Mä yritän myös pitää kiinni päivittäisistä kävelylenkeistä. On tosi vaikeeta lähteä yksin liikkeelle kun takana on 32 vuoden jakso jolloin joka päivä on ollut kaverina koira tai pari.
Silloin kävelyillä oli tarkoitus ja koiran kanssa se oli ilo. Nyt kun ei oo enää kaveria niin kävelystä on ilo poissa. Joutuu pakottamaan ittensä lähtemään liikkeelle. Puolen tunnin lenkkiä oon nyt jo osannut yksin tehdä lähes päivittäin. Opeteltava se on tuo asia, mutta helppoa ei ole.
Ootko kokeillut äänikirjojen tms kuuntelua?
Mulla on yleensä aina nappi korvassa, kummasti “hauskempaa” liikkuminen.
Jemata, ei ole mun juttu. Haluun ulkona ollessa kuulla ja aistia ympäristön.
Tänään otin laukkuun mukaan mun pojan firman esitteitä ja jaoin niitä reitin varrella postareihin. Oli järkevää ja hyödyllistä ajankäyttöä ja lenkkikin venyi yli puolen tunnin mittaseksi.
Meitsi aloitti juuri jumppapallon jytyyttämisen varoen polvea tietenkin ja kuminauhalla jumeja pois hartioista, ihan aluksi 15 min kerralla ens viikolla 30 min ja yleensä keväällä jo reipas tunti …ei näillä diagnooseilla hikijumppaa kärsi mikää kohta kropassa.
Nuu,mitä koirakaverille sattunu ja millon
Yli tunnin sauvakävelyn teen harva se päivä, paitsi tiistaisin, joka on kauppapäivä ja torstaisin on jumppa.
Elokuussa terveys romahti äkillisesti. En oo siitä puhunut. Opettelen uudenlaista elämää ja yritän sopeutua.
Halaus täältä
Täällä isot operaatiot tampereella jos ei mene ostopalveluna hämeenlinnan mehiläiseen ja sinne ei tosiaan kannata mennä…
Taas on paino tipahtanut. Täytynee alkaa lihottaa itseää, mutta pari kiloa vain.
Täytynee olla varovainen, ettei liikaa kuntoile.
Jumppaan tuli heti tauko kun polvi ilmoitti että ei tykkää ja sattuu ja pilleri määrä lisääntyi ja tukiteippaus. Huoh…tylsää kun haluaisin kohottaa kuntoa mut kroppa niin raihnanen et pallo jäi huilimaan.
Juoksumatto on ollu pystyasennossa koko kesän.
Nyt on vielä talvikurpitsoita sen paikalla ettei sovi laskeutumaan.
Tyttärelle annoin äsken kaksi palleroa ja huomenna täytyy työstää yksi iso niin tulee tilaa jotta voin alkaa kävelemään sillä aina välillä kun ei ulos voi lähteä.
Kahvakuulia ei jostain syystä ainakaan toistaiseksi oikein kestä nostella kun alkaa huippaamaan. Huono, vanha ja laho pää vissiin.
tönis,onko niska ja hartialihakset jumissa?
Karvari, en tiedä mutta ei mulla ainakaan koske niskoihin eikä hartioihin.
Labraan laajaan verikokeeseen ? Semmoisen lähetteen kun saat niin voi ilmetä jotain ainakin.
Kävin hiihtämässä kuntalaisten ilmaisella vuorolla. Olkapää, kyynärpäät ja ranteet oli tänään rajoitteena ja minä ladun tukkona. Pikkasen vaivaa kun 104 vuotiaat puskee ylämäessä ohi, molemmin puolin.
Ihan hullun kivaa hiihtää kun järvi on sula, maa paljas ja lehtiä puissa.
Kävin hiihtämässä, pitoteipit laitoin eilen ja tarpeen oli. Mäet pääsin haarakäyntiä ylös, viimeisenä nousun yläosassa kaaduin jalkojeni väliin. Aurinko paistoi, latu jäinen ja lätäköissä jääriitettä.
Iso-Britannia luki ampumahiihtäjien takeissa. Harjoittelivat makuulta ammuntaa kiertäen kentän ympäri.
Tänään meillä boxilla pikkujoulutreeni.
Kolome ja puoli tunti@ meni.Kolomen hengen tiimit,olipa ihanaa ku sai taas tehä niin palijonku jakso.
1324 kaloria sain upotettua.
Toki oli väliäki ku oli niin palijon porukkaa että piti tehä nelijässä erässä.
Nyt hyvä mieli ja kohta kehissa tuntuu,mutta niin se pitääki
Minäkin aloitin taas polullani kävelemään ihan kuntoilun merkeissä.
Paljon liikun kyllä päivisin mutta kännykkä ei ole aina mukana joten vähäiseksi on muka askeleet jääneet.
Ihan hyvä aloitus ja eiköhän tässä taas rupea joutamaan jatkossakin ajattelemaan vähän itteäänki.
Vauhti ei kyllä ollu kävelyllä päätä huimaava.
Eka kierrokset meni risujen keruussa ja käpyjen potkimisessa.