Joo semmoset uppottavat!
Minulla on aivan kamala korkeanpaikankammo. Näköalatornit ovat kauhistus ja Oslon Hollmenkollenilla sain melkein paniikkikohtauksen, kun lapset menivät lähelle lasiseinää, josta näki suoraan alas... itse pidin keskellä huonetta palkista kiinni ja vapisin... Kaikenmaailman ritilät, joista näkee läpi..hyrrr.... Joskus mua jopa huippaa, jos elokuvateatterissa näen kohtauksen, joka on kuvattu jostain ylhäältä suoraan alas... iih! Olen toivoton tapaus... toinen paha on tarantellan tapaiset hämähäkit. Meille vain mun kuolleen ruumiini yli, kiitos.
Äsken tuli telkkarista ohjelma farao Ramseksesta ja siinä oli tietokonemallinnus pyramidin hautakammioon vievästä käytävästä. Vatsaa käänsi ja piti panna silmät kiinni… 8s
Emo, hankosääskistä ne varmaan puhuu:)
Käärmeitä yli kaiken. Lapsena kotopuolessa niitä ei nähnyt koskaan, joten järkytys oli suuri, kun sellaisen ensimmäistä kertaa kohtasin tässä omalla pihalla. Karkuun juoksin kiljuen.
Nykyisin ei meidän pihaan ole käärmeellä ole asiaa; henki lähtee korkeimman omakätisesti. Riippuen kesästä 2-5 käärmettä yrittää samaan pihaan mun kans. Ei onnistu
Minäpä pelkään ulkohuusseja ja poliiseja. Siis ihan oikeesti kuollakseni. Mökilläkin juoksen aina serkkujen luokse vessaan joka on parin kilsan päässä. Ja poliisit jos joskus pysäyttää niin en saa peloltani mitään aikaiseksi, onneks on aina ollut joku muu kanssa kyydissä. Kaikki muut menee, kaikki limaiset, niljaiset, karvaiset, märät, ahtaat, pimeät ja korkeat, mutta nuo kaksi, hui! 
Tänään kuskasin autolla muutamia isoa puutarhakassillista syksyn lehtiä kasvamaapalstalle valkosipuleiden katteeksi. Liikennevaloissa ihmettelin lehtien kummallista pörinää, ja kas: ampiainenhan se pörräsi korvanjuuressa lämmön herättämänä. Koetin veivata ikkunaa auki, mutta ajoviima puhalsi hänet takaikkunaan. Seuraavissa liikennevaloissa olin aika herkälle säädetyssä tilassa: paljon autoja, punaiset valot ja ampiainen uhkaa takaa päin. Takaoven olisin saanut avattua etupenkiltä, mutta lehtikassi nojasi oveen ja olisi pudonnot ulos. Hillitsin itseni ja lopulta nitistin hänet käsilaukusta kaivamallani nahkahanskalla ja tiputin ikkunasta ulos. Varmaan joku takana olevista ihmetteli liikekuvioitani. Pelastuin, enkä ilmeisesti pelkää mitään...
Muutama vuosi takaperin halkaisin raivaussahalla mökillä elokuussa maa-ampiaisten pesän lahoannosta. Koko parvi syöksyi suihkuna perääni. Juoksin käynnissä oleva saha kädessäni henkeni kaupalla karkuun leppärankojen seassa pitkän matkan.. Ainakin 5 pistosta laskin vaatteiden sisässä, metsurin kypärä, niskaläppä, tiivis tuulipuku ja kuulosuojaimet suojjasivat. Saaressa olin yksin, ei puhelinta, venettä eikä ensiapulaukkua edes ja vesimatkaa 5 km. Nyt ei hämähäkit tai ötökät pelota, mutta onkohan ampiaisenpisto summani jo liian täynnä?? Allerginen olen monille jutuille kissasta ja lepästä alkaen. Paras olla miettimättä ja pelkäämättä...
Huh, hirvittävä tilanne, valtsu, tuo jälkimmäinen! Ampiaisia minäkin jonkinasteisesti pelkään, vaikka se on jo laantunut lamauttavasta hysteriasta niin että alan päästä siitä eroon. Pelon aiheutti pesään astuminen sienimetsällä, juoksin pitkin kankaita kotiin parvi kimpussani ja huusin kuin mieletön, vielä tunnin kotonakin. Sen jälkeen aloin puskea kylmää hikeä ampiaisen äänen kuullessanikin ja monta marjareissua jäi kesken. Mutta kummasti se onneksi on lientynyt.
Olen lääkärin mukaan “hengenvaarallisesti allerginen” ampiaisenpistoille, voi tulla lähtö jos yksikin pistää ylävartaloon. Siksi kuljen se epipen mukanani kesää talvea (sillä kerran jouluaattona pisti lainalikkaa jalanpohjaan amppari, tuli halkojen mukana). Jos olisin kauhean tarkka en voisi edes puutarhuroida.
Mutta minä olen päättänyt etten ala amppareita pelkäämään enää. Pikkulikkana olin vähältä kehittää fobian ja se ei ole ollenkaan tuloksellista toimintaa…
Aivan oikeasti kannattaa keskittyä siihen pelkäämäänsä asiaan, makustella ja tuumailla sitä joka puolelta ja sitten vaan siedättämään.
Yleensä pelko onkin pelkäämisen pelkoa, kun annetaan mennä asian ytimeen huomaakin että se on voitettavissa. Elämänsä voi kuluttaa peläten tai sitten ei.
Minä olen isompi kuin amppari. Se on fakta.
Temsku, sama vika täällä - lisäksi olen pahasti allerginen monille ruoka-ainelle, mausteille ja pähkinöille sekä lääkkeille joten pieni pelko on persuksissa aina kun syö muualla kuin kotona. Pari Epipen - kynää on aina mukana. Mutta samaa mieltä kuin sinä, normaalia elämää on elettävä, sillä voihan sitä sattua muutakin. Vaikka jäädä auton alle tai meteori pudota päähän. Ei pelkääminen tee elämistä yhtään sen turvallisemmaksi, päinvastoin. Jos jotain sattuu niin se on sattuakseen, ne on kuitenkin senvarran harvinaisia juttuja että on oltava tosi paska tsäkä jos jotain sellaista sattuu.
Tänään oltiin kummipojan synttäreillä. Talossa on kissa ja kolme koiraa. Parin tunnin juhlimisen jälkeen oli pakko lähteä kotimatkalle kun eläinallergiani salpasivat lääkkeistä huolimatta hengityksen melkoisen tehokkaasti. Sen auttoivat että nenä ei vuotanut eikä silmät turvonneet, mutta kun ilman happea elämä käy melko hankalaksi… 
Tanulla olikin pelottava kyläreissu. Kannattaa pyytää lääkäriltä EpiPen ruisku ja varoa ja välttää tosissaan paikkoja joissa eläimiä. Mulla on EpiPen + allergialääkkeet aina kassissa ja pitää varoa latexia (ilmapalloja, kumihanskoja, kumiteräporia hammaslääkärissä eli latex materiaalia yleensäkin). Ei kiva, mutta kun sen tietää niin osaa tosissaan varoa hengittämästä tätä materiaalia. Vappuna olen aina neljän seinän sisällä ja kotona toki
.
Nyt on Tanu-täti hyvin hyvin vihainen!!! >:( (Lääkäreille, en toki teille…) Tuo EpiPen kun on minulle ihan uusi tuttavuus, ei ole läkärikään tarjonnut vaikka joskus olen ihan pyytämällä pyytänyt jotain äkkiä vaikuttavaa kaiken varalta mukana pidettäväksi. Semprexiä (nyk. Benadryl) vaan käskettiin napata kun vaikuttaa nopeasti. Tämä allergia on vienyt minut jopa sairaalaan kun kissa vei kokonaan hengityksen tukkoon.
EpiPen on on aivan ehdoton, antaa turvallisuuden tunnetta kun tietää että on jotain mitä voi hätätilanteessa käyttää. On vaan aika kallis ja pitää ostaa uusi noin vuoden välein kun sen päiväys on noin vuoden päähän, mutta eihän sitä omalle terveydelleen voi asettaa hintaa.
Eipä mennyt hukkaan tämäkään päivä!! (Anteeksi, menee vähän otsikon vierestä, mutta kyllähän massiivinen allergiakohtaus ON pelottava!)
Niin on!
Se on pelottavaa katseltavaa myös sivulliselle. Kun juniori oli pienenpi hänellä oli astmapiiput ja kaikki. Silloin opin, että vaikka miten minua pelotti täytyi olla tyyni kuin viilipytty, piti puhua hyvin matalalla ja soivalla äänellä, silitellä ja järjestää viileä, raikas ja ilmava paikka. Kylmä vesi muodostui lääkkeeksi joka parantaa vähän kaiken. Niin se muuten tekeekin…melkein…
Nyt on juniorin astmapiiput mennyttä elämää, mutta joskus flunssan yhteydessä tulee pikkuista paniikkia kun oikein yskittää. Viimeksi viikko sitten oli oleillut tallissa jossa käytettiin mopoa ja illasta tuli hirmuinen yskäkohtaus. Se meni ohi kun olin kuin kallio, vein ulos terassille, juttelin rauhallisia ja juotin vettä.
Saisikohan semmoista astmapiippua vaikkei enää ole virallista diagnoosia?
Minuakin tuo astma vaivaa ja allergisia reaktiota saan iholleni nykyään jo havupuun kosketuksesta. Itselläni on kyllä tuohon keuhkopuoleen ihan hyvä lääkitys (vain kerran on ilmankulku lähes kokonaan loppunut)-mutta enpä edes tiedä mitä tapahtuu jos ampiainen pistää (niitä pelkään syksyisin, kun ovat niin agressiivisia, ei niistä pääse eroon vaikka menisi toiselle puolelle pihaa). Olen ikäväkseni huomannut tyttäreni reagoivan myös voimakkaasti hyttysten -siis itikoiden- pistoihin, ja mitäköhän tapahtuu kun ampiainen pistää ensi kesänä (tänä kesänä sai jo ensimmäisen osuman)? Onneksi poikani taas on tuossa asiassa aivan erilainen.
Kai asen astmapiipun ilman diagnoosiakin saa jos hakee lääkäriltä reseptin. Meidän isäntä sai piiiitkällisen yskän jälkihoitoon vaikka ei ole mitään astmatutkimuksia tehty.
Pojilla taas on juuri tuota flunssatukkoisuutta varten jatkuvasti kaapissa Salbuventia. Pyydän uusimaan reseptin aina kun vain on jotain asiaa omalääkärille…
Jos hengitystä tukkii, niin paras asento on istua etunojassa käsivarret pöydällä niin että pitää kyynärpäistä kiinni ja nojaa päätä kyynärvarsiin.
Astmaan on monelaisia piippuja. Avaavaa lyhyt/pitkävaikutteista ja hoitavaa sekä näiden yhdisteitä. Ainakin avaavan piipun voi saada vaikkei astmaa olekkaan, joskus myös hoitavan(kortisoni). Erona on vain se että ilman diagnoosia piiput huomattavasti kalliimmat kun kela ei korvaa.