Paljon tomaatteja, n. 4 sipulia, valkosipulin kynsiä, raastettua porkkanaa, kurpitsasosetta n. 5 dl tai enemmän (mikäli sellaista löytyy), 2-3 rkl suolaa, 2 tl mustapippuria, 0,5 - 1 dl sokeria, 0,5 dl etikkaa, chiliä hiukkasen, yrttejä oman maun mukaan.<o:p> </o:p>
Pilko tomaatit (poista kova osa kannasta) kattilaan siten että 5 litran kattilasta 2/3 täyttyy niistä. Raasta joukkoon porkkanoita ja lisää pilkotut sipulit sekä kurpitsasose. Määrät niin että kattila alkaa olla täynnä.Sekoita joukkoon muut ainekset paitsi mausteyrtit ja keitä seosta välillä sekoitellen tunnin ja ylikinkunnes se on sakeahkoa. Chiliä kannattaa lisäillä hyvin pieninä annoksina, maistella keitosta ja lisätä matkalla jos siltä tuntuu. Lisää yrtit kun kastike on valmis. Maistele ja mausta edelleen jos siltä tuntuu. Soseuta sauvasekoittimella tai anna olla sellaisenaan ja purkita. Lisää säilöntäainetta ohjeen mukaan.
Tuo on sinun tomaattikastikereseptin pohjalta tehty muunnelma, tunnistit varmaan Se kalttaaminen vie aikaa ja ne kuorenpalaset ei haittaa tuolla kastikkeessa kaiken muun joukossa kun tomaatit on pilkottu pieniksi paloiksi.
Kesäkurpitsa käy varmaan oikein hyvin. Se kurpitsasose löysi tiensä sinne kastikkeen joukkoon kun sitä sattui vielä pakkasessa olemaan ja kaipasin kastikkeeseen jotain lisämatskua että siitä tulee paksumpi ja tuhdimpi. Maistellessa valmista totesin että hyvin ajoi asiansa. Kesäkurpitsa pehmenee myös varmaan oikein sopivaksi siinä keitellessä
Säilöntäohjeissa aina sanotaan että tölkit tulee täyttää “piripintaan”, ( siis aivan täyteen).
Niin on sitten varsinkin tänä syksynä tullut tehtyä, mutta olen ruvennut miettimään että onko sittenkään hyvä että tölkki on ihan täynnä. Ajattelen vain että “tökötti” saattaa täyttövaiheessa mennä purkin reunoille ja sitten vielä että saako tämän säilykkeen sittenkään olla tuossa kannessa ihan kiinni.
Onko kenelläkään kokemusta tästä, varsinkin kuinka on säilynyt kun on ihan purkki täynnä?
Kansi pitää tietysti olla puhdas ja kestävä tai paperi tai muovi välissä. Hyvin toimii. Ainoa harmi on sitten avatessa, vaikka kuuma on tietysti jäähtyessään mennyt kasaan eikä enää ole ihan piripinnassa, hillosokerilla tehdyt ovat tietenkin hyytyneet, mutta etikkasäilykkeet sitten helposti läikkyvät, jos on purkin avaaminen hankalaa.
Mulla on jenkkiläisiä säilykepurkkeja ja niissä neuvotaan jättämään 1/4 tuuman eli reilu puoli cm tila kannen alle säilöttäessä etikkasäilykkeitä tai levitteitä. Hilloille neuvottiin 1/2 tuumaa ja kasviksille ja lihalle 1 tuuma. Nämä purkit keitetään vesihauteessa täytön jälkeen, jolloin säilyvyys paranee. Piripintaan kai neuvotaan täyttämään siksi, että se kuuma säilyke kuumentaisi myös kannen ja näin säilötyt säilyisivät paremmin, jos niitä ei enää täytön jälkeen kuumenneta. Lisäksi sinne ei jää tilaa hapelle, mikä voi aiheuttaa värimuutoksia ja jos kyseessä on etikkasäilyke, ne kasvikset pysyvät varmemmin liemessä, eivätkä kellu pinnalla.
Eilen tein 17 3dl purkkia ‘‘bread and butter’’ viipalekurkkuja. Kuumentamattomat kurkunviipaleet tungetaan purkkeihin ja päälle kaadetaan kiehuvaa lientä niin että jää se puoli senttiä tyhjää. Kannet kiinni ja sitten keitetään purkkeja 15 minuuttia. Mulla on kattilan pohjalla ritilä, mikä estää lasipurkkien pomppimisen kattilassa kun vesi kiehuu.
Jenkeissä ei enää suositella säilömään ilman tuota täytönjälkeistä keittämistä, sillä siellä oli kai porukkaa sairastunut pilaantuneisiin kotisäilykkeisiin. Siellä on maatalousministeriö julkaissut oikein ohjeet kotisäilöntään http://www.uga.edu/nchfp/publications/publications_usda.html.
Mun kannet on kyllä kuumennettuja valmiiksi. Sen ilmatilan pienentämiseksi olen laittanut mahdollisimman täyteen. Ja käytännössä se puoli senttiä vajaata kyllä taitaa aika helposti jäädä juuri noihin etikkasäilykkeisiin, juuri sen suttaamisen takia, minä kun olen siinä suttaamisessa niin hyvä, täyttäessä ja tyhjentäessä purkkeja.
Mul kyl joskus jo sottakoulus opetettii, et kaikki laitetaa piripintaan. Nii ettei siihe sit muka jää hommeel eikä muullekkaa tillaa. Nii mää oo säilöny jo uli 30 vuat, eikä kyl mikkää oo pahentunu. Mehutki laitetaa iha piripintaa ja sit se vanha-aikane kumikorkki pääl, ku ensteks se o ollu kiahuvas vedes.
Eiks toi tyyli, jos purkit laitetaa kiahuvaa vettee, oo sitä umpioimist. Ja se o toine tyyli.
Mun pitäs viikoloppun tehr kurpitsapikkelssii, mut se mu ainoo pallukkani o viäl kiinni kasvis. Ja pittää ostaa purkkei, ku ne pääsi loppumaa. Eikai toi kurpista kerkee men huanoks?
Kun täyttää kuumana piripintaan, jäähtyessä neste vähenee (sama tilanne käänteisesti kun pakastaa jotain mössöä ja laittaa purkin täyteen, on usein kannet auenneet pakastimessa kun neste laajenee jäätyessään) eli sinne puteliin muodostuu tyhjiö jossa ei elä bakteereita. Mulla on kellarissa vanha mehupullo 80-luvulta jota ei ole aikomustakaan avata, seuraan vaan että koska korkki hapertuu ja sisään pääsee jotain joka tekee hometta.
Juu ihan piripintaan oon kans aina ja kaikki säilöny, eikä oo mikkään menny pilalle, paitsi joskus pari purkillista jottailai hilloa, ku kannet eivät olleet kuitenkaan tiiviit. Kun laitan esim hillot tulikuumina kuumiin purkkeihin ja heti kannet kiinni, niin jäähtyessään sinne jäänyt minimaalinen ilmatila pienenee ja kansi taipuu notkolle ts. avatessa poksahtaa auki niinku esim. pilttipurkit.
Ja Geneseen ohje on umpioimista. Pikkasen eri tapa, mut umpioidessa tuotteet säilyy vissiin vielä kauemmin.
Äläkä sää memuli hätäile, kyllä se kurpitsa jaksaa odottaa.
Olen hukannut kurkku-sipulisalaatin ohjeen jonka muistin olevan täälläkin, mutta en löydä. Siis sen jossa kurkkua ja sipulia raastettiin, lisättiin nestettä jossa oli kai vettä, etikkaa, sokeri tai suolaa tai molempia ja ehkä sinapinsiemeniä tai jotain, tosi yksinkertainen ohje mutta ilman ohjettakaan en osaa tehdä. Onko jollain se ylhäällä?
Mää tein sitä just, ohje on kotona. Jos ei sitä ennen iltaa tonne kurkkupuolelle tule, niin laitan sen kun pääsen kotiin. Kannattaa kokeilla sitä toista ohjetta, jonka sinne laitoin, sillä se on älyttömän hyvää. Siihen tulee yllämainittujen lisäksi porkkanasuikaleita. Nam. Mää oon miltei syöny jo yhden ison purkin sisällön. Lihiksen väliin ym. ja kaikkien ruokien kera.
70-luvulla varmaan käytettiin noita säilöntäaineita aika surutta. 80-luvulla siivottiin mummun kellaria, ja kyllä me sitten syötiin se 13 vuotta vanha muurainhillo, olihan se mun syntymävuosikertaa. Samoin oli useampi muukin hillopurkki ja mehupullo täysin homeettomana ja kunnossa, joitain uskallettiin ottaa käyttöön, mutta ne tavalliset viinimarjamehut kyllä heitettiin pois, ja samoin kaikki 60-luvun puolella laitetut. Vanhimmalla homeettomalla purkilla oli ikää 24 vuotta. Kaikki oli laitettu juuri aivan täysiin pulloihin tai purkkeihin ja suljettu tiiviisti, kellarikin oli erittäin hyvä, mutta luulisin, että oli tosiaan jotain myrkkyäkin laitettu. Homehtuneissa oli yleensä myös kannessa vikaa tai korkki oli murtunut, tai sitten oli niitä vajaasti täytettyjä, jo avattuja sinne ei varmasti oltu takaisin viety.
Muistelin, että joku kertoi joskus tehneensä hilloa uunissa. Miten se tapahtuu? Löysin marja-aronia-rommihillon reseptin, jota tekisi mieleni kokeilla, mutta siinä marjat pistetään ensin uuniin.
Se on loppujen lopuksi tämä "piripintaan" täyttö aika suhteellinen käsite. Toiselle se on puoli senttiä tyhjää ja toisella se on kanteen kiinni. Voisi ajatella että parempi jättää hiukan tyhjää, kuin laittaa niin täyteen että purkin reunukset sotkeentuu kun kantta pistää kiinni.
Mehupullossa tuo nesteen kutistuminen kylmänä näkyy koska tilavuutta on paljon ja pullon kaula ohut ja korkki menee lommolle tyhjiön vaikutuksesta, mutta tölkissä missä purkin suu on laajempi niin mitään alenemaa ei näy, mutta jos purkissa on hiukan tilaa niin kuuluu tuo napsahdus kun tyhjiö imee kannen lommolle.
Jos purkki on täytetty piripintaan kanteen asti, niin kansi ei mene lommolle koska sillä ei ole tilaa siihen, koska nesteen pinta kutistuu jäähtyessään niin vähän. Oikeastaan tässä syy siihen miksi tämä "piripintaan ajatus"!
Kuulemma jos pitää kädessään jotain esinettä, niin käden ja tämän esineen esim. kahvikupin välissä on pieni rako! Niin että kaikki on suhteellista!
1 kg marjoja 1,3 kg sokeria 4 dl vettä 2 dl mehua 2 rkl rommia 1 dl sitruunahappoa
Marjat puhdistetaan ja huuhdotaan. Pidetään uunissa kannen alla kohtuullisessa lämmössä 2-5 tuntia. Sokerista, vedestä ja muodostuneesta mehusta keitetään makea liemi. Lisätään marjat ja rommi liemeen ja keitetään, kunnes marjat muuttuvat läpikuultaviksi. Keittämisen lopussa lisätään sitruunahappo.
En siis ole vielä kokeillut tätä reseptiä, joten ei ole mitään takuita siitä, millaista siitä tulee, mutta kuulostaa houkuttelevalta.
Se kalttaaminen vie aikaa ja ne kuorenpalaset ei haittaa tuolla kastikkeessa kaiken muun joukossa kun tomaatit on pilkottu pieniksi paloiksi.