Hienoja kuvia on sulle muistoksi jäänyt Rea, minusta ei ole montaa kuvaa kun olen lapsi. Noita on kiva katsella lasten-ja lastenlapsien kanssa.
Tainnut perheen isä harrastaa valokuvausta, kun on noin paljon hienoja kuvia.
Aivan upeita kuvia! 
Äitini isä on ollut sellainen maalaivalokuvaaja ja siitä kai on perinnöksi tullut kaikille meille “kamera aina mukana”.
Noissakin metsäkuvissa on ollut laatikkokamera mukana ja aina joku lapsista on “uhrautunut” jäämällä kuvasta pois ja räpsännyt kuvan muusta sakista.
Laittaisiko vielä muutaman kuvan tuolta lapsuudesta. Tässä meidän 13 hengen perheen "maitotuotanto laitokset" Lystikki ja Kulta.
Tässä noille ammuille korjataan heinää koulumme ympäristön pelloilta. Opekin on joukossa mukana.
Osaisikkohan nykyiset pikkupojat niittää viikatteella kuten yksi veljistäni tässä kuvassa niittää. Niin ja tuskin suostuisivatkaan töihin.
Juku, miten söpöt kuvat… Tuo pieni tyttö isosiskon jalan juuressa voisin olla minä, mulla on jossain pienenä otetussa kuvassa melkein samanlainen hamekin päällä, halaan siinä parasta kaveriani, vasikkaa…
Ennen vanhaan sitä sunnuntaita tosiaan ihan vietettiin… Vaikka työtä olisi varmasti ollut tehtäväksi joka päivälle, sunnuntaina ainakin yritettiin levätä. Meilläkin tehtiin eväsretkiä järvelle saareen, ne ne oli lapsille onnen hetkiä.
Isolla lapsi porukalla leikit sujui omanperheenkin kesken, kun naapureihin oli kilometrien matkat metsien halki.
Juhannusateria pihamaalla juhannuskoivujen katveessa.
Moonriver, me käytiin äidin kanssa kansalaisopistossa koreja punomassa yhtenä talvena 70-luvun loppupuolella, just tuohon tyyliin kuin kuvassasi… Käsityökorit ja leivän tarjoilukorit on edelleen käytössä…
Ihania kuvia jotka on kauniita muistoja täynnä 
Rean kuvat ovat loistavia lähihistorian dokumentteja 
Ovatko ne viis/kuuskyt luvulta ?
Tässä makupala nostalgian nälkäisille purkkifaneille.
Pahoittelen kuvan suttuisuutta 
Purkit ovat Gårdskullan traktorimuseon kotitalous os:lta Siuntiosta ,missä on paljon muutakin kivaa menneen ajan kilua ja kalua
Viiskytluvulta ovat kuvat.
Pitänee vielä muistella noita valokuva juttuja. Muistan kuinka äiti valmisti nelkyt-viiskyt luvun paikkeilla pimeässä komerossa ja saunassa kuvia. Muistan kuinka jännää oli nähdä “haamujen” ilmestyvän paperille ja muotoutuvan valokuvaksi.
Sitä en osaa kertoa kuinka nuo kuva aiheet oli saatu lasilevyille josta ne sitten siirrettiin paperille jossakin liemessä kuitenkin alkoi hahmoja näkyä.
Olisi todella mukavaa jos olisi silloin pentuna ymmärtänyt tuon prosessin. Nyt vielä enempi kiinnostaisi. Ei silloin muistikorttia tökätty koneeseen ja siinä on kuvat katsottavana.
Olihan se elämä muutenkin erilaista, mutta lämmöllä sitä muistelen.
Koko lössi ikäjärjestyksessä rivissä. Yhdeksäs ja kymmenes tyttö ja poika kaksoset.
Ehkä elämän ekat jäätelöt nuorimmaisilla ja kuten näkyy herkkua on. Merimiespuvut äiti ommellut kaiken työn ja touhun lisäksi. Äitin ompelemissa vaatteissa kuljettiin niin kauan kunnes itse ommeltiin muotivaatteet, kun ostettuihin ei ollut varaa.
Ihania kuvia! Lisää!
Sitten vielä kukkakuvia. Paljon on äitilläkin ollut töitä, mutta aina meillä kukat kukoisti sisällä ja ulkona. Perunakellari peittyi kesäisin krassien alle.
Seinän vieressä myös kukoistivat krassit ja "pirtti viljelys" 1961 vuonna.
Kunniottava kumarrus äidillesi, joka jaksoi hoitaa suurta lapsikatrasta ja vielä ikuistaa arjen ja pyhän tapahtumia jälkipolville. Ei ne äitien harrastukset viiskytluvulla itsestään selviä olleet.
Yhtä monta kuin Jukolan veljeksiä.
Meitä tyttöjä neljä.