Pieniksi jäivät joten Lotvosen vinkillä
olisi käyttöä ollut.
Tällaisen löysin Kukkatalosta sunnuntaina. Talvenkestävyys on arvioitu olemattomaksi. Jospa laittais isoon ruukkuun ja syksyllä kellariin?
Pahan näköinen mutta hedelmiä odotellessa… Suorastaan pursuaa kukkia nuo oksat. Toivotaan yhtä paljon hedelmytyäkin…
Kaivoin eilen ison, monta vuotta vanhan ruusukvittenipuskan sijoiltaan. Tarkoitus on siirtää se ajoväylän tieltä toisaalle. Jumankekka että oli kauhea homma! Siinä sai talikon ja lapion kanssa vääntää pitkään ennenkuin puska irtosi. Saa nähdä toipuuko toimenpiteestä. Juuristo oli vahva ja syvällä ja nyt tietenkin poikki.
Hermostuisikohan kvitteni jos sen istuttaisi luumun tai aronian juurelle, kun on saanut tähän saakka kasvaa yksikseen? Ehken perennapenkkiin sitä kuitenkaan sijoita, vaikka ensin meinasinkin.
Tiedättekös, mun pikkuisessani on muutama kukka 
Näytti jo pahalta, kun talvi oli vienyt niistä vähistä oksista pari, mutta hyvin se elää. Se on silti niin iso, että sitä voi kohta sanoa pensaaksi 
Minulla kanssa kukkii ensimmäistä kertaa pensaat, jotka ostin Ruissalosta pieninä siementaimina muutama vuosi sitten.Kun kaksi kukkii vierekkäin, luulis, että vois tulla hedelmiäkin.
Alkaako muillakin kvittenin hedelmät kypsyä ja kellastua? Espoossa ainakin sato näyttäisi olevan runsas. Mitä muuta näistä voisi tehdä kuin hilloa? Onko kukaan kokeillut silputa pieneksi ja sekoittaa kuivakakku- tai muffinssitaikinaan? Siihen saisi pienemmänkin sadon helpolla upotettua.
Minä laitoin tänään kuivattua mäkimeiramin kukkaa (n. 6 tl/l) ja tuoretta kvitteniä (1 pienehkö hedelmä viipaleina/l) teemukiin hautumaan ja lisäsin päälle hunajaa. Hyvältä maistuu!
Joskus olen aasialaistyylisissä ruuissa käyttänyt silputtua kvitteniä tuomaan kirpeyttä ja hieman paksuntamaankin lientä. Olen allerginen sitrushedelmille, joten kvittenistä saa kivaa kirpeyttä
Vinkkinä muuten, että ruusukvittenin kanssa on turha käyttää hillosokeria, kun ainakin ainoana aineosana se tuottaa sen verran tönkköä hilloa, että melkein pitää veitsellä leikata. Ihan tavallinen sokeri on minulla aina ollut käytössä.
Pitikin sitä kysyä, että koskas ne tosiaan on kypsiä, ja mistä sen tietää? Elämäni ensimmäiset ruusukvittenin hedelmät ovat tosiaan nyt tulossa.
Oon sen ennenkin sanonut, mutta sanon taas, että ruusukvittenihillo on mun makuuni aivan taivaallista.
Ruusukvittenit eivät kai meidän oloissa ihan kypsiksi välttämättä tulekaan, ainakaan ylikypsymisestä ei varmaan ole pelkoa. Minä poimin kvittenit pois sitten kun on pakko poimia eli kun alkaa öisin olla selvästi pakkasta. Ajattelen niitä vähän samoin kuin talviomenia tuon poimimisen suhteen.
Lähteekö niistä osa kirpeydestä pois keittämällä? Ainakin sellaisenaan, raakana, ovat melkoisen kirpeitä, kuin sitruunaa väkevimmillään.
Juu, ei niitä raakana pysty syömään. Hirveesti sokeria, kun hilloksi keittää, niin namia on.
Hillona on hyvää, ei tätäkään ol kaupast saatavil…
Mulle tuli aika vähän kvitteneitä, nämä kehut täällä pisti mieleni silti halajamaan hilloa. Pistin loput ananaskirsikat sekaan osin melko vihreinäkin, painossa yhtä paljon kuin kvitteneitä. Aika hyvää tuli siitäkin hillosta.
Omenapuun lähellä huomasin aikaisemmin paljon siementaimia, ihmettelin niitä koska keräsin syksyllä kaikki koinsyömät omenat pois. Nyt yhtäkkiä huomasin että uusiin lehtiin tullut korvakkeita, jolloin tajusin että tässähän on yksi kohta mihin heittelin kvittenin siemeniä syksyllä, kun niitä oli vaikka kuinka hillonteon jäljiltä. Niitähän tarvii ruveta irrotteleen ja ruukuttaan, niin kauan kun vielä saa irti, niissähän on valtavan syvät juuret.
Bumble, liikenisikö sinulta pari siementaimea =) ? talvi tappoi minun kaksi kvitteniäni =(
Liikenee, eilen irrotin 9, juuret ei olleet vielä isommat kuin samankokoisessa omenassa esim. laitan yv.
Nämäkin jäi maahan kun tuosta otin istutuslapiollisen, 9 kpl. Tosi helposti itävät, vois varmaan vaikka suorakylvääkin.
Minulla sama kokemus, että hilloon menevistä kvitteneistä olen heitellyt mullan pinnalle siemeniä syksyllä ja niistä on noussut aika paljon taimia, osa jo parivuotiaita. Sikäli hyvä, että viime talvi lähes tappoi ruusukvittenin Espoossa.
Muutamassa oksassa on myös seitin sisällä elukoita ja ne kaluavat lehvästöä.
Jos sato jää pieneksi, kannattaa leikata ohuiksi siivuiksi ja kuivattaa. Kuivattuja viipaleita voi lisätä sitruunan asemasta teehen.
Oih ja voih, tänä vuonna iski kvittenikato :C ja juuri kun hoksasin että niitä hedelmiä on turha haaskata omenalla jatkettuun hilloon kun mehuhyytelöstä tulee paljon parempaa paljon helpommalla. Upean aromikas ja jopa mausteisen sävyinen maku joka elää suussa, ahh.
Hedelmät huuhdotaan ja lohkotaan neljään-kuuteen lohkoon, siemenet ja kannat pois, silputaan vielä vähän pienemmäksi ja keitetään kattilassa mehu.
Perkaamisessa ei tarvitse olla tarkka, siemenkotaa saa jäädä mutta siemenet poistetaan.
Nämä pannaan kattilaan ja sama paino vettä perään. Keitellään hiljaa kunnes löysää muhjua. Valutetaan mehut talteen ja tuhdilla hillo/hyytelösokerilla tehdään paketin ohjeen mukaan. Purkkeihin ja kylmään.
Jos kellään pk-seudulla ja erityisesti Espoossa on tiedossa liikaa kvittenisatoa niin meidän perhe eri mieluusti auttaisi niiden vajuttamisessa. Oma sato kun jää useiden toiveikkaiden laskujen perusteella muutamaan hassuun palleroonT__T
Talvi palellutti meilläkin versot, mutta uudet kasvoivat tyvestä. Yksi ainoa kukka ei tälle satokaudelle mitään tule. Muutaman siemenen kylvin ruukkuun keväällä ja tosiaankin itivät hyvin. Kvitteniähän pitäisi olla kaksi eri kasvia (linkki) juuripistokkaat ovat samaa kasvia, eivät pölyty onnistuneesti eivätkä siis tee hedelmiä, siementaimissa tätä ongelmaa ei ole. Vaihtakaahan siemeniä ketkä satoa saatte.