Kurppa mullakin on yhdet Peikonlehti kuvioiset verhot. Peikolehteä ei oo sille pitäis olla valoisalla paikalla tilaa että kasvaisi kauniisti ja valoisat paikat on jo täynnä muita rehuja. Sitten jos tuo kirjavalehtinen versio joskus löytyy niin täytyy nykyinen tila-ja kasvitilanne päivittää.
Jatketaanpas peikonlehtien parissa. Nappasin talteen erään julkisen rakennuksen kaatopaikalle menevästä ruukusta pari pätkää jättipeikonlehden vartta/juurakkoa. Juurien ja uusien lehtien silmuja on näkyvissä.
Minä kuvittelen tuosta helpostikin kasvattelevani uuden kasvin, mutta joku huhu väittää lisäämisen olevan haastavaa muutoin kuin latva-, niin tai varsipistokkaista. (Pitäisi olla niitä lehtiä.)
Mitäs kasvituntijat täällä arvelevat?
Hmmm… viimeisin lehti kokoa 68 x 57 cm. Kohta täytyy käydä YT neuvottelut.
1 tykkäys
Minulla oli joskus tuollainen isolehtinen peikonlehti. Sain yhden lehden ja siitä alkoi kasvaa. Se oli kolmisen vuotta samalla paikalla ja kun ajattelin siirtää sitä niin se oli kasvattanut ilmajuuret tapettiin kiinni kaapin takana. Joku juuri kasvoi läpi ryijystä. Annoin sen pois, isompi tila oisi pitänyt olla sille.
Upea Peikonlehti koiruudella.
En minäkään edes harkitse peikkoa nyt meille, se vaatii tilaa päästäkseen kunnolla oikeuksiinsa ja jos se pääsee niin silloinhan nuo muut kituvat santut ja muut riutuvat raadot joutaisi nakata komppariin, vielä en raski antaa oikeuden toteutua, jospa talvi nyt tappais ne. Yksi komea peikolehti olis totisesti rutkasti näyttävämpi ilmestys sekä sisustuksellisessa, että esteettisessä mielessä.
Joskus vielä peikko meille takaisin muuttaa, uskon niin käyvän, kunnes toisin todistetaan.
Peikonlehestä on niin paljon lukemista että ei PYSTY kaikkea lukemaan.
Tiedättekö, onko kukaan koskaan suomalaisessa kodissa saanut peikonlehteä kukkimaan ja tekemään hedelmää? Vai pitääkö tässä toiveessa muuttaa turkkiin tai jonnekin missä voi kasvattaa ulkona…
Turkissa näin kun nainen kasteli omaa huoneenkokoista peikkoaan letkulla, ihanata 
Täällä on kaupungintalo, missä oli muinoin usea Monstera kasvamassa. Olin siellä töissä yhtenäkesänä, ja silloin siellä oli yksi Monstera kukassa.
Osaisikohan kukaan sanoa, onko valkoiset “kiteet” peikonlehden lehdillä härmää vain jotain muuta? Kyselin puutarhuri-isältäni ja hän sanoi, että voisi olla myös suihkuttelusta johtuvaa kalkin kertymistä. Kiteet sai pyyhittyä liinalla pois, mutta olen silti huolissani, että kyse on jostain vakavammasta.
Tänään annoin periksi ja hankin toisen Monsteran 
Minä niin tykkään tästä kasvista. Yläkerrassa on samankokoinen, ostin sen pienenä planttuna.
Yläkerran peikko viihtyy vähän liiankin hyvin. Olen kaivanut netin syövereitä, varsinkin YouTube, miten voisi onnistuneesti jakaa kasvi. Ja neuvoja on paljon.
On minulla ”reikä”monsteri myös, kuvassa ääri vasemmalla. Siitä katkaisin äskettäin ”runnereita”, liaaninnäköisiä pitkiä naruja. Pätkin narut ja otin osan talteen ja yritän saada pätkät juurtumaan. Lisää ongelmia 
Mikähän vaivaa tyttären peikonlehteä? Oliskohan kuvassa näkyvällä öttiäisellä osuutta asiaan?
.
Ehkä jäävät eloon, pitäisi olla aito Jätti peikonlehti. Saisipa vielä talon, jossa tuo monstera menestyisi
En ole montaa sisäkukkaa ostanut, nyt sorruin.
Nuo reikäpeikot on niin ihania ja kiitollisia kasveja. Minulla viihtyvät vähän turhan hyvin ja tekevät paljon ja nopeasti niitä runnereita - liaaneja (?), naruja, jotka mahdollisuuden tullen juurtuvat sopivaan paikkaan. Onneksi niitä paikkoja ei ole muuten kun vieruskaverin kukkaruukku.
Tässä mamma josta otin ja pätkin runneria.
Pätkät laitoin astiaan jossa oli kivivillaa ja vettä. Astian alla oli lämpömatto kun oli muitakin kasveja jotka viihtyivät lämmössä.
Juuria alkoi näkyä jo parin viikon kuluttua.
Laitoin kaikki pistokkaat kahteen ruukkuun ja nopsaan alkoivat kasvaa.
Nyt saavat olla ulkona kesän. Näyttävät pitävän valoisasta mutta ei suorasta auringonpaisteesta.
Ovat minulla terassilla valokatoksen alla, valoisaa mutta aurinko ei pääse polttamaan lehtiä.
Olen nähnyt entisellä naapurilla valtavan peikonlehden, onnekseen asui talossa, missä oli iso pirtti. Saavi näytti ruukkuna pikkuruiselta, lehdet olivat ainakin neliömetriset. Ei olisi pysynyt pystyssä, mutta oli köysillä sidottu orsiin. Kun hän lopulta raaski siitä luopua, tuli pirttiin tilaa todella paljon.
Mie muistan myös lapsuuskodin naapurista saavi - peikonlehden köytettynä hirsiin ja pirtin toisella seinustalla oli saavi-kahvipuu. Tässä talossa oli entivanhaan postinjako, posti jaettiin isossa eteisessä ja monenmonet kerrat kysyttiin jaon jälkeen jakajalta eli talon emännältä lupa käydä pirtissä kattomassa ja hiplaamassakin niitä valtavia kasveja.
Toinen on juurtunut
Hyvin tuo Kookoskuitu turpoaa, aivan kuin raskaana olevan naisen maha.
Pitää laittaa Peikonlehdille tuota
On tosiaan huima kasvuvauhti.
Nyt jo tällainen.
