Käänsin jättipunajuuren kasvattajan Bradley Wurstenin (23,1 kg punajuuri) kasvatusohjeita itselleni ja hän kertoo mm. näin: Maan Ph:n oltava n. 5,5 . Jos menee yli 6 tulee pintaan todennäköisesti vahingoittumia, mustia aukkoja joista mätäneminen saattaa alkaa. Älä käytä tuoretta lantaa äläkä kalkkia. Lisää turvetta ja pudonneita lehtiä maahan laskemaan Ph-arvoa.
Yleisesti löysin Ph-arvoista tällaista asiaa: Jos Ph-arvo laskee alle 5,5 maamikrobit kuolevat. Lievästi hapan = 5…7, Neutraali happamuusaste on= 7, Kalkki poistaa happamuuden.
Punajuuren kasvualustan kanssa täytyy näköjään olla tosi tarkka
. Laitoin tämän viestin tänne punajuuri-ketjuun jättikasvisketjun sijasta koska eiköhän nuo B. Wurstenin ohjeet päde myös tavallisen kokoisiin punajuuriin. Pieniä paineita nuo kyllä aiheuttivat minulle kun mietin kasvualustaa tulevan kesän jättipunajuurelleni
on ne ainakin 60 vuotta päteneet-> "ja samalla tavalla kuin perunalla kalkitussa maassa posket menevät punajuurellakin ruvelle."
Keräsin eilen ensimmäisen isomman satsin punajuuria kasvimaalta. Tosi isoja ja kauniita vaikka ikäänkuin harvennustaimia olivatkin. Nyt viidentenä kesänään voi kasvimaallani jo näköjään odottaa satoa myös juurikasveista
. Tie tähän pisteeseen ollut kova ja savinen 
Huomasin että tuoreet juurinostetut punajuuret kypsyvät keitettäessä nopeast, ja niiden kuori lähti irti kun vaan käteen otti. Onkohan se tässä ketjussa se tagetesin joskus laittama viesti punajuuren käsittelystä, täytyykin kurkata.
Kopioin tähän Tagetesin kirjoittaman viestin (15. marraskuuta 2009) punajuurien keittämisestä :
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Punajuuren keittäminen kypsäksi on jonkun sortin taitolaji sekin. Itte opin mummultani konstin joskus kauan sitten.
Keitä punajuuria samankokoisen kiinteän perunan kanssa. Kokeile puikolla milloin peruna on kypsä, silloin ovat punajuuretkin. Perunan pitää olla niin kypsä, että se "halkeaa". (Itte tökin kyl niitä punajuuria puikolla, en jaksa pelata minkään pottujen kans =))
Kaada vesi kypsistä punajuurista pois ja lisää heti kylmää vettä kattilaan (vaikka kaksi kertaa). Suuri lämpötilaero rikkoo solurakenteen ja punajuurista tulee pehmeitä.
Keitä säilöttäväksi tarkoitetut punajuuret pestyinä, mutta kuorineen, juurineen ja pikku naattinysällä. Näin väriaineet eivät irtoa veteen (ainakaan niin paljon) ja maku säilyy parempana.
Kuori kylmässä vedessä hetken jäähtyneet punajuuret rutistamalla kuori pois. Puukkoa naatille ja juurille. Ne kannattaa silti laittaa kylmään veteen odottamaan säilöntää, kunnes ovat varmasti jäähtyneet sisältä asti.
Punajuuret säilyvät jääkaapissa 1-2 päivää ihan kivasti, joten ne voi keittää tänään ja säilöä huomenna, jos tahtoo.
Jos punajuuria ei "kylmennä" keittämisen jälkeen, ne muutuvat itsekseen jäähtymällä koviksi, mikä ei haittaa, jos niistä tehdään muuta ruokaa, mut säilönnässä kovat punajuuret ei oo kivoja (ja kuulemma sitten ne pitää keittää uudelleen ja jäähdyttää ja sillai sitä ennenkin vanhaan tehtiin kun kaikesta oli muutenkin pulaa ja ei sitä niin vaan heitetty ruokia pois ja…kuulen vieläkin nuo mummuni minkä tahansa opetuksen loppulauseet korvissani =DD!)
Vanhoja punajuuria pitää keittää jopa tunnin.
Jatkaakseni teemaa, että mitään ei saa heittää pois 
Ihan pienet harvennuspunajuuret on kiva syödä naatteineen. Leikellään pieniksi ja kypsennetään pannulla. Sekaan voi laittaa muitakin (harvennus)kasviksia. Lopuksi vähän sinihomejuustoa mausteeksi.
Yleensäkin sinihomejuuston ja punajuuren liitto on suloinen. Talvella esim. uunipunajuuret sinihomejuuston kanssa on hyvää ja yksinkertaista tarjottavaa. Myös punajuuret suolapedillä valkosipulikermaviilikastikkeen kanssa on helppo ja maukas. Punajuuri on niin herkkujuures, että en yhtään ikinä sitä etikkaan säilö.
Vielä säästäväisyydestä: Aasiassa käyttävät kuulemma aina kesäporkkanoidenkin naatit. Laiskuuksissani en ole jaksanut kokeilla.
Mistä johtuu joidenkin punajuurien säikeisyys? Jokunen juurikas on ollut keitettynä kova ja kuituinen.
Olisiko niillä sama kuin vaikka kyssäkaaleilla, eli pitkään kasvaneille tulee sitä kovuutta, kuituinen-sana mitä käytit kuvaa sitä hyvin. Jos näin on myös punajuurilla niin kannattaa yrittää poimia ne ennemmin hiukan pienempinä kuin suurempina.
Ikävika mullekin tuli ensin mieleen, niitä oli pari tosiaan jo elokuun alussa, silloin suurissa, mutta nyt oli myös ihan pienissäkin, ämpärillisessä pienehköjä punajuuria oli ehkä viidessä vikaa. Mulla on "aina" ollut punajuureja, eikä ennen ole tällaista tullut vastaan, vaikka aivan viime hetkillä olen usein juurikkaita pakkaselta pelastellut. Tänä vuonna olen kyllä kylvänyt vähän aikaisemmin kuin ennen.
Pilkoin äsken yhden kolmesta jättipunajuurestani kattilaan, teen siitä etikkapunajuuria kun löysin ohjeen jossa käytetään säilönnässä mukana punajuurien keitinvesi. Tuo oli pakko kuoria ja pilkkoa palasiksi jotta voi keittää, ja varmaan makuja aika paljon liukenee siihen keitinveteen. En huomannut punnita sitä ennen kuorimista ja paloittelua, mutta palat painoivat yhteensä 2 kiloa. Just sen verran kuin ohjeessa tarvitaan punajuuria 
Tuo ei ollut yhtään tikkuinen ja maku raakana ihan sama kuin normikokoisilla serkuillaan 
Mun piti tänään laittaa seitsemään eri purkkiin punajuuren siemeniä kasvamaan,kymmenen per/purkki.
Vävy määräs.
On vähän vanhoja siemeniä ja haluaa kokeilla itävyyttä.
Punajuuren kylvää vasta kesäkuulla kun pahin kirvakausi on ohi.
Hei!
Yksi kysymys:
Kuinka syvän mullan punajuuri tarvitsee?
(pitää tehdä toinen “pikakasvimaa” tyylillä: Rikkaruohot alas ruohonleikkurilla, pressu/kangas alle ja multaa päälle.)
Mä kylvin heräteostossiemeniä 40cmx40cm parvekelaatikkoon, yhteensä 9 siementä laatikon neljännekselle. Lajikkeena Cardeal F1, pitäisi olla golfpallon kokoiset mukulat ja suunniteltu ruukkukasvatukseen. Ehkä hieman liian tiheään meni, mutta jos kaikki ei idä, niin sehän tasoittaa.
Mikähän tuholainen on voinut tehdä temput, kun vasta sirkkalehdillä olleet punajuuret on syöty niin, että enää pelkkiä punasia pikkukeppejä nousee maasta?
Vielä tässä kerkeäisi uudetkin laittaa, mutta ei viitsi jos sama kohtalo on edessä. Harso oli päällä mutta silti sinne oli joku päässyt. Äkkisilmäykseltä siellä oli jotain aika isoja punaisia kuoriaisia ja ihan pieniä harmaita (kirppoja?) Mutta ei kai kirpat ainakaan punajuurista välitä.
Mulla etanat ovat saaneet aikaan samanlaista jälkeä jo kahtena vuonna peräjälkeen. 
Niinpä tietenkin, etanat. Mitenhän ei tullut edes mieleen. Joskus vuosia takaperin Ferramol tehosi minulla hyvin etanoihin. Parasta siinä on se, että se on vain rautaoksidia, eli ei “oikeaa myrkkyä”. Kasveihin ei imeydy mitään eikä muutkaan eläimet kärsi.
Ihan hyvässä kasvussa, kai. Joo kirpat ei punajuurista välitä, ne viihtyy mieluummin noiden vieressä olevissa kukkakaaleissa joidenkin vihreiden matojen kanssa
lajikkeesta saattaa johtua. myöhään korjattuna jopa ‘forono’ tikkuuntuu, vaikka sitä tikuttomaksi mainitaan. (tänä vuonna en jättänyt nostoa lokakuulle:-))
epätasainen kastelu aiheuttaa myös kasvuun häiriöitä. ei teistä tainnut kukaan mökillä ehtinyt käydä kastelemassa ainakaan säännöllisesti, eihän.
Milloin punajuuret korjataan? Ekaa kertaa kasvattelen, joten en niistä mitään tiedä. Mulla ainakin on jo isoja. Kahdessa jo kukkiakin.Eli joko jo?
Tuossa näkyy noita punajuuria, pyöreitä ja pitkulainen.
En kyllä yhtään tiedä, mulla on viel tosi pieniä. Mutta herranen aika mimmonen porkkana siul on!!
Mä otin eilen kaikkein suurimmat punajuuret ylös, alkoivat olla jo tosi suuria.
Tein etikkapunajuuria, mutta voi jestas että olivat hyvän makuisia sellaisenaan keitettynä.
Ensi vuonna laitan yhden koko lohkon kyllä noita.
Mulla oli tuollainen pitkulainen lajike.