Olet aivan oikeassa, patentti on päättynyt jo 11 vuotta sitten. Mutta Round Upia kait myy Monsanto edelleen? Ja tietysti kaikissa glyfosaattia sisältävissä rikkahävitteissä on samat riskit. On todella hyvä tiedostaa, että muillakin nimillä kuin Round Up saattaa tulla ostaneeksi glyfosaattia.
Kyllä Tuomipihlaja, Roundup -tuotenimi on Monsantolle rekisteröity.
Kaikkein älyttömintä mielestäni on käyttää glyfosaattia kaupunkien puistoissa, joihin ihmiset tulevat ulkoilemaan. Lapset leikkivät siellä ja menevät puskien läpi ja ryömivät välillä maassakin. Eikä myrkytyksistä edes mitenkään tiedoteta.
Itse rupesin epäilemään glyfosaattia tai muuta vastaavaa, kun tyttäreni tuli eilen kotiin pieneltä lenkiltä ja iho oli aivan punaisten läiskien peitossa ja kutisi. Ei hänellä ole koskaan aiemmin ollut noin voimakasta allergiareaktiota mistään. Soitin kaupungin viherpalveluihin, väittivät etteivät kaupungin työntekijät ole tällä alueella tällä viikolla tehneet mitään ruiskutuksia, mutta ei ollut varma urakoitsijasta, joka tekee hommaa alihankkijana.
Lisäksi täällä on viljelijä, joka viljelee alueella peltoja maisemallisessa tarkoituksessa, ja tytön reitti kulki tuon pellon vierestä. Siitä en tiedä mitä aineita hän käyttää. Voihan reaktio itse kukkivista kasveistakin johtua, tai jostain muusta, mutta outo se oli.
Molempi pahempi. Jos ei myrkkyjä käytetä, rehottavat kaikki ohdakkeet ja nokkoset ja taas on jupina päällä kun ei hoideta. Kitkentä olisi tietysti hieno juttu, mutta kun puhutaan suurista pinta-aloista, tulee heti ongelma, kuka on se joka kitkee - näitä hikisiä ja raskaita hommia ei moni vapaaehtoisesti tee, aina liian kylmä kuuma märkä sää. tekijät saisi hommata ulkomailta, sieltä mistä marjanpoimijatkin. Ja sitten raha, kitkentä on hidasta ja loputonta, mistä se raha kun työ on kallista. Ja vaikka työ on kallista, se mitä siitä voidaan maksaa, ei kuitenkaan suomalaiselle työntekijälle tahdo riittää.
Myrkyttämällä ei kyllä erityisen nättiä jälkeä saa. Rikkakasvit tai ruohonkorret tai mitä nyt tappaa halutaankin eivät katoa ja "muutu luonnon omiksi ainesosiksi" aivan niin taianomaisen nopeasti kuin eräskin glyfosaatinvalmistaja antaa ymmärtää, vaan ne jäävät "silmäniloksi" viikkokausiksi.
Jos kasvit ovat käsin kitkettävissä, käsin kitkeminen tuottaa huomattavasti nopeamman ja siistimmän tuloksen kuin myrkyttäminen.
Niinpä, ja puutarhassa ehdottomasti. Mutta helposti täälläkin rinnastetaan muutaman aarin pihapläntti suuriin peltoaloihin.Ja silti vielä tilitetään, kuinka rankkaa on kitkeä niitä muutama hassu rikka pihasta.
Joskus tulee mieleen, että ovatko jopa puutarhurit niin etääntyneitä luonnonilmiöistä, että ajattelevat, etteivät rikat eivät kasvaisi pelloilla tai että pelloilla viljeltävät kasvit taianomaisesti kasvaisivat puutarhassa viljeltyjä paremmin rikkojen seassa 
Meillä kunta myrkytti keväällä kaikki jalkakäytävien reunat riippumatta siitä, oliko talon asukas antanut nurmen kasvaa kiveyksen päälle vai kantannut rajat huolellisesti. Nyt komeilee joka tontin etupihan reunassa leveä ruskea raita. Sen verran voisivat kunnan jannut edes säästää myrkkyjään, että katsoisivat, missä sitä oikeasti tarvitaan.
Maataloustuotanto on tosiaan eri asia (ja luomua kannattaa suosia, jos myrkyt huolestuttavat), mutta glyfosaatin kotipuutarhureille suunnattu mainonta on usein suorastaan huvittavaa. Tuotteen X luvataan "kitkevän rikkaruohot puolestasi" ja puutarhurin luvataan kaunistuvan hetkessä, kun suihkii tuotetta pullosta ympäriinsä. Samalla vaivalla kitkisi/haraisi ainakin yksivuotiset perusrikat käsin.
Siinä olen kyllä samaa mieltä. Torjunta-aineita ei pitäisi mainostaa kotikäyttöön eikä varsinkaan noin. Ei saisi luoda mielikuvaa, että tuosta vain vips, aineita sinne sun tänne. Vielä kun ottaa huomioon, että on paljon niitä, joille sana käyttöohje on tuntematon ja käyttöä sovelletaan ihan oman pään mukaan. Eikä ymmärretä aineiden vaikutusmekanismeja.
Allergiareaktion aiheuttajaksi paljastui sittenkin eräs lääke. Silti olen sitä mieltä ettei puistojen rikkoja pidä myrkyttää. Kattaminen, liekittäminen ja kitkentä ovat parempia vaihtoehtoja. Ja työttömiä riittää, kysymys on vain prioriteeteista, mistä halutaan maksaa.
Olin aika järkyttynyt kun luin että monissa maissa glyfosaattia käytetään viljan pakkotuleennuttamiseen. Silloinhan myrkkyä kertyy suoraan syötäviin kasvinosiin. Taas yksi syy suosia kotimaista ruokaa.
Suomessa sentään ymmärretään käyttää glyfosaattia vain silloin kun se ei joudu suoraan syötäviin kasveihin. Silti sitä kannattaisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Muistan joskus lapsena ihmetelleeni, miksi isällä oli aina ihottuma kun oli ruiskuttanut peltoja.
Minua kans kauhistuttaa ajatus kemiallisesta pakkotuleennutuksesta vaikka kuinka maalaisjärjellä ajattelisin.
Välillä mietin luomuun siirtymistä, mutta en tedä, miten kestäisin ajatuksen rikkaruohoa iloisesti puskevista pelloista kun olen ajatukseni ammentanut maailmassa, jossa kasveja ja peltoja on pitänyt hoitaa kuin lapsia. Joskus tuntuu, että paremminkin. Ajattelen, että luomu sopisi paremmin, jos olisi karjaa jolle kierrättää heinämaita ja toisaalta saisi lantaa kasvuvoimaksi. Mutta ei ole, eikä lannastakaan ole paljoa tarjontaa näillä seuduilla. Mutta ajatusta haudutetaan 
No, äitini on kertonut, miten ensiluokkaisesti maitaan viljellyt isoisäni oli milloin senaikaisen elohopeapitoisen peittausaineen kuorruttama, milloin kulki päivät pelloilla selässä kannettavan moottoriruiskun tuottamassa myrkkysumupilvessä. Isoisä eli kuitenkin yli 90-vuotiaaksi. Ja ties kuinka vanhaksi olisi sinnitellyt, ellei olisi joutunut tapaturman uhriksi omassa kodissaan. Ironista.
Monilla tuntuu olevan käsitys, että niitä tököjä ihan huvin ja jopa laiskuuden vuoksi peltoon laitetaan. Ihan kuin ei olisi paljon kivampaa viljelijänkin viettää kesäiltojaan mökillä nautiskellen sen sijään että läträä kemikaaleja itseään altistaen
Mielenkiinnolla odotan, mitä tuovat tullessaan nyt kaavaillut vahvasti luomupainotteiset suunnitelmat sekä Suomessa etta muun EU:n alueella.
Jos sekä ympäristö- että markkinaliberaalit ajatukset saavat etusijan niin (suora lehtilainaus) "tavoitteena eurooppalaisen ruoantuotannon leikkaaminen ja suuntaaminen valistuneille ja maksukykyisille kuluttajille". Samalla sitten avattaisiin tiet muualta maailmasta tulevalle (halvemmalle?) tuotannolle (vähemmän välistuneille ja eikä niin maksukykyisille?), jossa alkuperän jäljitettävyys on pieni eikä kukaan kysy, mitä aineita peltoon on tökätty.
Out of sight, out of mind.
Sulkeissa olevat omaa kritiikkiäni.
Kyllä mä sen ymmärrän että torjunta-aineita joudutaan käyttämään, valitettavasti. Pitkän ajan tavoitteena pitää kuitenkin olla niiden korvaaminen pysyvästi vaarattomilla aineilla.
Sen vastakohtana mua sitten ärsyttää kun peltotietkin myrkytetään kaikentappavalla “suojeluaineella”, ja sitten vielä tien- ja ojanvarren monen metrin korkuiset koivuvesaikot yritetään ruiskuttaa kuoliaaksi. Ei se raivurin käyttö nyt niin paljon työläämpää ole. Surkean näköistä katsella ruskeaksi tapettuja ojanvarsia.
Jos lain mukaan elellään, ei ojien seutuja saa ruiskuttaa glyfosaatilla.
Täällä en ole nähnyt sellaista. Muta kauheaa jälkeä tekee se järeä murskaava tienreunusten hoitokone, joka hakkaa isot puutkin poikki mutta jostain metrin korkeudesta. Sellaiset tienreunat ovat vuosia kuin jotain taistelutannerta. Tarkoitus tietysti hyvä, mutta homma pitäisi kai hoitaa silloin, kun vesaikko on vesaikkoa eikä vielä paksurunkoista.
Tuossa jo aiemmin kommentoin, että käsintekijöitä on vaikea saada. Kukaan ei enää haluaisi hikoilla. Itse olen kuluttanut paljon aikaa tien/pellonvarsivesakon raivauksessa, ja tiedän, että se ON TYÖLÄSTÄ. Sataa tai paahtaa, suojavarusteet on oltava paksut, pakokaasu katkuaa ja työergonomiasta ei ole tietoakaan vinoissa ojanreunoissa. Saappaasta hulahtaa vesi sisään ja itikät pörrää. Eikä sitä kaadettua vesakkoa voi jättää ojan tukkeeksi. Ei yhtään helpota, kun muutaman vuoden päästä saat kahlata edellisen kaadetun rytäkän keskellä. Meille saa tulta talkoisiin, haluaa huvitella pentareiden raivauksessa!
Ps. Eilisiltana oli hukkakauran etsinnän ohella pujonkitkentätalkoot pellon reunalla. Vielä aamuyöstä ahdisti henkeä, pujo on allergisoiva vaikkei ole kovin allerginenkaan.
Ei mun tartte sinne etelähän tulla saamahan tiatoa siitä mitä mä oon elämäni teheny.
Piste Pohjanmaalle Hyvä puhua, jos tekee myös itse eikä vain arvostele, miten toisten pitäisi toimia.
Miten siperiankurjenmiekkapuskasta saa juolavehnän hävitettyä ilman että kurjenmiekka ei kuole ?
Niinpä, koko puska ylös ja pesupuuhiin.
Itseasiassa, paloittelet juuriston ja laitat palat saaviin likoamaan siten, että irtoaa kaikki multa ja juolatkin. Sitten vaan takaisin maahan ja kastelu perään ja a vot, sinulla on julmettu määrä kurjenmiekkaa seuraavana vuonna
Minä paloittelin aikanaa yhden vaihtona saadun puskan pienenpieniin osiin, pesin juurakot ja kävin vielä sittenkin “suurennuslasilla” läpi. Ei auttanut, vähän juolavehnää kasvoi muutamaan palaan takaisin. Juolavehnän juuret kasvavat usein toisen kasvin juuresta läpi (samaa tekee vuohenkello) eikä niitä silloin saa kokonaan pois kuin tuurilla.
Mutta totta huolellinen pilkkominen vähentää juolat moneksi vuodeksi, vielä kun Heksun malliin nyppii takaisinkasvajat riittävän säännöllisesti.
Kauanko sen juurakon pitäis saavissa liottaa, että juurakosta sais juolavehnät helposti erillee. Toi juurakko on kivikova, ja nypin jo juolavehnän päälliset osat. Erottaako ne juolavehnän juuret kurjenmiekasta helposti = aloittelija ? Vai sivelenko roundupulla juolavehnän lehdet yksitellen ?
Kysyisin neuvoa tällaiseen juttuun: Olen siivonnut heinettyneen kallionpäällisen pihan laidalta, ehkä n. 15-20 neliötä. Kallio on joistain paikoin aika epätasainen, pieniä ja isoja kuoppia ja ja "ojia", joihin ajattelin istuttaa mehitähtiä, maksaruohoja ja matalajuurisia perennoja. Muuten hyvä, mutta kallionkoloihin on pesiytynyt kaikenlaista, erityisesti sitä heinää, joka tekee pienet kapeat lehdet ja paljon juurta. Juuret kaivautuvat kuopissa ja ojissa kallionhalkeamiin, eikä niitä saa kiskottua pois. Katselin kemikaaliarsenaaliani etsien jotain liimaa tai lakkaa, jolla saisin ne kuolemaan koloihinsa, mutta kun en löytänyt mielestäni sopivaa, hujautin kokeeksi yhden syvemmän kuopan sivut ja pohjan märäksi pöytäetikalla. Annoin sen muhia ja kuivua pari päivää, ripottelin kuoppaan sitten reilusti kalkkia, mullat päälle ja istutin multaan sammalleimua. Viikon on nyt kasvaneet, mutta eipä juuret vielä pohjaan ylläkään. Loput urtut odottavat käsittelyä. Onkohan tää hyvä vai huono konsti? Kuoleekohan ne juuret etikalla vai olisko parempia ehdotuksia?
Kyllä etikka tepsii. Sen kapealehtisen heinän kanssa tänän mtös tuskailin, tehnyt kumman noitaympyrän muka sileälle kalliolleni. Pah, aina se rakosen löytää.