Hieno kuva! Ei ole tosiaan mikään t-paita-aikakausi kyseessä. Vaan löytyyhän tuostakin kuvasta yksi ajattoman oloinen naisihminen, tuo oikean puolimmainen pöydän päässä voitaisiin laittaa mihin tahansa nykymarttojen käsityötilaisuudesta otettuun valokuvaan.
Mun äidillä on myös kauan sitten itse tehty kori edelleen käytössä, voin hyvin kuvitella, että on ollut vastaavan näköisessä porukassa mukana.
Lukaisin juuri muotoilija Olavi Hännisen kirjasta suomalaisesta rottinkihuonekaluista, joita valmistettiin 40-luvulta alkaen. Myös Alvar Alto suunnitteli näitä. Välillä materiaalipula on pakottanut käyttämään pajua, kuten Stockmannin uudistetun ravintolan tuoleissa (on muuten aivan ihana kuva 50-luvun Stockmannilta, tuo kaikki kun olisi säilytetty 
Wau mikä upea kuva. Tulipa mieleeni, että mullakin on sellanen kuva jossa olen äitini kanssa lampunvarjostinkursseilla ja otsatukkakin on leikattu varmaan tassi kanssa.
Voe mahoton kuinka ihana ketju, enkä muistanu etes laittaneeni kuvia tänne. Katselin ketjun läpi, mutta en ennätä nyt lukemaan kaikkia muisteloita. Pitääpä laittaa muistiin sadepäivien varalle. Vanhat kuvat todella mukavia katsella, vaikkakin ovat usein poseeraus kuvia. Työ kuvatkin näyttävät poseeraamiselta.
Kiitos tästä linkistä jonka muistamaton mummu oli jo unohtanut.
Voi mikä ketju ja voi kun ootte nuoria,ainakin suurin osa.Ihanaa lukea mitä olette touhunneet.Siitä ruusupurkista joka oli jostain pelastettu ja samanlaisista,niitä oli ainakin 50-60 lukujen vaihteessa,kahvihan taisi olla sisällä.Itse vuonna -64 syksyllä juuri naimisiin menneenä,kun piti saaha kahville purkki,tingin tädiltäni,se on orvokkikuvioinen ja tälläkin hetkellä keittiön hyllyssä.Nyt taitaa olla jotain kuivattua mausteyrttiä.Huutonetissä pyytvät hyvää hintaa.Nyt olen kerännyt kaikki Juhlamokka purkit,mitä tulee vuosittain,ekan sain veljeltäni lahjaksi,siitä se alkoi.Muutenkin olen peltipurkkihurahtanut.Jatkakaa muisteluita,kivaa lukea.Kuulun eri aikakauteen.
Etpä taida kuulua eri aikakauteen. Meidät on vihitty -65.
No,onneksi en ole ainoa ikäkauteni edustaja.
Meidät on vihitty 1960. Olin silloin jo vanhapiika. Olisi alkanut mennä vanhanpiian verokin.
Mitähän nykyään tuumittaisiin vanhanpojan ja vanhanpiian verosta…
Enpäs ole moisesta verosta ollut tietoinenkaan. Onkohan tuo nyt sitten ollut kannustamista vai pakottamista? 
Hyvä, etten ole syntynyt tuohon aikakauteen. 
Ajat muuttuu, kun ihmiset muuttuu…
tiedä muuttuvatko, vanhenevat vissiin vaan. - muistelen minäkin, kun näin sopivasti sattui. taisi olla tasan puolivuosisataa sitten ensimmäinen ylitykseni…
en muuten ollut huomannut, että traditio on tällä vuosituhannella elvytetty. hitaasti kiiruhtaen voisi vielä onnistuakin.
vanhapiian ja poja vero oli sitä varten että sitten vanhan ei olisi ketään elättämässÄ. siihen aikaa ei ollut kansaneläkettä ja lapislla oli elatusvelvollisuus vanhempiinsa. sen tähden monessa maalaistalossa yksi lapsi sai talon syytinkiä vastaan. Silloin muilla lapsilla ei ollut elatuvelvollisuutta.Sairaalamaksutkin sai ulosmitata siltä lapselta millä oli jotakin.Lpasettomat joutui vanhaikotiin kun omat säästöt oli loppu. Siihen aikaan säästettiin vanhan päivän varalle.
Näin juuri.
Tässä sitä lähdetään marjaan ja astiat ovat poimijan mukaan. Ei silloin ollut muoviämpäreitä vaan emaliämpärit. 
Tässä sitten vapaata sunnuntaina. Eväsretkellä metsässä ja kallioilla.
Kovasti rähjäistä pihaa, kun vasta on muutettu uudistusasutus paikalle. Kaikesta huolimatta isä on pystyttänyt keinut lapsille. Siellä keinuttiin ja laulettiin niin että metsä raikui.
Leikkimökkiä siirretään tasaisen kallion päälle.
Karpalosuolle on vaikeaa päästä. Talutan poikaani suolle.
Suolla poimitaan karpaloita.
Metsä retkellä tässäkin.
Pyhäpäivänä metsässä ja näkyy olevan pyhämekot päällä. Eipä silloin ollut tytöillä pitkiä housuja.