Reps. Tuolta otsikkopuusta sain sen käsityksen, että intopii aikoo isona japaninruusukvitteniksi!! 
Pitää vissiin mennä nukkumaan… Tuosta taimesta tuli minullekin Eka Vekara ensimmäiseksi mieleen ennen kuin luin tekstiäkään.
Onnittelut Intopii! Sieltä hän ponnistaa 
ja kasvakoot isoksi!
Ilmeisesti itävyysprosentti ei ole kovin iso. Minulla on samanlaisia 4, kylvin noin 20 siementä helmikuun alussa jääkaappiin. 1/5 siis iti.
Miten taimia jatkokäsitellään? Miten talvetus menee?
Tanu: jos minusta joskus tulisi jotakin niin kaunista kuin ruusukvitteni on kukkiessaan, voisin mieluusti syntyä uudelleen pensaana!
Oi Intopiillä on japaninruusukvittenivauva. 
Minä vähän oikaisin ja ostin vasta omani pikkasen isompana taimena puutarhaliikkeestä. Pakko oli saada kun olen jo usemman vuoden kuolaten ihaillut ruusukvittenin kukintaa vanhempieni luona. On se niin kaunista..
Ja kaunis lehdistö kaupan päälle vielä kukinnan jälkeen 
Kaivelin juurivesoja viime syksynä omastani ja toivon, että pari uutta lähtee kasuun pihassani tänä kesänä.
Toin tyttären ruusukvittenistä pari juurivesaa syksyllä ja valeistutin ne kompositn kupeeseen, nyt kaivoin mustaherukan pois (hikinen homma 
) j istutin ne juurivesat sen tilalle. Toivotaan, että juurtuvat ja kasvavat ja kukkivat.
Omat alkuni sain paljasjuurisina, olen ne (jo) kerran siirtänyt ja aina ne vaan porskuttavat. Hauskoja veitikoita, kun vielä joka ikinen talvi muistaisi ne verkottaa rusakolta turvaan. Eikä vain joka toinen.
Pitää sitten syksyllä muistaa verkottaa sekin, meillä kun rusakot syövät kohta talon seinätkin 
Ruusukvitteni avas ekat kukat. 
Voi, voi kun söpö… En olekkaan muistanut hommata tuota tänne nykyiseen kotiin. Entisessä talossa, joskus 15v, sitten oli tuo ja sen hedelmistä sai melkoisen eksootisen aromikasta marmeladia…
Oijoi, toisilla jo kukkii! Minulla on kovasti nuppuja kyllä, mutta pieniä vielä.
Tässä on ruusukvittenibabyni tänään (kts. edellinen kuva 12.5.). Eka kertaa ulkona, tosin vain kuvausta varten.
Mitäs minä sitten teen, kun se alkaa oikeasti olla iso tuossa purkissa? Istutanko vielä tänä kesänä ulos omaan vauvapaikkaansa, vai vaihdanko vain isompaan ruukkuun ja hoivaan sisällä vielä vuoden verran? En elläissäni ole saanut minkään koriste- (/hyöty-)pensaan siementä itämään, saati kasvamaan näinkään komeasti.
Ai niin, ja hoyabella: onneksi olkoon siirtojen onnistumisesta! Olen sitä jännännyt kovasti, kun oman emopensaan siirto on edelleen vasta suunnitelmalistalla. Täytyy tunnustaa, että olen odottanut sinulta kuulumisia omiesi osalta 
Kuten näkyy, emopensas ON siirron tarpeessa. Kukki kyllä äitienpäivän aikaan komeasti niillä oksilla, joihin jaksoi kukkia tehdä. Nyt alkaa olla jo lakastumaan päin.
Minusta tämä ansaitsisi paraatipaikan pihalla, eikä mitään pyöräkatoksen kylkeä 
Muistan, kun näin ruusukvittenin ensimmäistä kertaa. Olin pyörällä liikkeellä ja meinasin ajaa ojaan!
Intopii, älä sitä kvittenilasta sisällä pidä! Upota se kasvatusruukku ulkona johonkin tarkkailupaikalle multaan ja vaihda joskus keskikesällä sille vähän isompi ruukku.
Itse pidän nykyään hitaampia ruukkukasvatuksia kasvihuoneen reitillä niin, että ainakin vahingossa huomaan, jos ruukut yllättäen konkottelevat kovankuivina.
Ruusukvitteni on helppo lisätä pistokkaastakin. Muutamana kesänä olen vain katkaissut oksan ja työntänyt multaan ulkona.
Uskallanko saman tien viedä kerrasta ulos, vai pitääkö vauveli totuttaa ulkoilmaan pikkuhiljaa?
Jutita, älä nyt pilaa mun iloani kertomalla, että kasvi on maailman yksinkertaisin lisättävä, kun minä olen hulluna pomppinut ilmaan tuosta siemenkasvatuksen onnistumisesta 
(muoks: en tarkoittanut moittia vakavalla naamalla; tuo hymiö oli jostakin syystä jäänyt alkuperäisestä viestistäni pois!)
Ehkä se on ollut mulla vain moukan tuuria. Menestystä taimellesi!
Viime vuonna ensimmäiset ruusukvittenin kukat avautuivat 30. toukokuuta, eilen avautuivat tämän vuoden kukat. Eipä ole monen päivän eroa.
Japaninruusukvitteni kukkii
monessa kerroksessa 
Ihanat nuo monen kerroksen kukat! Sopii tosi hyvin noiden kivien kanssa.