Se todella näkyy, nimim. kateudesta vihreä. 
Miten osaakin olla somaa! Tuommoisen aaltoilevan penkinreunuksen teen kyllä vielä joskus johonkin!
Maaliskuun alkua puutarhassa... Kevät se sieltä tulee! :-)
Maasta puskee kaikenlaista... Tervetuloa ihanuudet!
Olen etsinyt pitkään jotain sopivaa pientä puutarhapatsasta... Kappas, mitä sattui löytymäänkään. Yhdennäköisyys Eevaan on ilmeinen? :-D
Kevät on niin täällä! Viikonloppuna aloitin oikein huolella keväthommat. Etupihan puoleen sai kevyesti menemään viitisen tuntia... Kuva ei ihan kerro penkin todellista kokoa, mutta kyllä tähän työtunteja sai kulumaan. Nyt on kantattu, kitketty, levitetty pollenparhaat ja uudet mullat. Samoin nurmikko tuli ilmastoitua, haravoitua, lannoitettua ja multaa vähän lisäiltyä.
Kaikki jumaltenkukat on muuten talvehtineet, eli neljä kappaletta. Olen tosi iloinen. :-)
Pienen muokkausprojektinkin aloitin heti kevään kunniaksi... Puutarhan linjat on pyöristetyt ja tämä penkki kaipasi korjausliikettä. :-)
Tällainen siitä muokkauksesta sitten tuli. :-)
Sitten ostin myös pari puuronkoista herukkaa, punaherukan ja vaaleanpunaisen herukan. Tämä vaaleanpunainen pääsee perjantaina erittäin tärkeälle ja arvokkaalle paikalle kasvamaan... Meidän Kerttu-koira on nimittäin lähdössä koirien taivaaseen. Hänet haudataan perjantaina omalle pihalle. <3
Näinä raskaina viimeisinä yhteisinä päivinä, puutarhahommat on mitä parhainta terapiaa. Eilenkin tuli monta tuntia häärittyä.
Tästä tulee Kertun viimeinen leposija, tuon kiviröykkiön vierestä. Tehdään siitä todella kaunis paikka...
Pikkupuolen alkukevät :-)
Mansikkapenkkikin siistiytyi. Nyt olisi perattavana enää rinteen villiintyneet mansikat, muut on nyt nätissä järjestyksessä.
Tässä tämä meidän rakas Kerttu-muori, ikää 14 vuotta. 3,6 kiloa kultaa! Voi elämä miten tulen häntä ikävöimään...
Niin kovin, kovin raskas viikonloppu takana... Jäähyväiset on jätetty, niin haikeat sellaiset. Ihan kamala ikävä! :-( :-( Kerttu pääsi lepoon pihan kauneimmalle paikalle.... <3
Menee pitkä aika ennen kuin tästä toivutaan... Voi meidän pientä kultaa. <3
Osanotto minulta.
Tuo on se koiran omistamisen raskain osuus.
Silti se viimeinen matkakin vaan on yhdessä tehtävä.
Omat kaikki kolme koiraani ovat jo melko vanhoja kaikki ja tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu, voimia.
Elämä jatkuu ja kesä etenee.... <3 Kuuttilan puutarha näyttää päivä päivältä satumaisemmalta!
Siellä meidän rakas lepää, nuku hyvin kultapieni! Jokapäivä käydään haudalla ja tuodaan tuoreita kukkia. <3
Uusia hankintojakin on tehty. Eilen olin aamulla kuuden pionin onnellinen omistaja. Illalla olin kymmenen pionin vielä onnellisempi omistaja. :-D
Jotain muutakin on kohtalo meille johdattanut... Saanko esitellä uuden pienen punaisemme. Tässä on pikku-Liisa, joka on asunut nyt viikon meillä. <3
Kyllähän sen kuvasta näkee... Olen onnellinen. <3
Rilla ompas kaunokaisia niin piha kuin hauvakin Minulla kaks rasavilliä karvakamua pitää huolen etten kerkee pihaa juuri siistimään.
Jos ne ottaa pihaan ne syö ruohoo kuin lehmät ja kaivaa kuoppia ja jos laitan ne häkkiin niin huutavat kuin porsaat.
Niinpä ne aamulenkin jälkeen viettää tunnin kerrassaan yksin-kaksin siis ja minä tongin pihaa…(ihan näyttää et pioni ostoksilla on käyty)
Kivoja kuvia tosi kiva katsella
Kiitos miraemmi! Moni hämmästyykin kun kuulee, että meillä on 3 koiraa ja miten silti niin moitteeton puutarha. Olen aika tiukasti kouluttanut kolmikkomme, osaavat siis käyttäytyä puutarhassa. 
Rilla mäyräkoiria on vaikea kouluttaa kaivamatta oloon kun ovat luolakoiria luonnostaan Mutta aikuisempana ne rauhottuu ja alkaa tiedostaan mistä mamma vetää mokat nokkaan.
Vaaleanpunaista kerrakseen :-)
Juniorimme huolehtii Kertulle tuoreet kukat jokaikinen päivä. <3
Uusi yritys maissien kanssa, tänä vuonna ekat paleltuivat melkein kaikki.
Sieltä se kesä hiljalleen tulee. :-)