Nyt kun pentissä on keskusteltu imelletystä perunalaatikosta ja sen teosta niin alkoi kiinnostamaan että mitä sanoo äitini peruja oleva iso punainen “Otavan Suuri keittokirja” vuodelta 1957. En ole sitä pahemmin selaillut, pitäisi kyllä ja niin meinaankin tehdä ehdottomasti.
Nopean läpiselailun perusteella : Onpas muuten perusteellinen opas !
Sieltähän löytyy aivan kaikki ja jotain lisääkin. Lopusta löytyi mm. osio “sairaanruoka” jossa on mm. vatsakatarristen ja -haavaisten ruoka, suolikuumeisen ruoka, ummetustautisten ruoka, ja onpa viikkoruokalista lieviä tautitapauksia varten. No joo, se vähän aiheesta sivussa.
Mutta vaikka siellä oli tosi paljon erilaisia perunan valmistukseen liittyviä ohjeita niin eipä ollut perunalaatikkoa. Eikä jouluruuissakaan mainittu perunalaatikosta, saati sitten imelletystä sellaisesta, sanallakaan.
Onko imelletty perunalaatikko tullut joulupöytiimme vasta joskus vuoden 1957 jälkeen ? Muistelen että meillä kotona sitä oli “aina”, olen syntynyt v. 1958. Tietty muistikuvat eivät ala ihan alusta 
Olikohan nimeltään puinen ruuvipenkki tai pöytä?
Siinä oli paksut puuruuvit.
Kun olin pentu, niin muistan kun isä kantoi sen pirttiin ja ihailin sitä pöytää.
Hämäläinen juttu. Hämeessä arkiruoka, muualla Suomessa jouluruoka. Kuuluu hämäläiseen pitopöytään.
Mutta milloin se on tullut ? Noissa mainituissa vuosien -47 ja -57 keittokirjoissa siitä ei ole mitään mainintaa . Ei kovin vanhaa perinnettä voi olla.
(Tai no joku vois sanoa että tällanen vuosimallia -58 oleva lady on jo todella vanhaa perinnettä sekin :w00t: )
tutkailkaapa kirjojanne, jospa löytäisitte niistä (peruna)tuuvingin ohjeen
ps haulla tuuvinki aiheesta löytyvät myös puutarha.netin jutut - kokkausnurkasta ja joulumenusta
Minulla on kaksi 1993 painettua kirjaa, imelletyn perunalaatikon ohje löytyy molemmista, toinen kirjoista on Kotiruoka. Toista, Viipurin mummon keittokirjaa, sanotaan muistelukirjaksi. “Muistoja 30-luvun viipurilaisesta keittiöstä”.
Minäkin innostuin etsimään vanhoista keittokirjoista et olisko niissä tuota imelletyn laatikon ohjetta. Löysin ohjee v -73 joululahjaksi saamastanikirjasta, Kodin uusi keittokirja. On sen mukaan suomalainen jouluruoka.
Juttelin äitini kanssa tuosta imelletystä perunalaatikosta. Hän sanoi, että siihen jouluversioon on aina lopulta lisätty hieman siirappia, jotta siitä tulisi vieläkin makeampi kuin tavisversio. Näin siis toimittiin Kanta-Hämeen Kalvolassa ainakin vielä 1980-luvulla. Tuota imellytettyä ei muistaakseni meidän suvussa tehty kuin muutaman kerran vuodessa.
Eilinen kokeiluversio ehtinyt reilun neljän tunnin aikana imeltyä aivan sellaiseksi kuin muistelin sen olleen vielä 90-luvulla. Testaan ensi viikolla yön oli menetelmää, josko ehtisi paremmin imeltyä. Perunan tärkkelys alkaa hajota ja kaikenlainen kokkareisuus häviää ja väri muuttuu ennen siirapin lisäystä vaaleammaksi ja kiiltäväksi.
Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja
Hilkka Uusivirta
WSOY 1982
Imelletty perunalaatikko on ollut pito- ja juhlaruokaa Hämeessä ja siihen rajoittuvissa eteläisissä maakunnissa, läntisissä rannikkopitäjissä perunalaatikko on jätetty imeltämättä. Itse perunalaatikko ei ole edes kahta sataa vuotta vanha ruokalaji, sillä perunan viljely yleistyi esim. Hämeessä vasta viime vuosisadan alkupuoliskolla. Laatikkoa tarjottiin liharuokien, kuten suolaisen tai paistetun sianlihan, tai kalaruokien kanssa. Sen tavallisimpia nimityksiä olivat perunaloola ja perunaloora.
Testiviesti, onko ketju toiminnassa.
Muoks: näyttää siirtyneen tänne uuteen penttiin, hienoa. Tämän säilymisestä olin erityisen huolissani!
Eikö oo ollut kirjotusta vuoden 2021 jälkeen, vai onko hävinny bittiavaruuteen?
Ei ole mitään hävinnyt, ei vaan ole ollut silleen esillä että olisi tullut joku uusi aihe josta olis noussut vanhoja muistoja mieleen, tai siis onhan niitä varmasti ollut mutta eivät ole tulleet kirjoitetuiksi just tähän ketjuun.
Tää ketjuhan on ihan kansallisaarre kaikkine vanhoine muisteluineen kuvine kaikkineen. En muista onko täällä jouluaihetta jo ollut esillä, mutta kuvat ja muistelut esim. vanhoista joulukoristeista olisi tähän vuodenaikaan ihanasti sopivia. Kaivellaanpa vähän 
Meillä ei ole ollut varmaan 20 vuoteen oikeata kuusta sisällä vaan sen on korvannut jokin muu valotilataide 
Se varmaan on johtunut koirista, on ollut nuoria ja vanhoja mutta ei se ole meitä haitannut, päinvastoin. Ulkoa on näkynyt jossain valaistu kuusenmuotoinen pensas tai puu.
Muistan kotikotoa fiiliksen kun kuusi tuotiin sisään pari päivää ennen joulua ja koristeltiin, kaikki osallistui. Tähän asti kaikki hyvin.
Sitten, stressiä kun kuusi alkoi miltei heti tiputella neulasia (siivoushullu äiti).
Stressiä kun jokin koirista alkoi metsästellä ja vaania koristeita (kuusi nurin….).
Stressiä oli vähän turhan paljon yhdestä kuusesta 
Ja se performanssi kun se kuusi sitten piti viedä ulos.
Oli suorastaan pelottavaa riisua koristeet ettei ne neulaset ole pitkin huushollia.
Kaikki oksat piti lyhentää varovasti sisällä (… ne neulaset…) ja pakata roskispussiin, jäljelle jäävä ”pystyrunko” piti hakettaa kun on niin ruma… 
Alkoi ihan naurattamaan entisaikoijen kommellukset 
Chali, tuohan on niin muistoissa mullakin lapsuuden kodissa. Tuohon kaikkeen lisättynä elävät kynttilät kuusessa ja steariinia pitkin poikin jokapaikassa. Ainahan sitä kuusta kuitenkin joku ihaili liian läheltä.
Omat lapseni kun olivat pieniä oli jo sentään sähkökynttilät.
Neulasten karisemista yritettiin estää jalalla jossa oli vesi tila ja sinne lykättiin sokeria joukkoon.
Jätesäkkiin ne oksat piti kuitenkin karsia ennen ulos vientiä tai olis ollu kaikki hirren raotkin täynnä neulasia.
Juuu, oli meilläkin siihen aikaan seinähirret esillä ja sama juttu, kuuseen ei saanut koskea ettei kuusi varistaisi vielä enemmän neulasia, olisi mennyt lattialankkujen rakosiin 
Meillä oli kyllä kuusenjalka jossa oli tilava vesiastia, ja kyllä, sinne laitettiin sokeripaloja mutta kun koirat tämän makean piilon huomasivat, tilanne eskaloitui rumaksi.
Usein oli kuusi vähintäänkin vinossa ( jos ei nojannut seinää vastaan) kun koirat litki sitä sokerivettä.
Voi että niitä aikoja 
Ja äiti taas kävi kierroksilla. Oli meillä steariinikynttilät koristeena ja oli kielto niitä sytyttää. Kuusessa oli joku sähkövalosarja.
Meidän jouluperinne Olen tehnyt himmeleitä paljon. Nämä kaksi on itsellä, ripustus lenkkinä on uistimen peruke jotta pyörisi ilmvirrassa. Löysin Kontista 5 pakettia olkia, voisi tehdä uuden
Meilläkin lapsena oli aina itse metsästä haettu aito kuusi.
Se haettiin muutama päivä ennen joulua ja tuotiin aina sisälle aattoaamuna ja sitten koristeltiin ennen joulurauhan julistusta, silloin piti istua hiljaa soffalla rivissä.
Alkuun oli aidot kynttilät ja tietty pelättiin tulipaloa, myöhemmin sähkökynttilät.
Äiti kiukutteli aina ja stressasi kaikesta.
Rytmitys oli tarkka ja lapsia piinattiin koko päivä, piti olla kilttinä ja totella, tai pukki ei tule ja tontut huomaa.
Vähän pidettiin nälässäkin , että sitten jaksaa jouluruokaa, lahjat jaettiin myöhään, että sai kärvistellä koko päivän.
Omassa kodissani on ollut aika paljon helpompi, rennompi ja vähemmän tiukka joulujärjestys.
Tai ei oikeestaan ole mitään järjestystä, saunoa voidaan vaikka seittemältä aamulla, jos mieli tekee, lahjat avataan milloin halutaan ja syödään kun on valmista ja nälkä jne.
Äitini teki myös paljon olkipukkeja ja himmeleitä, oikein isoja himmeleitä.
Meidän kunnasta on lähtösi Piiskan-Paavo, joka pelotteli lapsia pari viikkoa ennen joulua. Piiskasi tuhmia lapsia, jos sellaisia oli jossain. Muistan kun olin pieni, ehkä jotain 5-vuotias kun sellaiset rymisteli meidän ikkunan takana. Mehän oltiin ihan kauhuissamme ja ruvettiin itkemään. Isä meni ulos ja hätisteli ne pois vihaisena ja sen jälkeen niitä ei enää näkynyt. Isä kielsi kylän poikia pelottelemasta meitä lapsia. Ei hyväksynyt tuollaista perinnettä. Mutta oltiin kyllä siitä lähtien aina varullamme että jos kuitenkin Piiskan-paavoja näkyisi.
Ei niitä enää näy täällä, kai koko perinne on pikkuhiljaa loppunut.
Kun olimme siskon kanssa pieniä, saimme hakea kuusen ukon (isänisä) kanssa ja aina löytyi helposti. Epäilemättä hän oli katsonut sen valmiiksi jo sulan maan aikana. Me taidettiin olla mukana, ettei oltaisi oltu sisällä jaloissa pyörimässä.
Toinen perinne oli lahjojen avaamisjärjestys, ikäjärjestyksessä. Siis vanhin ensin ja siitä nuorempiin päin. Taitaisi nykyään lapsiperheissä tulla känkkäränkkä käymään heti pukin jälkeen. Meistä oli mukavaa katsoa, mitä kenenkin paketista löytyi, varsinkin jos paikalla oli henkilö, joka tunnusteli ja ravisteli pakettia arvaillen sisältöä.
Meillä oli kuusessa koristeena pumpulipalloja ja oli myös pari vanhan oloista lasipalloa. Isä oli tehnyt rautalangasta pidikkeet kuusenkynttilöille. Ne oli väännetty vieterin näköiseksi ja alhaalla oli koukku mihin voi ripustaa painon mikä avulla kynttilät pysyi pystyssä. Vain vähän niitä poltettiin. Tontut kävi ikkunan takana kurkkimassa eli vakoilemassa kiltteyttä.