Nuu ..minullakin imuroitiin sirut pois mut nyt kulumat on sitä luokkaa et lääkäri pyöritteli silmiään ..
Kannattaa todella harkita niitä tekoniveliä, se parantaisi elämän laatua todella paljon.
Minä aion kyllä hyväksyä sen, kun menee siihen kuntoon, että pitää leikata, olen nähnyt niin hyviä tuloksia useillakin tutuilla.
Tällä hetkellä vaan polvi ei särje, pystyn lenkkeilemään ja kulkemaan ihan hyvin jne, niin en koe tarpeelliseksi sitä.
Kyykkyyn en pysty mennä kunnolla, mutta muuten pärjäilen oikeinkin hyvin rämän polveni kanssa.
3 tykkäystä
Ei se sulla ookaan ajankohtainen näköjään. Kyykkyyn pääsy oli mullakin melkeen 20 vuotta joko mahdotonta tai työn ja tuskan takana mut yllättäen nykyään pääsen. Varoen ja hitaasti, mut pääsen alas ja ylöskin sieltä.
Hyvin pystyi olemaan ilman kyykkyä. Istuin maahan jos piti matalalle mennä (ja edelleen teen yleensä niin koska ei kyykyssä voi olla kuin hetken) ja sit ylös käsillä punnertaen takapuoli edellä. Aika näky varmaan mut onneks oon jo siinä iässä etten enää välitä mitä ihmiset aattelee 
2 tykkäystä
Niin noita kukonheltta juttuja ym voi niin kauan kokeilla kun rustoa on jäljellä.
Minullahan todettiin jo 8 vuotta sitten magneettikuvassa, että rusto on kokonaan hävinnyt, eli luu luuta vasten mennään.
Siksi se ailahteleekin, kun välillä hioutuvat nätisti yhteen ja välillä lukkoilee koko ajan, kunnes taas pala irtoaa ja lukko häviää.
Pikku hiljaa nivel murenee pala palalta pois tämmöisessä vammassa.
Nyt en joudu säkkejä kantamaan rappusissa töissä, niin tilanne on ollut paljon parempi jo kauan.
Vaan grande finale tuolla tuskin pääsee, eli joskus loppuu luut nivelestä.
Lasketteluvammasta tämä on alkunsa saanut, 15 vuotiaana.
1 tykkäys
Mie pystyn kyykyssä tehdä töitä vaikka koko päivän. Nilkat ja kädet taitavat sanoa sopimuksen irti aiemmin. Nivelrikkoa jo melkein joka sormessa.
1 tykkäys
En usko että minullakaan olisi näitä ongelmia ilman tuota nuoruuden loukkaantumista.
Koska toinen polvi on edelleen ihan hyvä, vaikka on koko ikänsä ollut kovemmalla käytöllä, kun tuota toista väkisinkin varoo. 
Eipä sitä silloin kerrottu, enkä arvannut, että siitä elinikäinen ongelma jää.
2 tykkäystä
Meillä mussukan oikia polvi leikattu n.1.5 vuotta sitten,kaikki kivut jäi leikkauspöyvvälle.
Leikkauksen jäläkeen ei mitään kipuja,varalta söi kuiteski kipulääkettä pari viikkoa.
On kyllä ollu tosi tyytyväinen 
3 tykkäystä
Minulla on useammallakin työkaverilla tekopolvi ja tekolonkkaakin, kukaan heistä ei ole ollut tyytymätön.
Ne on vissiin aika paljon kehittynyt.
Ja polvia ainakin operoidaan selkäydin puudutettunakin, jos nukutusta haluaa vältellä.
Kyllä luulen, että ennen eläkeikää, jos siihen asti pysyy hengissä on tekonivel laitettava, se on niin paljon helpompi saada työterveyden kautta.
2 tykkäystä
Hyvin järkevää, Suokukka!
Huomenna lääkäriin kun suu ei tahdo aueta kunnolla. Korvan juureen tuli kipua keväällä ja se kipu on ruvennut säteilemään alaspäin leukaan. En ole voinut purra porkkanaa ta banaania, suu ei aukea kunnolla. Kaikenlaisia vaivoja sitä ilmenee ajan myötä.
Soitin tänään ja heti huomenna pääsen lääkärille.
2 tykkäystä
Toivottavasti ei oo mitään isompaa, pidän peukkuja! Kerro sit kun tiedät. Onko hammaslääkärille se aika?
Tämä kesä alkaa sitten olla aika taputeltu.
Kävin tänään ortopedillä, hän oli katsonut uudelleen kuvia oikein ajan kanssa ja siellä olikin enemmän vauriota, ainakin kolme korjattavaa kohtaa.
MM. hauisjänteen yläosa halki, eli tähystysleikkaus.
Hän on varmaan suomen taitavimpia olkapäihin erikoistuneita ortopedejä, joten sinne siitten menen leikkaukseen.
Elokuussa leikataan, heinäkuun alussa nyt ei sovi, koska niin kauhea työväki pula töissä ja heinäkuun lopulla lääkäri lomailee.
Elokuussa sitten leikataan, sain minä siitäkin kovasti negatiivista palautetta töistä, että kun mun lomaakin joudutaan siirtää ja olen liian kauan pois töistä, jne jne.
Omakustanteiseksi menee, koska en siis tehnyt tapaturmailmoitusta silloin kun loukkasin sen. Luulin että vähän revähti ja paranisi hetkessä. 
2 tykkäystä
No johan piti sattua. Hyvä kuitenkin,että pääset ammattitaitoisen kirurgin leikkaamaksi.
1 tykkäys
Ortopedi kertoi, että julkisella puolella olkapääleikkauksiin on lähes mahdoton päästä nykyään ja eivät tee siellä lainkaan tähystyksellä niitä.
Tähystyksestä kuitenkin paranee paljon nopeammin ja ei ole lainkaan niin kipeä. 4 viikkoa kantoside ja sairaslomaa noin 2-3 kk ja kuntoutusta rajusti perään. Tarjouduin menemään kyllä aiemmin kevennettyyn, jos en joudu vänkäämään ja tappelemaan “poikien” kanssa siitä olenko toipilas ja saanko apuja.
Eli melkoinen taival vielä edessä, vaan jospa alkaisi käsikin olemaan taas muuta kuin roikkuva apukäsi, jolla ei tee kunnolla mitään.
Tämä kaikki sai alkunsa siitä kun nappasin pelkällä vasemmalla kädellä hienosti rivakalla otteella ja vielä huonossa asennossa, eli kaikki paino hauiksen päälle 25kg voipalan, ja ei muuten pudonnut lattialle, sain kiinni ja voipala pelastui.
.
3 tykkäystä
No hyvä et voipala säästyi 
.
On sulla nyt pitkä tie ton käden kanssa eessä. Voi Harmi! Älä nyt etukäteen ala tekemään “varastoon” hommia pihalla ettei mee muutenki paikat rikki!
Onneks sulla on jo kaikki niin tiptop ettei katastrofia oo näkyvissä 
1 tykkäys
No en kauheasti pysty edes tekemään, koska jo pukeminen tuo haasteita.
Käsi ei taivu ylös sivulle, eikä taakse, eteenpäin liikkuu ihan ok.
isäntä tuossa sanoi pari viikkoa sitten, että tilataanko sepelikuorma sanoin, että tilaa vaan, mutta minä en lapioi yhtään, se sitten unohdettiinkin heti ja tilataan kuulemma ensi vuonna. 
1 tykkäys
Kyllä ne ainakin Vaasassa on julkisella tehneet olkapääleikkauksia tähystämällä jo 2017, kun minun olkapäässä korjattiin supraspinatusjänne ja avarrettiin olkalisäkettä. Keväällä 2016 oireet alkoi sillä, että oikea käsi ei noussut ylös ja olkapäätä särki varsinkin öisin. Kävin työterveyslääkärillä ja ultrassa sekä röngtenissä havaittiin jänteessä reikä. Olin talvella kaatunut, mutta se oli tapahtunut paljon ennen olkapään jäätymistä, niin vaurio meni ikääntymisen piikkiin ja Mehiläisen ortopedi sanoi, että koska olin silloin 50 vuotias, niin on aika vaikea saada vakuutusyhtiötä korvaamaan, jos ei ole suoraan jotain onnettomuutta.
Ortopedi laittoi lähetteen keskussairaalan fysioterapeutille, missä kävin ainakin viisi kertaa ja jumppailin hänen ohjeillaan vuoden verran. Oikean käden liikkuvuus parani hieman ja joka kerta fyssari mittaili onko parannusta tapahtunut riittävästi. En saanut kättä selän puolella pakaraa korkeammalle ja suoraan sivulle nosto ei onnistunut ollenkaan. Housujen pukeminen oli vaikeaa, kun niitä ei pystynyt nostamaan oikealla kädellä ja paidoistakin piti valita napitettavat. Ostin myös etupuolelta kiinnitettäviä rintaliivejä. Lopulta kun todettiin ettei vaiva jumppaamalla parane, pääsin leikkaukseen heinäkuun alussa 2017. Sama ortopedi, joka otti vastaan Mehiläisessä, oli myös keskussairaalan leikkaava ortopedi ja hän hoiti leikkauksen.
Koska minulla on vaikeuksia herätä nukutuksesta, leikkaus tehtiin puudutuksessa. Olkapäähän tehtiin neljä reikää joiden kautta operoitiin. Olkaluuhun ruuvattiin ruuvi, mistä lähtee jotain keinokuitusäikeitä jotka sidottiin jänteeseen. Samalla olkalisäkkeestä veistettiin osa, että jänteellä on enemmän tilaa.
Leikkauksen jälkeen kainalossa piti pitää viisi viikkoa kolmionmuotoista tyynyä öisinkin.
Onneksi oli lämmin kesä, niin pystyin pujottamaan topin päälle alakautta ja yläkautta pukemaan huivin tai ponchon. Koska kättä ei saanut kannatella itse tai laskea vartaloa vasten keksin suihkujen ajaksi tunkea pehmeäksi puhalletun rantapallon sukkahousuihin ja ripustaa sen kainaloon roikkumaan, niin ei tarvinnut kastella kantosidettä ja tyynyä.
Sairaslomaa sain 10 viikkoa, koska olen toimistotyöläinen. Oikeakätisenä työnteko olisikin ollut hankalaa, kun en osaa käyttää hiirtä vasemmalla kädellä. Moni muukin normaali toiminta oli tosi vaikeaa, kuten oman takapuolen pyyhkiminen ja hiusten föönaaminen.
Fyssarikäynnit jatkui vielä pari kertaa leikkauksen jälkeen ja harjoituksia oli sisukkaasti jatkettava, että käden normaalit liikeradat lopulta palautui. Se sairaalan fyssari oli erikoistunut olkapäävammoihin ja hän osasi neuvoa kaikki harjoitukset paljon paremmin kuin Mehiläisen työfyssari, millä kävin pari kertaa.
Pari vuotta sitten vasen olkapää alkoi oireilemaan ja siellä todettiin jännekalkki. Tein samoja harjoitteita kuin oikean puolen kanssa ja vasen käsi nousee taas ylös, mutta siellä on kipua ja se on vähän voimaton, mutta sen kanssa pärjää, kun muistaa ettei nostele sillä mitää raskaita ylähyllylle.
Toivottavasti suokukan leikkaus menee hyvin ja liikkuvuus palautuu ja kipu häipyy. Kannattaa varata vaatteita, joita voi pukea helposti päälle. Elokuussa on vielä lämmin, joten topit ja ponchot on toimiva yhdistelmä.
2 tykkäystä
Kutakuinkin samoja ongelmia, housujen nosto haastavaa, rintsikat haastavaa, takin pukeminen haastavaa, jne
Tyksissä ei pääse kuin ehkä monen vuoden päästä ja haljennut jänne tarttis korjata äkkiä kun olen jo sen kanssa yrittänyt kauan sinnitellä.
Onni on hyvä kirurgi..meillä isännän solisluun päätä ei saatu kiinni takaisin edes kahdesti yrittämällä ja niin se jätettiin olkapään kohdilta törröttään…hyvä ettei tuu ihon läpi. Lääkäri vaan tuumas et ei se ikuisesti särje et kaikkeen tottuu. Näin hämeenlinnassa toimitaan.
Painostamalla voi päästä..isännällä kun todettiin aivokasvain ja alettiin syöttään kortisonia rajusti ja aikaa ei vaan kuulunut ja meni niin heikoksi ettei 5 rappusta mennyt ..käskin soittaan jonovahdille ja terottaan et vaikka jouluna ja päivän varotusajalla tulisi..niin 2 viikon sisään pääsi operaatioon.