Pelkään esim. hammaslääkäriä, ihan suunnattomasti! Aika pitkälti samoista syistä kun ketjun alkupäässä oleva kirjoittajakin. Vuosia sitten kun ajoin hammaslääkäriin meinasin pyörtyä autonrattiin. Nyt muuten käyn parhaillaan hammaslääkärillä, juurihoito meneillään:(
Pelkään myös korkeita paikkoja, entisessä elämässäni vieläkin enemmän.
Pelkotiloja oli joskus ihan painajaiseen asti, mutta onneksi se vaihe on elämästäni nyt ohi (ainakin luulen niin). Tämän hetken pelot on pieniä.
Pelkään lääkäreitä ja sairaalaa. Pikkulikkana kolhin itseni pari kertaa sen verran pahasti, että jouduin sairaalaan ommeltavaksi. Silloin ei annettu potilaille rauhoittavia, eikä ollut paikallispuudutuksia, oli vain hirveä eetterinhajuinen tukehduttava koppa, joka väkisin mitään selittelemättä painettiin nenälle, ja taju pois.
Siitä sain elinikäisen lääkärikammon. Vielä nytkin jo pelkkä sairaalan haju pistää polvet tutisemaan.
Synnytykset sairaalassa ovat ok, mutta muuten pelkkä ajatuskin kaikista leikkauksista ja muista sairaalassa tehtävistä ällöttävistä operaatioista herättää minussa kauhuntunteita.
Myös kaikki telkkarin reality sairaalasarjat ovat ällöttäviä.
- No "House" on jees, mutta se ei olekaan reality.
Tässäpä teille ällistystä: hämähäkkien (no niiden pitkäjalkaisten inhotusten) ohella pelkään tietysti - ja ehkä vielä enemmän - kirsisääskiä (koska ne lisäksi lentää). Joskus nuornalikkana, kun asuin jo poissa kotoa, mun piti soittaa äiti tappamaan yksi kirsisääski kodistani, kun en itse hysterialtani pystynyt. Nyt jo tapan sekä sääsket että hämähäkit, mutta melkein oksennan, kun joudun niitä kiikuttamaan vessanpönttöön (roskiinhan niitä ei voi laittaa; saattavat vielä virota ja lähteä liikkeelle).
Ja pelkään yöperhosia, jotka ovat niin pirun rumia ja salakavalia naamioasuineen. Päiväperhoset taas on ihania.
Toim.huom. teille, jotka eivät ole Pohjois-Pohjanmaalta: kirsisääskeä kutsutaan kai muualla vaaksiaiseksi.
Olen pohjalainen, mutta kumpikin nimitys outo. Onko se sama kuin hankosääski, sellanen iso mahottoman pitkäjalkainen?
Tarkoitatteko piimäitikkaa?
Joo, vaaksiaisia kammoan minäkin. Kärpäslätkä on siunaus tällaiselle pelkurille, muistan hyvin miten pidättelin oksennusta ja itkua ja huutaen läiskin lukkia kohti toivoen että osuisi. Kärpäslätkä on edes vähän kättä pidempi, jos hyvin käy ei tarvitse koskea ötökkään ollenkaan. Siunaus on ollut myös kissojen omistaminen. Kohtaamiseni kaikenlaisten ötöjen kanssa ovat laskeneet murto-osaan kissojen tultua, luulen että miut syövät ne ennen kuin olen huomannut että niitä onkaan.
Luonnovesiin en minäkään enää oikein suostu menemään, paitsi matalaan ja kirkkaaseen veteen, niin että näen pohjaan asti. Kauemmas en ui, pelkään ensinnäkin kaloja jotka purevat minulta varpaat, toiseksi siimoja ja verkkoja ja -hui kamala- ongenkoukkuja siimojen päässä. Muutama vuosi sitten olin ohjaajana lasten kesäleirillä, ja ohjelmassa oli ongintaa. Laituri täynnä alle kymmenvuotiaita poikia, siimat ja koukut ja vavat viuhuivat. En pystynyt menemään sinne, en kertakaikkiaan.
Kasuariina, äitini pelkää matoja ja toukkia ja etanoita, et sinä ihan ainut ole 
Minä pelkään tulipaloa,yli kaiken muun ja ukkosta,sekä korkeita paikkoja.
Hämähäkkejä -kaiken kokoisia, kaiken näköisiä. Haittaa arvattavastikin puutarhatöitä: en voi siistiä esim. marjapuskien alusia rikkaruohoista kuin pakkasten aikaan (jolloin on todennäköisempää ettei hämähäkki singahda piruuttaan päähäni sieltä oksalta) ja ainahan niitä tietysti kesälläkin hyökkäilee kukkapuskista kun kitkee tai istuttelee. Naapurit varmaan säikähtävät välillä, kun pelästyksissäni huudan kuin olisi suurempikin hätä kyseessä. Jotenkin on niin noloa pelätä hämähäkkejä täällä Suomessa…
Huoh, kiitos tiedosta Trigona ! Luulin jo olevani ainoa omituinen. Muuten, nuo vaaksiaiset ja lukit pitkine honteloine koipineen ovat minusta taas aivan ääliöitä honkkeleita. ei ei pelättäviä. Vaaksiaiset varsinkin sisällä, kun kopsuttavat kattoa vasten etsiessään ulospääsyä.
Pelkään korkeita paikkoja, enkä pysty katsomaan kauhuelokuvia (ei juurikaan kyllä haittaa elämistä…), pelkään myös että läheisille sattuisi jotain. Kaupungissa en kävelisi pimeässä yksin, korpimetsässä kylläkin. Vaikka hampaani luultavasti kalisisivat sielläkin, tietäisin kuitenkin olevani paremmassa turvassa…
Caracal täällä toinen hämähäkkikammoinen. On suuri urotyö aina kun siistin kukkapenkkejä ja yritän olla ajattelematta että siellä on kymmeniä hämähäkkejä aivan vain sitä varten että vaanivat minua ja hyökkäävät kimppuun heti kun tarkkaavaisuuteni herpaantuu.
Joku aika sitten keräsin siemeniä lehtosinilatvasta ja otin sen siemenkodan käsittelyyni ja arvatkaas huusinko yksin pihalla kun sieltä siemenkodasta kömpikin hämähäkki. Onneksi naapurit on päivisin töissä..... 
Mies muistaa aina mökillä vieraille kertoa kuinka kerran kävelin melkein vapisten ja kasvoiltani aivan valkoisena ulos kun siivosin mökkiä. Hän sitten kysyi: mitä nyt ? Ja minä sain vaivoin "soperrettua" että kamarin ovesta tuli valtavan iso hämähäkki vastaan, mene tappamaan se. 
Hämähäkeistä ei koskaan tiedä mihin suuntaan ne lähtee liikkelle, ne on täysin arvaamattomia. Huoh... onneksi kohta on taas talvi.
Miten voisinkaan unohtaa korkeanpaikan kammon lisäksi... ukkosen! Pelkään niin paljon ukkosta, etten uskalla mennä ulos ukkosilmalla. Istun sisällä. Aina kun salamoi ja ukkonen lyö tärisen tuolilla, enkä voi tehdä mitään. Koko kroppa tuntuu sähköiseltä...iik...kkk kamalaa se on. Tämä johtuu siitä, että lapsena uimakoulusta tultua pyörällä (2km:ä) ukkonen löi ihan vierestä niin kovaa, että puu halkesi. En unohda koskaan sitä. Tämä on kovin pelkoni!
Aivan Hillasuo, ne pirulaiset kun ovat niin ovelia että hyökkäävät kimppuun mitä ihmeellisimmistä paikoista! Yritä siinä nyt sitten viattomana vaikka haistella kukkaa läheltä, kun sieltä sitten pilkahtaakin hämäkin kaikki hirmuiset silmät! 
Haluaisin tällä hetkellä aivan mielettömästi kasvihuonetta, mutta minua oikeasti mietityttää jo etukäteen, pystynkö siellä edes olemaan hämähäkkien takia. Pieni ahdas tila, jossa kasveja joka puolella -eli siis hyviä lymyämispaikkoja hämiksille ja katosta niitä voi tipahdella vaikka kuinka monta niskaan kun hoidan kasviksia. Ehkä minun on parempi tyytyä vain avomaaviljelyyn…
Minä pelkään mennä pimeällä nykyisin ulos ,kun karhut asustaa aivan kylällä. Samoin en uskalla yksin lähteä samasta syystä marjaan, täällä on laskennassa löydetty paljon karhuja ja niitä näkyy vähän väliä ja jälkiä joka puolella, jopa keskellä kylää.
Minäkään en pimeässä uskalla lähteä pihapiiristä, täälä kun on niitä susia.
Maalle muutto on kyllä ollut hyvä siedätyshoito mun monelle pelolle esimerkiksi sammakko-, hiiri-, käärme- ja ötökkäpelko on pienentynyt niin etten enää kulje koko kesää kumisaappaissa, enkä juurikaan säntäile kirkuen pitkin pihaa.
Minä pelkään hirvikärpäsiä niin, etten oikein uskalla syksyisin metsään mennä. Muutaman kerran on ukkokulta sellaista kammotusta pitkien, paksujen hiusteni seasta metsästänyt. Paniikki iskee, kun sitä pahalaista ei saa kiinni ja tuntee, miten se vilistää pitkin päänahkaa, yyhhhh…
Vähän pelkään mörköjäkin punastelee, mutta hämppikammosta olen jo miltei päässyt.
Aika, mulla on ihan samanlainen kammo noita hirvikärpäsiä kohtaan. Niin tekisi mieli lähteä sienestämään..mutta mutta..kun ei pysty!! Odotan kovasti, että tulisi pakkasyö, niin sitten voisin aamulla rynnätä metsään
Hämäreitä pelkäsin myös joskus aivan hirmuisesti, mutta samoin kuin Aikalla, niiden pelko on vuosien saatossa mennyt melkein pois. Olin niin ylpeä itsestäni eilen, kun uskalsin ottaa lukkia koivesta kiinni ja kiikuttaa sen ulos!
hämikset on siks inhottavia, kun meillä keittiössä on parikin kertaa lähiaikoina roikkunut katosta just naaman korkeudella. 
taisinpa huutaa aika kovasti, kun huomasin vasta kun oli parin sentin päässä. 
hyi ihan puistattaa pelkkä ajatuskin... (apuva, ne vaanii minua!!)
metsäojia pelkään, ne on kammottavia ylittää sieniretkillä. pelko ei vissiin ole turhaa, sillä vajosinkin just ojaan ja lupaavasti aurinkoiseksi muuttunyt sieniretki päättyi nolosti: suihkuun ja lämmittelemään.
ja suot on ihan kauheita paikkoja huuiii