Eikö kukaan muista enää mikro-housuja? Siis niinkuin shortsit mutta vaan lyhyemmät ja ahtaammat. Niitä käytettiin värillisten sukkisten kanssa ja mikkihiirikorkkareiden kanssa. Juttua paransi nilkkoihin saakka ylettyvä suora villatakki tai samettinen maksi-takki. Tai sitten niitä järjettömän leveälahkeisia villakangashousuja joilla vyötärö oli melkein takahalkion kohdalla. Kuitenkin ne oli piukat ja pysyi ihan uskon voimalla ylhäällä. Muistan kun etsin niihin Pala-Hallista 12 sentin vetoketjuja. Joskus niihin laitetiin ihan järjettömät upslaakit jotka oli talvella täynnä lunta. Kaulaliinakin kudottiin itse ja sen piti olla viisimetrinen, monta kierrosta kaulan ympärillä. Toiset taas kutoi pontsoja ja kulki niissä. Joskus talvella 70-luvun alussa oli messarilla konsertti jossa oli Lemon ja Tasavallan presidentti. Muistaako kukaan niitä bändejä? Kivaa oli ja en enää muista missä sanottiin käyneemme kun eihän vanhemmat olisi tuollaiseen heikkopäisten konserttiin laskeneet mitään Tolosen virtuointia katselemaan.
Mullakin oli oma levysoitin, jenkeistä tuotu tiiliskiven kokoinen jolla sai soitettua sellaisia ihan pieniäkin levyjä, kai kymmensenttisiä halkaisijaltaan. Se oli kiva viedä kouluunkin ja huudattaa välkillä jenkkipurkkapoppia.
Retut oli vakosamettia ja hyvät jalassa. Valtaisat kiilapohjakengät muistan ostaneeni mutta en pystynyt niitä pitämään. Hollannikkaat oli kova sana, mokkasia, oli niissä jotain hapsujakin.
Mulla oli sellaiset puupohjaiset kengät, pohjaa varmaan 10 senttiä.
Yhtenä kesänä kävin vanhempieni kanssa Bulgariassa ja yhdessä ravintolassa paikallinen poika pyysi kohteliaasti ensin isältäni lupaa ja sen jälkeen minua tanssimaan. Kieltäydyin, sillä oma 171 senttiä + ne kengät - poika olisi varmaan ylettynyt korkeintaan olkapään korkeudelle.
Mulla oli myös sellaset järjettömän leveät villakangashousut. Ne oli liituraitaa, lahkeessa upslaaki.
Mikroja en koskaan pitänyt, oli itsekritiikki senverran kova 
. Maksivillatakkeja pidin, ne oli hyvän näkösiäkin. Harmi kun ei ole kuvia.
Tasavallan pressa 1970
Kastehelminen, pressa oli "paras" mut kyl niin progressiivista jotta meni väkisin yli. Wigwamista tykkäsin "ihan oikeesti"
Nyt muistan että paksua liituraitaahan ne piti olla. Sitten oli ne hulvattomat villapuserot joissa oli valtavat tötterökaulukset joita sitten vähän venytettiin rinnuksille päin että sai ne oikeaan kulmaan.
Mikroaikan olin missien mitoissa mutta painoin vähemmän kuin missit joten kantti kesti mikrot, silloin missit ei olleet noin laihoja kun nyt. Ekassa kesätöissäni Töölössä jossa Yleläiset kävi Kesäkadulta lounastamassa, näki koko maan kerman ministereistä misseihin ja kerran näin kun Leena Brusiin tuli sinne syömään jonkun kanssa ja sillä oli finnejä naamassa. Kunnioitus rapisi heti alas. Missit ei olleet enää mitään sen jälkeen.
Mulla taitaa olla ainoa toimiva skanneri 
… mua kyllä helpottaa kun olen näitä museokuvia skannaillut jo aikaisemmin kun värkkäsin siskolle ja kaverille 50-vuotislahjaksi kuvakirjat.
70-80-luvusta ei pääse ilman Marimekon paitoja - eihän 
Pikku-sisko vm.-76 - pallopaita ja punaset sammarit
leveetä tasaraitaa - tarkka turkulainen huomaa että ollaan Ruissalossa
Tää oli mun ehdoton lempi- marimekko - mulla on se vieläkin mut siinä on pieniä reikiä eikä se ole enää noin väljä päällä - kutistunut kai 
marimekkoo ja lappusammarit, vuosi on kai -81 - ilmiselvästi ollaan lähdössä kaljalle hämeenporttiin…
Muistaako kukaan diskolenkkareita? Me ollaan töissä tyttöjen kesken muisteltu asoita, eikä nuorempi sukupolvi ole ymmärtänyt mitä voi olla diskolenkkarit. En ole yhtään kuvaa vielä löytänyt moisista muotiluomuksista, joilla nyrjäytin nilkkani.
Muistan kyllä diskolenkkarit 
Itselläni ei ollut, mutta kavereilla.
Muistetaan diskolenkkarit! Itse en saanut, kun äiti piti aivan turhana hömpötyksenä. Ja sitten sellainen pitkähihainen kokohaalari kuminauhavyötäröllä kahisevasta sintsin tapaisesta kankaasta.
En pääse jyvälle discolenkkareista, millaiset oli ?
Ei niillä kauheasti ollut lenkkarin kanssa tekemistä - ehkä pääliosa (punainen tai sininen?) nauhoineen oli lenkkarimainen, mutta pohja oli korkeahko kiilapohja, eikö?
Rapuzel, oliko se haalari lakkanailonia - lakkanailontakit oli in ehkä v.70-71. Ihan kamalia, kaikissa väreissä ja kirkkaita.
Kiitos Rapunzel! Nyt muistan sen haalarinkin, mut en ihan muista minkä värinen mulla oli. Se tais olla nopeasti ohimenevä ilmiö, kun en muistanut niitä aiemmin.
Niissä lenkkareissa oli tosi korkea kiilapohja, joten ei niillä lenkkeilty.
Kuuluiko siihen samaan muotiin joku otsanauha? Tuli jotenkin semmonen mieleen. Se oli kai sellaista urheiluhenkistä diskomuotia.
Lakkanailon on mulle vieras termi, joten en ole varma. Oma haalarini ajoittuu 70-80 -lukujen vaihteeseen, eikä ollut mikään hirmu kiiltävä.
Oliko ne diskolenkkarit ne joissa oli vähän kuin (kiila)korkoa lenkkareissa? Tuolla oli jollain ihanat maripaidat. Oikein nostalgiatipat tuli, mullakin oli. Omat on varmaan käytety pölyrätteinä ja autonkillotusliinoina. Mulla oli 60-luvulla Marimekon kaivo-kankasta tehdyt haalarit jotka pakotin äidin ostamaan mulle jostain espan myymälästä. En ikinä unohda niitä. Mulla on kuva ja skanneri mutten osaa laittaa niitä yhteen. Sitten oli 60-luvun loppupuolella ne jeesuskengät, muistaako kukaan, kinattiin kumpi oli oikea väri, musta vai ruskea? Entäs ne värilliset muoviset Timex-kellot. Niitäkin oli kaapissa ainakin viittä eri väriä ja mallia. Äidillä oli ihana tukankuivaaja. Sellaisesta Kittystä lähti muovinen tuupi jonka päässä oli leveämpi pää ja siinä kumpparikiristys jolla sai paplat kuiviksi nopeammin. Kitty puhalsi lämmintä ilmaa sinne huppuun. Mulla oli pitkä tukka ja se ei pysynyt siellä hupussa ja huppu lensi aina pois, pufff.
Lakkanailontakki on mökin vintillä. Se on punainen. Sen kanssa piti olla melkein polveen asti käärityt sammarit ja koristossut tai tennarit.
Myös kokohaalarit farkkukankaasta… Aika nopeasti meni se muoti ohi.
Farkkuhaalareiden kanssa sai taiteilla aina vessareissulla. Selvästi miesten keksintö.