Laitan maa-artisokkaa myös pannulla kypsytettävien vihannesten sekaan, kypsyy maittavaksi vaikkapa ohuina siivuina.
Eltsuhan se muisti vielä tuonkin hyvän tavan. Se on juuri myös niitä yksinkertaisia tapoja joista tykkään. Ja sitten voi vielä niinkin tehdä, että keittää paloiteltuna vähässä vedessä, niin että vesi on melkeensä kiehunut pois, kun ovat kypsiä. Sitten lorauttaa sekaan pikkuisen hyvää oliiviöljyä ja suolaa ja kuumentaa vielä hetken. Lisäkkeenä tai perunoiden asemesta oikein hyvää.
Eli kyllä maa-artisokka on yhtä monipuolinen juures kuin muutkin, mutta työläämpi kyllä. Siksi kannattaakin viljellä sitä pikkasen enemmän, jotta voi tuhlaavasti kuoria mutkat suoriksi. Viljely on paljon helpompaa kuin maa-artisokan käsittely ruuanlaitossa.
Tuo eltsun tapa oli juuri se tapa, jota kaikkien muidenkin kasvisten kanssa käytin ruuanlaitossa silloin kun sitä paljon puuhasin (nykyäänhän olen hellan ääressä hyvin vähän, kun meillä on roolit vaihtuneet sen asian suhteen). Yleensä mukana oli aina sipulia ja yhtä tai kahta muuta kasvista sekä lisäksi välillä myös kalaa/kanaa/lihaa. Tuo tapa oli ehkä nopein tapa saada käytettyä paljon omia aineksia, joita sitten isossa perheessä kuluikin aikamoiset määrät. Eli pilkotut kasvikset pannulle ja hieman öljyä ja kypsennys. Jos tuntui että eivät kohtuullisella öljymäärällä kypsyneet, niin lisäsin jotain muuta nestettä, esim. tomaattimurskaa. Ja aina valkosipulia ja paljon yrttimaan yrttejä. Ruuan nimi oli äitimössö 
(vaikka ei se ollut mössöä!!) riippumatta siitä, mistä aineksista oli tehty. Lasten antama nimitys.
Tuomiphlajan äitimössö oli (ja on) varmasti hyvää 
Nyt menee ihan vanhojen muisteluksi, kuten tuokin lintuketjuun kirjoittamani kuivaleipä juttu. Nämä ovat niitä nyhjää tyhjästä ohjeita.
Kuivat leipäpalat äiti laittoi myös kiehuvaan maitoon, milloin sattui maitoa olemaan, ja ruoka teki “kauppansa.”
Silloin emme tienneet makaroonien olemassa olosta mitään, mutta äiti teki vedestä tai maidosta ja vehnäjauhoista taikinan. Tuosta taikinasta hän otti ruokalusikalla klönttejä jotka kypsytti hellalla kattilassa kiehuvassa vedessä. Sitten nuo kypsät klöntit kiehuvaan maitoon ja ruoan nimi oli meillä klimppikeitto. Rakastimme tuotakin ruokaa. Äiti oli kotoisin Pohjanmaalta ja muissa taloissa en tiennyt ympäristössämme tehtävän näitä nyhjää tyjästä ruokia.
Samaan sarjaan kuuluu myös marjapuuro johon ruisjauhojen sijaan äiti laittoi niitä kuivia leivän paloja ja kiehuessaan ne hajosivat ja sakeutuivat ihanaksi puuroksi. Siis ruispuolukkamarja puuroksi. Mitään ruokaa ei laitettu hukkaan. Niinpä nytkin on sama periaate ettei mitään ruokaa hukkaan ja hankitaan vain sen verran mitä syödään. Nyt on vielä apuneuvoja ruoan säilymiseen jääkaapit ja pakastimet.
Leipäressuksi satakuntalainen Isännyys sanoo välipalaansa, jossa laittaa jälkiuunileipää kuumaan maitoon ja vähän voita päälle ja pojatkin tykkää - siinä menee muutkin ehkä kuivahtaneet leipäpalat. Mummoni Keski-Suomesta teki leipäressun niin, että paistoi pannulla voissa niitä kuivia leipiä ja sitten pannulle maitoa.
Ja ai miten hyvää oli, kun äiti ruskisti läskisoosia varten sianlihaa, ja sai kastaa leipää siihen kuumaan rasvaan.
Mutta nyt pitäis varmaan mennä perkaamaan kilo muikkuja :).
Rea, meillä äiti laittoi aina kotona tuota leipäressua. Sillä nimellä sitä meilläkin kutsuttiin. Ei ollut murkkuikäisen lempiruokaa, mutta ruoka-aikaan oli syötävä sitä mitä oli tarjolla tai sitten sai olla syömättä.
Ei jää itsellä noita leipiä kuivumaan, kun otan pakasteesta vain tarvittavan määrän sulamaan.
Emo, paistetut muikut on herkkua. En kyllä itse niitä ala siivoamaan kun hyvin harvoin. Ennen maksan vähän enempi valmiiksi siivotuista.
Kirjoitin muistiin "Jamie Oliverin 30 minuutin ateriat" -ohjelmasta hänen JERK-Kana -reseptinsä. Sitä Jerk-kanaa oli jo muussa yhteydessä kehuttu niin hyväksi että nyt kun hyvän ohjeen sain, otin sen saman tien talteen. Siinä on siis valmistusohjeet sille kanalle, kastikkeelle ja jugurttikastikkeelle, jokaiselle erikseen. Noista koostuu sitten se ateria, plus riisiä lisäksi 
Tekstiä tuli puoli A4:sta joten en tähän niin pitkää reseptiä laita, mutta jos joku on kiinnostunut Jerk maustettua kanaa tekemään, lähetän mielelläni hölöllä sen reseptin tulemaan 
Kyllähän tuosta mielenkiinto herää.
Nuu, kiitos kyllä
Se muuten on vielä katsomossa nähtävissä se jakso jossa Jaimie Oliver kokkasi sitä Jerk-kanaa. En tiedä kauanko on nähtävissä, se on nyt siellä listalla hännänhuippuna eli on seuraava joka poistuu. Jos kiinnostaa kurkata niin MTV3 - Katsomo on oikea paikka. Hakusanaksi siellä Jamie Oliver niin tulee listaus kaikista hänen ohjelmiensa jaksoista jotka vielä on nähtävillä.
Tykkään hänestä, hänen tyylinsä ja olemuksensa saa hyvälle tuulelle, ja kaikki ne hänen sapuskansa joita olen kokeillut ovat kyllä olleet tosi hyvän makuisia
jerk-kana/broiler löytyy googlella. myös jaimien resepti useammaltakin sivustolta.
Kiitos! Resepti näyttää tosi hyvältä
Eilen tehtyjen varenikien resepti. Taikina onnistui yli odotusten. Tästä määrästä tulee n. 40-50 kpl, eli sopivasti neljälle hengelle. Tein eilen kaksinkertaisen määrän ja meitä oli kuusi syöjää. Riittivät justiinsa sopivasti 
~6 dl jauhoja
2-3 kananmunaa
1-1,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
Kaikki ainekset sekoitetaan ja vaivataan taikina kiinteäksi. Annetaan seistä n. puoli tuntia pyyhkeellä peitettynä. Jauhotetulla alustalla taikinaa vaivataan vielä hieman ja muotoillaan siitä tanko, joka leikataan pieniksi paloiksi (siis ihan oikeasti pieniksi). Palat pyöritetään palloiksi, litistetään ja venytetään tai kaulitaan hiukan isommiksi (ei kovin paljoa). Jauhotetaan palat, etteivät tartu kiinni toisiinsa. Täytetään mahdollisimman täyteen (mitä enemmän täytettä, sitä herkullisempaa) ja suljetaan reunat painamalla tiukasti kiinni. Jos täytettä jää reunojen väliin, voivat saumat aueta keitettäessä. Keitetään kiehuvassa suolalla maustetussa vedessä, kunnes kaikki ovat nousseet pintaan. Tekovaiheessa kannattaa pitää pyyhettä lopputaikinan päällä, jos jakaa taikinan ensin puoliksi (ja myös keittämistä odottavien varenikien päällä), ettei taikina kuivu.
Me tehtiin eilen peruna-, kaali- ja kirsikkatäytteisiä varenikeja.
Perunatäytettä varten tehdään paksu perunamuusi, johon lisätään ruskistettua sipulia. Kaalitäytettä varten haudutetaan kaalia ja sipulia. Valmiiden varenikien päälle kaadetaan reilussa öljyssä ruskistettua sipulia ja ravistetaan hiukan, jotta öljy leviää kaikkialle. Näin vältetään varenikien liimaantuminen toisiinsa.
Kirsikkatäytteiset varenikit kannattaa kaulita ohuemmiksi (=isommiksi). Keskelle laitetaan 4-6 kirsikkaa ja hiukan sokeria. Yritetään välttää kirsikoiden ja sokerin osumista reunoille, koska muuten taikinaa on vaikea saada tiiviisti kiinni. Valmiiden varenikien päälle voi laittaa voita estämään liimaantuminen.
Suolaisten varenikien kanssa tarjotaan smetanaa, makeiden kanssa esim. hunajaa.
Tuleeko niistä sulkemisen jälkeen puolikuun, pussukan vai ympyrän muotoisia? Eli tehdäänkö yhdestä kaulitusta palasta vai kahdesta päällekkäin?
Kuulostaapa herkullisilta. Pistän korvan taakse jahka jaksaa askarrella joku kerta;)
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
siihen asti kunhan anita taas ehtii vastaamaan:-) ensimmäisen reseptin ohjeessa hän sanoo-> "Otetaan levy käteen, täytetään ja puristetaan reunat tiukasti kiinni." (alleviivaus minun)
googlen kuvahaulla löytää semmoisia joulutortun muotoisia puolikuita:-)
Herkullisen oloisia tosiaan. Aika paljon täytyy olla mielen malttia askartelulle…multa varmaan valuis kaikki ne täytteet sinne keittoveteen ;))