Miukattus, paitsi kuukkeloimalla, niin Richard Gilbert teoksessaan "200 helppohoitoista huonekasvia" esittelee valkeakeskustaisen rönsyn ''Vittatum''iksi. Sen luotettavuudesta en tiedä.
Sen sijaan luotettavan pitäisin lähdeteosta "Variegated plants" - the Encyclopedia of Patterned Foliage (Susan Conder, Andrew Lawson), jossa kerrotaan rönsyistä näin (vapaasti suomentaen.) Siinä ei mainita tuota valkeareunaista muotoa ollenkaan:
"Suosituin on ''Vittatum'', jonka lehdissä on leveä valkea tai kermanvaalea keskusta. ''Variegatum''illa on valkearaitaiset lehdet. ''Picturatum''illa on lehdissä keltainen keskiraita. ''Mandaianum'' on pikkuruinen, sen lehdet 10-senttiset ja tummat, ja keltaraidalliset keskeltä."
Vaan onko tuolla nyt niin väliä loppujen lopuksi? Kauniita, ihanan helppoja kasveja kaikki tyynni. Jos joku joskus onnistuu tuon ''Mandaianum''in metsästämään, huutakoon välittömästi hep!
Minä katselin noita vanhoja keskusteluja ja huomasin että eräs toinenkin oli samaa ihmetellyt. No samapa tuo, kukka kuin kukka Laitan sulle sailasi hölöä...
Kiitoksia uni! Sain pelastettua rönsyn poikaset. Hyvin kasvavat kun
valoa piisaa, en ole lannoittanut vielä juurikaan, etteivät säihähdä ja
kuole pois. Vaan pitää se alkaa antaa ravinteita kun on niin
valoisaakin.
En kyllä ota mummilta enää mitään kasveja, kun kaikki kuolee aina, kolme menehtynyttä jo tähän mennessä.
Heti laitoin tuon isompaan ruukkuun kun ostin sen ja samantien ajattelin, että mitäköhän se tykkää kun ruukku oli kuitenkin reilusti isompi mitä edellinen. Rönsyhän tykkäsi! Kasvaa hujotti ihan silmissä ja nyt tässä parin viikon aikana on kasvattanut itselleen 3 kukkavartta, joista näyttää tulevan rönsyjä vaikka muille jakaa, enkä ole edes mitään erityistä huomiota kiinnittänyt tämän hoitoon. Kastellut olen epäsäännöllisesti ja lannoittanut miten sattuu. Huonoja lehtiä olen silloin tällöin leikellyt. Olen ylpeä, kun kerrankin olen saanut jonkun kasvin kukkimaan
Kesäheinä, tämä on se emo-kasvi, Kirjavalehtinen rönsyliljani.
ps. meinasin "tapaa" tämän komistuksen kun oli tuossa kivassa suojaruukussa. Mistään ei näe sinne, eikä pääse kokeilemaan. Liian veden huomasin vasta kun tuli reunojen yli. Nyt otin pois ja on kuivattelemassa. Toivottavasti ei juuret vielä mädäntynyt.
paula.a, erikseen en rönsyliljaa lannoittele millään, mutta muutaman muun kasvin takia kasteluveteen sekoitan jotakin mitä-lie-lannoitetta. Jos sitä sattuu kannussa vielä olemaan silloin kun on rönsyliljan vuoro, niin sitten rönsyliljakin jotakin saa. Useimmiten käy niin, että kirjava vähän saa lannoitetta ja vihreä ei. Vihreä kasvaa minulla paremmin. Kastelen korkeintaan kerran viikossa ja talvella en lannoita mitään, edes vahingossa.
vuokkis hei...voi mua pöhköä, nyt vasta huomaan tän rönsylilja-sivuston, se on aivan uskomattoman kaunis, tämä sinun rönsyliljasi, mulla on kanssa lähtenyt hyvään kasvuun amppelissa vinttiaulan oleskelutilassa, luulen että siitä tulee lähes yhtä komia (öhöm) kuin sinun. Meillä on kamera kaverilla (ottaa Islanti-kuvia cd-levyille n.300, niin saa kameran tyhjennettyä välillä), joten en voi nyt ottaa kuvaa rönsystä vaikka haluaisin, mutta hyvin voi ja kasvaa rehottaa. Terveisiä kovasti vuokkis sinulle! terveisin: rönsylilja ja kesäheinä
Meillä alkaa vihreät pukkaamaan kukkaa. Kirjava lensi kompostiin kun oli sellainen raasku että ei sitä kehdannut pitää näkyvillä. Ruma oli varsinkin kun vertasi vihreisiin, ovat nykyisin ihan minun lellikkilistalla ne on niin kauniita ja nyt jos aikovat kukkiakin...
Rönsyliljat alkavat taas olla sen näköisiä, että joillekin niistä pitäisi jotakin tehdä. Siispä liioiksi jäänee jokunen tupas (osa juurrutettu jo) yksiväristä vihreää. Ja samoin sellaista keltareunaista, siis lehdet keskeltä hyvin tummanvihreät, reunat ohuelti keltaiset (kurkkaa kuvia Euffiksen huonekasveista).
Olen varmaankin taas kerran tosi huono hakija, mutta missä ihmeessä on “Euffiksen huonekasvit”? Sitä keltakirjavaa rönsyliljaa olisin käynyt ihastelemassa…
Laitan sulle sailasi hölöä...
ne on niin kauniita ja nyt jos aikovat kukkiakin... 