Onneksi olkoon, Karvari!
Kun useamman viikon ajan lumet sulivat, eilen tuli tuulen kera lisää. Sauvojen kanssa kävellen hain postin lumessa kahlaten. Osan matkaa kävelin auton jälkiä pitkin, oli helpompaa, vaikka jäljet olivat jo osittain peittyneet lumeen. Kun neljännes matkasta oli jäljellä, poika ajoi ohi ja loppumatkaa ei tarvinnut kahlata. Siinä autossa on aika leveät renkaat.
Kiitos,kiitos palijon.
Yllätys on etteioo tämän kipiämpi,pikkusen tuntuu selän,käsien ja niskan lihaksissa.
Vieläki suu korvissa ja naama loistaa 
kitikat,tilanne tällä hetkellä,ei voi tietää mitä tuleman pitää,mutta toivon että saan elää vielä monia monia terveitä vuosia 
Kävin tänään ensimmäisen kerran meren jäällä hiihtämässä. Hieno keli ja hanki kesti hyvin. Otin hieman evästä mukaan ja nauttimaan keväisestä säästä. En pitänyt kiirettä, 3 tuntia meni reilussa 20 km matkalla.
Tuli sellainen pysähtyneisyyden tunne, kun katselin merellä ympärilleni osittain johtuen tästä lakkotilanteestakin, kenties.
Jäänmurtaja oli parkkeerattu Röyttän sataman edustalle, mutta avomerelle lähelle Perämeren kansallispuisto-aluetta.(kuva 1) Sitten katsoin Outokummun terästehtaalle päin, ilmeisesti siellä oli vain muutama “kipinämikko” huoltovarmuustöissä, kun niin vähän savuja nousi (kuva 2).
No sitten hiihtelin Tornion edustalla olevaan Kuusiluoto-saareen.Surkea näky (kuva 3).V 1944 Lapin sodassa saksalaiset polttivat koko saaren asutuksen, eikä sitä enää sen jälkeen uudelleen rakennettu/asutettu.Muisto vireästä sahakylästä on vain tällaiset rauniot. 4. kuvassa näkyy millaista saarella oli vielä 1930 -luvulla. Tuli niin ankea olo, että lähdimpäs sinne hiihtelemaan kotia päin ja vielä myötätuuleen.
Loistavat ladut, loistava keli eikä ruuhkaa 
Pari tuntia tuolla haahuiltiin kitkat ei auta pitää olla jääpiikit. Protyypit asensivat kiiltävät jääketjut. Yksi retkiluistelija näkyi, häipyi näkyvistä nopeasti vastarannalle.
En kyllä mee jäälle, en uskalla. Koiran kanssa kun ollaan nyt käyty järven rannalla niin hyvä jos muutaman metrin oon rannasta uskaltanut edetä jäitä pitkin. Toisaalta jää on niin liukasta että koiran tassut liukuu levälleen ja se pyllähtelee. Siinä loistava syy olla jäälle menemättä 
Tämän päivän kuntoilun syy on laulussa :Lunta tulvillaan…
Oli tupsahtanut lunta 5 - 10 cm. Jos olisi lapsia talossa, olisin värvännyt pyörittämään isoja lumipalloja. Kun ei ollut, kolasin melkein kolme tuntia.
Ei kai sitä lunta enää kolata tarvitse, sulaa itsestään pois.
Kävelyä 11,4 km kännykän mukaan. Osa metsälenkillä ja osa juoksumatolla.
Polku on aika haastava kävellä ja maantiellä saa kuravedet päälle joten ei sinne ole asiaa.
Aamuvoimisteluna putsasin keittiön kaapistot ja laatikot otin kaikki pois paikoiltaan jotta näen mitä siellä on.
No ei siellä ollu ku yksi muumioitunut kärpänen. Pyyhin kummiskin kaikki ja olen taas itteeni tyytyväinen että sain tuonkin aikaiseksi tehtyä.
Tänäänkin ihan hyvä suoritus., melkein 12 km kävelyä metsälenkillä. Eilen sattui outo kömmähdys laskurille kun laski toissapäivän saldoon suurimman osan eilisistä askelista. 
Ei ole aikaa enkä kyllä jaksaiskaan kävellä noin kauan. 
Minäkin olen tyytyväinen päivän kävelytulokseeni, 4400 askelta, enempään en pystynyt.
Olen tyytyväinen jos jaksan kävellä prisman läpi ostoksilla ja pääsen kunnialla autoon, mut treenaan 5 krt viikossa jumppapalloa ja kuminauhaa …jottei tulisi jumeja minnekkään. Kävely lenkit on haaveita vaan …
Kävelin uimahallille ja takaisin ( 22minuuttia suuntaan) . Kuntosalilla puoli tuntia, samoin uin sen ajan. Vähitellen lisään määriä. Vähintään kerran viikossa nyt käyn.
Kahden viikon putki takana: hiihtoa, laskettelua, lumilautailua/kävelyä jääpiikein jäällä, sauvakävelyä metsäpoluilla jääpiikein lumitöitä, veneen kaivamista esiin, jäähiihtoa 12 km tänäänkin.
Olen saanut nyt itseni kuntosalille ja uimaan kahdesti viikossa. Tosi nopeaan siellä tutustuu muihin. Yli 80 vuotiailla taitaa olla parempi kunto kun miulla;)
Kuntoilu vähenee, ei huvita enää lähtiä maantielle. On tylsää.
Kai tässä sitten vain rapistuu enemmän ja enemmän.
Auttaako mihinkään jos kerran viikossa käy kuntosalilla? Eihän täällä korvessa ole sellaista, ei oo kuin maantie ja sellainen just kun Tönönvahti kertoo. Jooga olisi paras mutta sekin jäi kun sairastuin. Ehkä ens syksynä voin kokeilla mennä tunneille uudestaan.
Minäkin voisin tykätä käydä edes vähän salilla, jos siellä saisi olla rauhassa.
En halua, enkä jaksa ketään neuvojaa viereen.
Olen aikoinaan käynyt monta kertaa viikossa salilla vuosia, mutta nyt en aikoohin.
En tunne kaipaavan kauheasti ohjeita ja neuvoja, mutta aina niitä neuvojia jostain löytyy.
Siksipä täytyy tyytyä varmaan jatkossakin kotijumppaan.
6 kilsaa kävelin juoksumatolla.
Polkumme on ollu viime aikoina haasteellinen. Pitkään jäätiköllä, sittä ihan lälliä ja eilen lälli jäätyny epätasaisiksi möykkeliköksi.
Tänään olis ollu lumessa uppurointia joka tekee jokapaikan vain kipeeksi.
Isäntä oli lapioinu pellolla polun paikalta talven lumia pois. Jospa ei satais enää enemmälti tuota lunta niin ehkä huomenna vois taas ulkona kävellä ja samalla suunnitella ulkopuuhasteluja. Kait ne joskus nuo lumetkin sulaa.
Kahtena päivänä olen kävellyt moottorikelkkojen reitillä, kun tietä pitkin saa nähdä aina samat maisemat. Eilen reitti kulki Pyhäjoen vieressä jonkin matkaa. Sitä pitkin ajelehti vielä pieniä jäälauttoja, näin myös kaksi harmaakaulaista joutsenta ja muutaman sorsan.
Tänään kelkkareitti liittyi latuun, joka oli vasta ajettu. Ei siellä varmasti liikaa ole hiihtäjiä eikä siihen jäänyt jalanjälkiä kovin syvälle, joten uskalsin kävellä. Latu ylitti tien paikassa, jonka arvasin, sitä pitkin kävelin takaisin päin.