Tämä on vähän myöhässä, on mennyt ihan ohi tuo edellä oleva kysymys.
Elokuu on oivallista aikaa istuttaa ja meillä ainakin on pihassa vain yksi ainoa kvitteni eikä naapureilla kellään ole ja satoa tulee. On toivottavasti tässä nyt avuksi muille ainakin myöhemmin.
Lumet kasataan joka talvi niskaan, suojaa luonnollisesti rusakoilta 
kauniisti kukkii ja hyvin voi vaikka on takuulla ihan huonossa paikassa kaikin puolin. On kuitenkin sen verta vanha pensas että aika vaikea lähteä kaivelemaan sitä maasta siirtoa varten.
Juuri keräsin hedelmät ja lupasin lapsille tehdä hilloa. Nyt pitäisi vain löytää resepti. Hedelmiä on ehkä vajaa litra
Lisäys: Piti kertomani. Olen parina syksynä nuuhkinut pihalla ihmeissäni aivan lumoavaa ja hentoa tuoksua. Juuri tähän aikaan kun pitää haravoida lehtiä.
Se leijuu niin herkkänä ettei millän löydy kasvia joka tuoksun saisi aikaan.
Olen epäillyt väriminttuja ja punaista tarakäenkaalia tai jopa jotain nurmikossa kasvavaa sientä?
Tänään ruusukvitteneitä kerätessä tajusin että ne tuoksuvat taivaalliselle, lumoavalle :-O
Selvisi siis salaperäinen tuoksu pihalla.
Lisäys 2: Mitä teette hedelmille ennen hilloamista? Siis pitääkö niitä kuoria, pitääkö ottaa siemenet pois?
Vai sellaisenaan kattilaan ja sokeria ja vesitilkka niskaan? Jossain suositellaan omenan kanssa yhdistämistä?
Kumpi parempi? Olisi kiva tehdä siitä sellaista että voi myös syödä, eikä vain silmän iloa.
Nostan tämän esiin. Tuntuu ruusukvitteni olevan kovin “epäsuosittu”
Eli miten teette hyvää hilloa sen hedelmistä?
Linkki vanhaan penttiin, sieltä kun kelailee alaspäin alkavat hilloa keittelemään 
Joku ainakin omenan kanssa näköjään. Pengoin esiin uusvanhan hillokirjanikin, muttei siellä kvittenistä mitään ollut ja ihan googlaamallakaan ei monta osumaa tullut…
Ensi vuonna olis tarkoitus laittaa yhteen uuteen penkkiin ruusukvintteni keltakärhön ja taikapähkinän kanssa. Paikka on aurinkoinen ja lämmin. Ajattelin tehdä jonkinlaisen marjapensastuen että oksat kasvaisivat jotenkin suoraan. Koska on sitten sopiva aika leikkaukseen?
Toivottavasti muodostuu paljon kukkia ja hedelmiä. Jos saisin hedelmiä nyt, tekisin persikoiden kanssa hilloa ja mehua.
Meidän kvittenissä on niin vähän hedelmiä,ettei tarvi tehdä hilloa.
Swamp, itse leikaan keväisin, silloin näkee mikä oksa on kuollut ja mikä elossa,mielestäni ei ole väliä koska leikkaa,se on helppo kasvi.
Otin härkää sarvista.
Ruusukvittenit tuntuu kypsyvän nopeasti sisällä. Vajaa litra tosiaan kaikkiaan.
Etteivät jää kokonaan käyttämättä kun lähdemme syyslomalle, päätin kokeilla hilloa.
Ei ole ihan kiireisen arkipäivän puuhaa niiden siemenkotien siistiminen!
Hirveä homma ja pieniä muruja kvitteniä kertyi kattilaan. Jaksoin alle puolet siistiä.
Heitin joukkoon muutaman oman omenan.
Annoin kiehua pienessä vesitilkassa ja heitin joukkoon pussin pohjan hillosokeria.
Soseutin sauvasekoittimella.
Huimat 2 ½ dl hilloa pistin pikkuruisiin purkkeihin
Hyvää oli ainakin lämpimänä kun kattilan “nuolin”.
Kauniin väristä keltaista. Alkumaku jännä kirpeä, hiukan aprikoosimainen mutta jälkimaku aivan pehmeä ja huomaamaton.
Ehkä otamme esiin jouluna ja pidämme kultalautasella (paitsi etten omista sellaista) ja syömme kuin kaviaaria, pienen tilkan hyvän juuston kanssa.
Jos oikein tekemisenpuute iskee voisi kuoria nuo loput, mutta nyt ei jaksa nyppiä.
Siemenet otin talteen.
Tulevaisuuden kvittenihillosta haaveillessa: mulla on sellanen vanhan ajan käsin pyöritettävä sosemylly. Voiskohan tuollaiset suurikiviset kvittenit ensin keittää ja sitten pyörittää myllyn läpi? Omenasoseen teen aina niin, että poistan siemenkodat ja kannat, keitän ja myllään myllyllä. Kuoret jäävät myllyyn, ja sose on ihanan tasalaatuista.
Mä löysin lavasta siemenkylvöksen, vm 2008 kvittenilapsen. Mitä luulette, uskaltaisinko mä istuttaa sen vielä tähän aikaan lokakuussa? Kelit on jo aika koleat. Vai istutanko ruukussaan isompaan lavaan?
Maistoin eilen poikani ja tyttäreni kanssa ruusukvittenin hedelmää, raakana. Kamalaa! Hirveän kirpeää, kuin sitruunaa! 
Ihmettelen todella, miten siitä muka voi saada hyvää hilloa. Lukaisin tuon vanhan pentin ketjun, mikä R&T :lle vinkattiin. (Mutta silti…)
Tarkoitan, että hedelmä oli kypsä mutta ei keitetty.
Ei ruusukvitteneitä voi, eikä ole tarkoituskaan syödä raakana. Ne kypsyvät mutta ovat silti kivikovia.
Keittäminen pehmentää ne kuitenkin aivan mössöksi-nopeammin kuin kypsän omenan.
Meillä perhe on tullut tulokseen (on maisteltu pientä alle 1 dl maistiaispurkkia hartaudella) että omena-ruusukvittenihillo maistuu hiukan samalta kuin itsetehty aprikoosihillo. Siinä on sellainen kirpeä sitruunainen alkumaku joka kuitenkin katoaa suussa ja jäljelle jää oikein pehmeä hillo.
Kaunista ja hyvää siis.
Luin aamulla kun ei nukuttanut, pitkästä aikaa P.Alankoa.
Siinäpä sitten törmäsin ruusukvittenin tietoihinkin matkallani ja huomasin että siementen itävyys kuivuessa romahtaa.
Siemenet tulisi ottaa hedelmästä ja kylvää tuoreeltaan.
Ajattelin vain jakaa teidänkin kanssa kun itselläni moinen tieto oli kyllä vuosien kuluessa mennyt ihan ohi silmien/korvien erinäisissä yhtkeyksissä.
Minäkin kun hartaudella halkoessani hedelmiä hilloon varoin halkomasta siemeniä, että sain ne talteen ;/
Kannattaa ensi kesänä harventaa ruusukvittenin hedelmiä niin että jää vain yksi kohtaansa oksassa. Sato saattaa olla lukumäärältään pienempää mutta isompia hedelmiä on kivempi puhdistaa kun tekee hilloa.
Ruissalon kasvitiet.puutarhassa on aina kun käyn(tosin vaan n. kerran vuoteen)edullisia ruusukvittenin siementaimia, oliko ne ny 3 ekee purkki, useissa purkeissa 2 taintakin.Ostin toissavuonna ja olivat viime talven vaan isompiin purkkeihin istutettuna ihan maan päällä ilman mitää, kun talvi yllätti.Hyvin selvisivät, keväällä istutin maahan ja ens kevääks toivon kukkia.
Kukinta oikein silmiä häikäisee…
No kyllä!! Onpa upea.
Minun pensaassani on kukkia vain alimmaisissa, vanhimmissa oksissa.
Mulla on vaan parikymmensenttinen oksan pätkä maassa, mutta hyvin hengissä Perässä tullaan! Kiitos sille, joka viime kesänä toi näitä taimivaihtoon! En olisi varmaan uskaltanut varta vasten ostaa, kun ei meillä ole niin varmaa kaikkien taviksienkaan hengissä säilyminen. Mutta vielä on toivoa, että jonain päivänä olisi paljon kukkia. Vaikka voisihan tuohonkin pari mahtua
Tämä on oikein mun toive kasvi: upea kukinta ja voi saada hedelmiäkin. Mausta en tiedä, mutta mulle riittää sekin, että sitä voisi käyttää, jos haluaisi. Huomaan, että vaivihkaa on alkamassa hyötykasvien keräily.
Mullakin on pari vuotta sitten saatuja alkuja kaksi kappaletta. Kasvoivat viime kesänä kyllä ihan kivasti, mutta kukkia ei vielä näy. Ovat nyt ehkä jotain puolimetrisiä “tikkuja”. Koskakohan voisi olettaa näkevänsä ekan kukan?
Mulla on kolmisen vuotta vanhoja siementaimia. Viime kesänä laitettiin lopulliselle paikalleen, ja leikkasi silloin alas. Nyt näyttää tekevän kovasti uusia versoja. Tahtoo nuo pikkutaimet ja pistokkaat tehdä vaan yhden tai kaksi tikkua, ellei raski vuoden kahden ikäisenä leikata.
Hyvä neuvo! Ei ollut tullut pieneen mieleeni. Pitää yrittää nyt sitten ensi keväänä leikata.
Kokeilin tänä vuonna raakileitten harvennusta. Poistin niitä niin kuin omenanraakileita että vain yksi kohtaansa. Vieläkin enemmän olisi pitänyt ottaa. Tuloksia:
- Painot: Suurimmat 60g, keskikokoiset 30g, pienet 20g ja alle
- Sato n. 2kg/pensas
Sateinen kesä paranti satoa. Ensi vuonna karsin vielä enemmän. Hedelmien iso koko on parempi kuin iso lukumäärä.