Jos vaan sulla on mahdollista saada se sellaiseen paikkaan, että altapäin tulee kunnolla lämpöä niin pitäisi kyllä alkaa kukkavanaa pukkaamaan.
Se on lattialla (lattialämmitys) eli kyllä sen pitäisi lämpöäkin saada… ihan outoa. Mutta kiitos Juti, ehkä yritän lämmittää sitä vielä lisää.
Onko kukaan kokeillut lajia vittatum? Kokemuksia olisi kiva kuulla?
älä kirjota mittään,sanonpa - kuullosti nimi melkein kirosanalta.
Kolmatta joulua kukkinut ferrari piti reilun kuukauden loman ja nyt pukkaa 3tta kukkavanaa. Onkohan hän(kin) tullu vanhuuvenhöperöks…
raya Sama huomattu juuri nuo punaiset perinteiset "jouluamaryllis tyypit" ovat usein amarylliksistä siitä sitkeimmästä päästä.
Ne erikoisesti ja mitä todennäköisimmin elävät vuosia terveinä köykäisemmälläkin hoidolla ja jos vähän vielä hoitaankin yrittää, niin kukkivatkin kiltisti lähestulkoon vuosittain.
En tiedä varmaa syytä tuohon mielenkiintoiseen ilmiöön. Kenties suhteellisen vähäinen jalostusperimän poikkeavuus alkuperäislajeista vaikuttaa suotuisasti. Onhan tuo kirkkaanpunainen väri amarylliksillä luonnonvaraisenakin hyvin yleinen.
Voit onnitella itseäsi onnistuneista hoitotoimenpiteistä ja onnitteleehan amarylliksesikin jo. Siinähän se suurin kiitos meille amaryllisteille kuin muillekin vst.tilanteesta nauttiville. 
foksityttö Tulisin muuten päiväkaffeelle ihailemaan, mutta on tuo matka vähän turhan pitkä… 
Minun pitääkin syksyllä tilata noita keskikokoisia valkosia vihreällä nielulla… Paria kolmea sorttia.
Pian mulla kukkii vanha valkoinen kerrattu. Kaunis sekin, mutta nuo yksinkertaiset valkoiset…niissä on jotain niin ihmeen ihqua! 
Mun maatiaisvauvat näyttää tältä. Ruukku on 10 cm halkasialtaan. Osassa oli jo juuret ja jahka kasvavat, saavat muuttaa maailmalle!
Ja sitt` vielä supreme garden 6 kukkavanalla. Onhan se varmaan upea ku räväyttää kukat auki!
istuttaisin nuo maatiasiamaryllikset kyllä syvempään, pysyvät paremmin pystyssäkin. Tämä ei ole samanlainen kuin isosipuliset hybridit.
Voi että,olen haaveillut tuosta “maatiaisesta” mutta missään en ole tavannut,Jos joku luopuu niin täällä olisi koti.
Hih, pääsinpä kirjautumaan tänne foorumille pitkästä aikaa! Peralta parisen vuotta sitten saatu maatiaisamaryllis tekee kaunista kukkaa. Vähän on semmoinen tummemman punainen kuin tavallisesti. 
Upea on. Kuinka usein maatiaisille kannattaa vaihtaa mullat, joka vuosi? Onko parempi laittaa esim. 3 pientä sipulia samaan ruukkuun, tai kaikki erikseen?
Mulla vielä 3 jouluksi kasvattamaani amaryllistä kukkii. Onneksi enää ei näyttäisi kukkavanoja olevan tulossa. Kyllästyttää jo mokomat. Saa siitä tilaa muille kasveille kunhan kuihtuvat.
Monivuotisilla amarylliksillä normaalit kevätkukinnat ovat alkaneet oikein mukavasti. Hiukan myöhemmin tänä keväänä kuin viime vuonna, juuri parahiksi kun "jouluksi kukkivat" ovat lopettaneet kukintansa.
Silti joulukukkineilla näyttää viimeisenä vielä '‘Supreme Garden’'illa yksi nupputuppi pullistelevan sipulista… ellei sitten kuivu kun on noin ihmeellisen hidas kasvuinen.
Hirmuisen jännää seurata kukittamisen onnistumista. Taitaa kukintaa riittää kesäpuoleen asti, koska osa vielä lepäilee. 
Kuningatar Helpointahan olisi laittaa pienet sipulit samaan ruukkuun, mutta et tee siinäkään "väärin" jos haluat pitää ne erillään. Koska maatiaisesi kukkii, niin osaat selvästikin erittäin mallikelpoisesti hoitaa sitä. Tee kuten tähänastikin olet tehnyt tuota hyvää työtäsi!
Maatiaiselle voit halutessasi vaihtaa pintamullan vuosittain. Joskus neuvotaan jakamaan sipulijuurakko vasta kun ruukku on täynnä sipuleita ja kukinta alkaa tilanpuutteesta taantumaan. Silti menestykellisiä käytäntöjä näyttää olevan tässäkin hyvin monenlaisia! Maatiaisamaryllis eli Pikku Ritarinkukka on periaatteessa hyvin kestävä. Oikeastaan vain ylenmääräisellä liikakastelulla sen saa varmimmin häviämään.
Kiitos Bobbie Uskon, että maatiaiset pitävät nykyisestä sijainnistaan, ne ovat sellaisessa ikkunanpuitteisiin kiinnitetyssä hyllyssä, joissa ruukut ovat hyvin lähellä viileää ikkunalasia. Lisäksi valoa antamassa Flora-loisteputkivalaisin.
Vielä tuosta mullan vaihdosta, en malta olla lisäämättä, että kokomullan vaihto väliksi olisi hyvä rauhoittaa ainakin 2-3 vuotta. Tilanteen mukaan tietenkin. Tuolloin voi irrottaa paakun reunoilta pikkusipuleita niin halutessaan.
Muussa tapauksessa vaan rapsii varoen enimmät vanhat mullat pois rikkomatta ollenkaan sipulijuurakkoa.
Pikkusipuleita ei siis ole mikään pakko irrottaa erikseen sipulijuurakosta, ellei sitten halua vaikkapa lisätä kasvia tai ei halua enää isontaa ruukkua. Sipuleille on hyvä muutoin antaa kasvurauha. Näin olen sen ymmärtänyt.
Mikäli joku tekee erilailla ja tekeekin, niin voi hän hyvillämielin tehdä edelleenkin kuten on tottunut! Nämä ovat vain yleispäteviä ja keskimääräisiä ohjeita sovellettavaksi.
Yksittäisenä sipulina kasvatten Pikkuritari tekee sitten isomman kukankin. Tuolloin tätytyy mullanvaihtojen yhteydessä aina sivusipulit poistaa.
Usean sipulin ryppäänä kasvattaen tulee vanoja kenties kerralla enemmän. Tuolloin yksittäiset kukkavanat ovat jonkinverran pienempiä. Korvaako määrä näyttävyyden vai haluaako isompia kukkia on makuasia.
Huomasin eilen suureksi ilokseni, että H. puniceum’’ "Barbadoksen lilja" työntää yllärinä ensimmäistä nuppuaan!
Kyseessä on hyvin paljon samantyyppinen luonnonlajin hybridi kuin H. Striatum "Maatiaisamaryllis."
Oi tätä ihmeellistä onnea. 
Laitathan Bobbie kuvan Barbadoksen liljastasi sitten kun se kukkii 
En muista sellaisesta ennen kuulleeni. Mistä olet sen saanut/ostanut ? Taidankin "kuuklettaa" sitä seuraavaksi.
Tässä tämä nyt täydessä kukassa! (Ed. sivulla nupuilla )
Impukka Olen tilannut sipulin kerran yhteistilauksessa Eurobulbilta. H. puniceum alias H. eguestre. Tuolla H. eguestre/eguestra (vanhalla) nimellä oli silloin myynnissä. En tiedä onko heillä mitä luonnonlajeja tällähetkellä myynnissä.
Kukinto on ihan hirmusen paljon samalainen kuin "maatiaisamarylliksellä" lähinnä tuo nielun tähtikuvio on erillainen. Nuita erillaisia eguestren variaatioita on hirveästi, jopa kerrottukukkainen versio.
Toivottavasti kukintamme nyt onnistuisi.
Kuvaa en voi luvata, kun en valitettavasti osaa laittaa. Aivoni on synnynnäisesti auttamattoman epätekniset ja jo iän ja elämän kolhujen myötä liian ruostuneet uusien temppujen oppimiseen. 
Suosittelen tuota Barbadoksen liljaa lämpimästi, jos olet kiinnostunut.