Sinne sekaan vaan 
Mä oon vaihtanu jauhoja yx yhteen vehnärouheeseen.
Ei sämpylöihin mitään ohjeita tarvi, vähän sitä ja vähän tätä. Vellin, puuron, muusin ja raasteiden jämät kaikki käy.
ja pinaattikeiton lopusta tulee hyvät sämpylät
Eilen leivoin luomusämpyläjauhoista pellillisen.
Taisi olla:
5 dl lämmintä vettä, siihen 1 rkl suolaa,
pussi kuivahiivaa sekoitettuna jauhoihin, jauhoja 10-11 dl
(joista 6-7 dl sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja sitkon vuoksi)
Jauhot veteen vähitellen ja kun taikina irtoilee kulhosta, öljyä n. 1/2 dl taikinaan sekoitellen.
Leivoin pellin täyteen sämpylöitä, annoin kohota uunissa (50 astetta vähän aikaa, otin pois kun olivat alkaneet nousemaan, liina päälle. Laitoin uuniin 250 astetta ja kun uuni oli valmis, sämpylät uuniin 1-15 minuuttia. Kauniin ruskeat sämpylät pois uunista ja liinan alle, kunnes syötiin pois
Kiitos Inki perusteellisesta pottuloota ohjeesta, ainahan siitä on ennenkin hyvää tullut vaikka vähän olen fuskannut ja oikonut mutta jos nyt tekisi ihan oikeesti, ei se kuitenkaan koskaan ole semmoista ollut kun mummu teki, se oli parasta mitä joulupöydässä oli tarjolla.
Kiitokset myös täältä. Samoja ongelmia olen imellyttämisen suhteen saanut kokea.
Alkuperäinen kirjoittaja: Maire´
Viime viikolla telkassa oli juttua siitä, että hevosenlihaa myydään entistä enemmän ruuaksi ja jokin ravintola on laittanut oikein ruokalistalleen hevospihvin. Maistaneitten mielestä herkkua.
Päivän kysymys kuuluukin, että söisitkö hevosta?
Toki.
Ei taitaisi ottaa luonto vastaan.
savupalvattua oikeinkin mielelläni. se oli lapsuuden halpa herkku, jota oli myynnissä ihan kaupassa kuin kaupassa.
jos sitä nykyisin saisi, taitaisi hinta olla yli eläkeläisen maksukyvyn:-)
En tiedä meniskö pihvinä mut kylmäsavuna olen joskus syönyt
Yksi elämäni parhaista muistoista liittyy hevosen sisäfilepihviin. Pihvi oli loistava, rakuunalla maustettua(sen jälkeen rakuuna on ollut lempimausteeni), punaviini ja kynttilät antoivat intiimin tunnelman, hehkun…siitä vaan on niiiiin kauan
Hevosen suolaliha oli lapsuudessa taivaallisen hyvää. En oo nähny missäänn kaupoissa vuosikymmeniin. Kyllä pitäs tulla hyvä pihvi.
minä sain maistiaiset säilykepurkkiin pakattua hevosenlihaa ja minusta se oli hyvää.eu-lainsäädäntö estää lihan käytön.en tarkemmin tiedä,mutta hevosihmiset ei tykkää!
Mikä eu-lainsäädäntö?
Usein olen ostanut hevosen filettä kun hyvää ja suhteellisen halpaa.
hevosenliha maistuu taas. - maistuisi, vaan kun en ole noin onnekas kuin jutita, että sitä saisi täkäläisistä kaupoista.
Ajattelin nyt issekin kokeilla tuon ohjeen mukaan tehdä, mutta heti meni pieleen, hurautin keitinveden lavuaariin8] Kiehautin sitten vettä ja lisäsin sen ja koitan nyt kuumemmassa imellytystä. Perunat on lahjana saatuja eikä merkistä tietoa, mutta tuntuisivat olevan jauhoista lajiketta, ei tullut muussista liisteriä vaan irtoovaista ja helposti ne myös keitettäessä halkeavat, jota olen pitänyt jauhoisen perunan merkkinä. Saas kattoo nyt kuinka ämmän käy8)
Minä en ole mikään kokolihan suuri ystävä, mutta syön kyllä hevosta. Palvattuna, ohuina siivuina vaikka valkosipulituorejuuston kera leivän päällä ihan hyytävän hyvää Joskus olen grillannut ulkofilepihvejä, etsin netistä hirvenlihalle tarkoitetun yrttimarinadin ja hyviä tuli. Hevosen jauhelihasta en omalla lautasella kauheammin perusta, tarttisi varmaan laittaa possua sekaan kuten peuraankin.
Hevosystävä valitsee kotimaista hevosenlihaa ja jättää Argentiinasta rahdatut lihat kauppaan. Hevonenhan on lähes ongelmajätettä kuoltuaan, teurastamot maksavat alle sata euroa yhdestä hevosesta. Läheskään aina ei siis saa edes kuljetuskuluja peitettyä. Tämän seurauksena moni vaivainen tai muuten vaan raasku heppa kiertää kodista toiseen parin sadan euron hinnalla. Hevonen on kallis elätettävä ja työläs hoidettava, joten jokainen voi päätellä onko sille hyväksi, että hinta on niin alhainen ettei se muodostu kynnyskysymykseksi kun pikkutytöt mankuvat isiltä omaa heppaa. Ennenmuinoin hevosesta sai kunnon teurashinnan, muutaman tuhat markkaa, ja se oli perusarvo hevoselle kuin hevoselle. Jos kotimaisen hevosenlihan kysyntä kasvaisi, kasvaisi myös hevosten perusarvo. Teurastamoiden kannalta hevosen tekee ongelmalliseksi epätasainen saatavuus sekä pienet määrät. Nykyään tämä omistajia kiristävä lisävaikeus teurastuksessa on alkutuottajilta vaadittava rehukirjanpito. Hevosta kun ei kasvateta teuraaksi, ei sen rehuista ja lääkityksistä yleensä pidetä kirjaa. Tosin eivät ne vaatimukset kai mitään mahdottomia ole -en tiedä ihan tarkkaan koska meidän hevoset menevät tarvittaessa teuraaksi omaan tai kavereiden pakastimeen, eikä silloin rehukirjanpitoja kysellä.