Tepsiikö etikka Vuohenkelloon?
vuohenkelloon ei tepsi mikään…
Tuulia-tuu katkerana:) En kyllä tiedä koska ottaisin sen penkin ylös, kun siinä on sekä Lumikelloja, että Vahakelloa ja Jouluruusua. Syksy ja kevät, yhtä huonoja.
Kiitos Valtsu, saavat sitten loputkin koloset etikkakylvyn. Etikasta ei ainakaan pitäis tulla myrkkyjäämiä kalkilla neutraloituna.
Tuulia-Tuu, eikö glyfosaattikaan?
Ja jos olisin Memmmu, laittaisin eka kitkemiskäsineet ja niitten päälle puuvillahanskat ja kastaisin sormen ja peukalon glyfosaattiin ja vetelisin juolavehnän lehdet yksitellen, joku rotihan sillekin pitää löytyä. Käytän glyfosaattia tosi harvoin, en joka vuosikaan, mutta on sellaisia tilanteita, joissa vaihtoehdot on vähissä ja silloin en koe lainkaan huonoa omatuntoa.
Meillä kasvoi “koko tontti” vuohenkelloa muutama vuosi sitten. Mä aina revin heti kukkavanat pois kun nään. En tiedä kuvittelenko, mut tänä kesänä ei oo tarvinnu enää repiä yhtä paljoa… Meillä on kyllä maan laatu semmosta, et nousevat suht helposti, niinku porkkanoita nostais. Samoin voikat nousee, mutkun niitäkin on neliössä tuhat, niin alappa nostella…
Olga, katkerana juu 
Jos maa on tuollaista kuin Aamuaurinko kirjoittaa, eikä kelloja ole paljon niin ehkä on toivoa? Ja olettaen, että kello ei ole aikanaan ehtinyt paljon kukkia ja siementää loputonta maapankkia.
Mutta jos tontti on sellainen kuin minulla, kuivaa savea ja ketoa, niin toivo on aika vähissä. Meillä on nurmikkopaloja, joita on säännöllisesti leikattu ainakin puolivuosisataa ja vuohenkellolehtimatto elää ja voi pulskasti. “Somat” siemen/juurenpalataimet puskevat hetken päästä joukoittain maasta ylös jos kelloisille aluielle laajentaa kukkapenkkejä.
Vuohenkello on myös se, jota vastaan puutarhassa olen käyttänyt kemiaa, vaikka en muuten sitä suosi puutarhassa. Kokeiltu on niin glyfosaatteja kuin maatalouspuolen aineita kuin ja aina kellot vain kasvavat takaisin hetken jurottuaan. Suuren juuret eivät ole kovin millänsäkään edes ohjeiden maksimiannostuksista, niitä en ole ylittänyt koemielessä.
Että katkera 
Ei se meillä onneksi istutuksissa rehota, paitsi joka puun ja pensaan juurella, mistä ei pääse nurmikkoa leikkaamaan kunnolla. On siis ikäänkuin meillä vakikasvi nurmiheinän seassa… Jos ottaa lapiolla nurmikosta palan niin se on ihan täynnä ns. valkoisia porkkanoita, eli vuohenkellon juuria… Eli olen siis vähentänyt sitä puskista ja puiden alustoilta 
OMG! Luin vissiin vähä liian nopsaa ton Tuulia-Tuun edellisen viestin. Mä oon nimittäin tänä kesänä vasta alkanut tehdä näitä istutusalueita ja juurikin nurtsin päälle sanomalehtisysteemillä. Voi voi… No katsotaan miten käy.
Hehee, kevennyksenä kertoisin, että sisareni Saksasta käymässä halusi EHDOTTOMASTI vuohenkellon taimia mukaansa, jos ne suostuis kasvamaan hänen ´kovassa ja kuivassa´ pihamaassaan. Hellettä piisaa jopa +30-40 kesäisin. Ei muuta kuin taimia mukaan, saas nähdä miten vinkuu muutaman vuoden päästä…
Mie en suostu sitä kellekkään antamaan.
minkäs tekee, jos toinen yhteisomistustontilta haluaa viedä 
…
Silloin on omavika;)
No mitäs jos se nyt sitten tosiaan suostuu kasvamaan siellä missä muut eivät, eikös se ole oikein hyvä asia
Mä täällä suunnittelin jo vapauttavani leskenlehden rikkojen kirjoista kun tuossa seinänvieressä ei ole oikein mikään muu menestynyt. Perkasin siitä siis kaiken muun pois ja humalankin siitä läheltä siirsin toiseen paikkaan ja voi hyvä tavaton, en ole koskaan nähnyt niin suuria leskenlehtiä, täällä jää kyllä ruttojuuret ja raparperit toiseksi kohta. Niillä on varrella korkeutta 40 senttiä ja lehdillä on vähintään saman verran halkaisijaa, eli yli puolimetristä kasvustoa siinä nyt on, ei todellakaan näy paria kituvaa vuorenkilpeä sieltä alta. Hiukan nyt hirvittää, eli mitäköhän sitä sitten niille tekisi, niitä on siinä nyt hiukan toista neliötä. Ei se varmaan ruttojuurta pahempi voi olla, eihän?
Sama juttu täällä. Vuosi vuodelta kellokasvusto valtaa uusia paikkoja, joista joutuu repimään. Pahin on yksi penkki, jossa se on solmussa kurjenmiekkojen juurilla. Pakkohan se penkki on jossain vaiheessa repiä auki. Mietin vaan sitä, että mihin sellaisen multakasan saa, kun tilanahtauden vuoksi varsinaiset huoltoalueet puuttuvat. Vaikka ne juuret sihtaisikin pois siitä mullasta, niin sinne jää kuitenkin palasia. Olen repinyt sitä käsin ja laittanut niitä lämpökompostoriin ja mustiin jätesäkkeihin aurinkoon ja välillä laiskan kyllästyynenä heittänyt avokompostiinkin. Luultavasti kaivan sen ylös ja laitan paksusti sanomalehteä päälle, vähän multaa ja matalajuuriset kurjenmiekat takaisin. Siinä on nyt myös Kimikkiä, Aaprotti, sipuleja ja muita, myös syväjuurisia. Jos jättää pelkät kurjenmiekat, penkki näyttää kukinnan jälkeen lähinnä isolta rairuohoistutukselta. Eli jos olen tarkka, Tuulia-tuu, niin täältähän sitä katkeruutta löytyy:)
Semmonen Leskenlehtipenkki on varmaan kaunis. Täytyy keikata idea.
Juu, leskenlehti ei ole ollenkaan huonon näköinen, se kokoluokka vaan yllätti, alle ei rikat ainakaan enää sovi, mutta naapureista nyt olen vähän huolissani Tosin väittäisin, että ainakin viiruhelpi pärjää kyllä. Saa nähdä kuinka tässä käy, ensi vuosi vielä kokeillaan ainakin.
Vuohenkellohan on aikanaan tuotu meille Suomeen juuri sen paksun syötävän juuren takia ravintokasviksi. Ei muuta kuin pataan vaan ne porkkanat.
Ainoa paikka mistä olen sen nyhtänyt pois, on pionipenkki, ettei se häiritse niiden juuria.Vaikka kukkiessaan se sopisi enemmän kuin hieosti pionien joukkoon. Muutoin annan sen kasvaa ja siellä missä en suo leviävän katkon kukkavarret ajoissa.
Olen edelleen se hullu joka tykkää vuohenkellosta ;D kuten muistakin kelloista.
rikka on vain kasvi väärässä paikassa
En ole viikkoon ehtinyt käydä vilkaisemassakaan puutarhan puoleisella pihalla mutta tänään tein pikaisen visiitin. Ja höh, ihan kuin nää jutut olis manannut kellot oikein ekstrakasvuun. Viimevuotinen levennys on viikossa vetänyt täyteen vuohenkellon taimia. Miten niillä voi olla hetimiten kymmensenttinen juuri?
Tämä oli se reunus, jolle tein kaikki temput, kemiaa, maankääntöä, paljon sanomalehtiä ja niin paksu kerros uutta maata, ettei taimille tarvinnut puhkoa sanomiin reikiä. Ja siitä huolimatta:( Toisen reunuksen levenyksen tein vaihtamalla maan kokonaan, mutta eikö mitä, taas rönsyilee uutta kasvua sinnekin.
R&T, sulla on varmaan niin hyvää kasvupohjaa, että vuohenkello ei ole omimmillaan. Ainakin muista sun joskus maininneen muhevista oloista. Meilläkään se ei juuri leviä niissä paikoissa, missä on hyvää, ravinteikasta ja kosteaa maaperää. Mutta sinnittelee niissäkin aina muutaman lehden voimin, pois ei saa millään.
Jos se lopettaisikin leviämisen kukinnot ajoissa katkomalla, mutta kun rönsyileminen ja juurenpalat ovat niin hallitsemattomia.
Mutta hei, mitä hommaa mulla puutarhassa olisikaan sitten kun kaikki penkit on joskus perustettu, ellei olisi vuohenkellon kitkentää 
Joka vuosi vähenee vuohenkello ja juola, mutta lujille ottaa. Pirullisia ovat kun leviävät juurilla joita et näe ennnkuin pinnalla on kasvustoa ja silloin sitä on jo laajalla alueella.
Ens keväänä nousee ylös kaikki paikat missä niitä vielä on, suurpuhdistuksen aion toteuttaa, saas nähdä mikä on lopputulos. Ottaa niin päähän kun en tiennyt vuohenkellosta mitään ennenkuin täältä luin millainen on ja silloin sitä oli jo joka paikassa.
Kompostimullan mukana pääsi leviämään, kun en tiennyt ettei se siellä kuole.
Ihmettelen vain kun jossain taimenvaihdossa luin olevan vuohenkelloa, ei kai sitä nyt kukaan vasiten kellekkään jaa, vai luinko ehkä väärin??
Mä oon ainakin ilmottanu, että mulla sitä on. Jotkut nimittäin ihan oikeesti sitä haluaa… Toki, ilman varotusta en kellekkää anna.
Luulisin, että moni sen vuohenkellon kuitenkin pihalleen haluaa, minäkin olisin riemusta kiljuen ottanut vastaan vielä muutama vuosi sitten, kun en ollut pentin vaihtopäiviin tutustunut, eikä tutuilla ollut mitään jaettavaa ja kaikki perennat oli ostettava. Nytkin voisin sille kyllä sopivan paikan keksiä, mutta olkoon nyt tällä kertaa.