Perjantaina otin päivän sadonkorjuulomaa ja nostin perunat. Ennen pimeän tuloa ehdittiin vielä käydä metsässä ja poimin viimeiset kantarellit ja ensimmäist suppilovahverot.
Saaliiksi tuli myös puolitoista sangollista puolukkaa, vaikka ammattipoimijat oli selvästi käyneet haravoimassa meidän harvennetun männikön.
Suurin proteiinimäärä on herkkutateista 3,2g/100g. Herkkutattipastaa tiistaisin, muuttuu tattirisotoksi viikonloppuisin, kun mökkikausi päättyy.
Kuluttaja: Sienten ravintoarvoissa on hurjia eroja – katso lista! | Makuja | MTV Uutiset https://share.google/5L0n8fVdSzU6C8b6e
Suunnittelen sienireissua, jopa ekat suppikset mahdollisia, niissä eniten D-vitamiinia.
Suppiksia onainakin meidän korkeudella jo hurjasti. Pika-retkeltä koppa liki täynnä ma taas palasin
Kuivurillinen eilisiä herkkutatteja purkitettu.
Punavyöseitikit jouduin keräämään muovipussiin ovat jo nyt kuivurissa. Veriseitikit kaksi paperista 5 l kompostipussia ja verihelttaseitikit kilon sokeripussisa odotavat vuoroaan, puhdistin ne jo metsässä.
Kerään isoon matalaan sienikoriin, jossa väliseinin voi jakaa 4 osaan. Myrkkysienet aina erillisiin paperipusseihin, yhtään murua ei saa joutua syötäviin. Sieniveitsikin niille on kärpässienen värinen.
Paljon on täälläkin suppiksia.
En oo kerännyt.
Haluaisin löytää sudenkääpää värjäykseen, en vaan tunnista kyseistä sientä helposti.
En tiedä olenko koskaan nähnyt pitää alkaa vaalean harmaita matalia sieniä kääntelemään kun näkee sellaisia.
Eilen keräsin ämpärillisen seitikeitä tänään omalta takapihalta puoli ämpärillistä.
Koirille ja äipälle hyötyliikuntaa.
Ich mag keine Pilze. 
Jos tuntee lampaan-, ja vuohenkäävän, voi sudenkääpää olla helppokin tunnistettava. En ole ikinä kuunaan nähnyt.
Tänään saatoin löytää, ehkä elämäni ensimmäisen tuoksuvalmuskan, ehkä. Siis se matsukate, mäntymetsien harvinainen, kallisarvoinen aarre.
Muoks lisäsin metsäkuvan josta löytyi, karua ja kuivaa hiekkamaata ja kivikkoa.
Matsutake eli tuoksuvalmuska
Jalka: 1. Pitkä, 2. Tasapaksu tai paksunee tyveä kohti, 3. Tiukasti kiinni syvällä maassa
Tuoksu: Mausteinen, hedelmäinen ja makea
Väri: Ruskea, tervanruskea
Koko: Lakki 6-20 cm leveä, jalka 5-20 cm
Melkein kaikki täsmää. Oli jo vanha ja pehmennyt eikä tuoksunut. Nostin maasta, haistellin tunnustelin ja laitoin takaisin paikoilleen. Löydän kyllä vuoden päästä saman paikan. Karu harva, jäkälää kasvava mäntykangas.
Tuuli tyyntyi, kaasukeittimen lämpö ei tuuleen katoa. Kärpässienistä taitaa tulla nyt tulla vain hailakan sinertävää.
Lampaankääpä on tuttu sieni.
Taas sieniretkellä.
Nyt tarvii mennä perkuu- ja kuivaushommiin.
Saalis 1 iso männynsuomuorakas, 2 ämpäriä hurme-ja verihelttaseitikkiä ja muutama violettiseitikki ( tai taitaa olla haisuseitkki) vihreää väriä siitä kuitenkin saa.
Sienet on ihania kuvattavia. 
Mulla on nyt useampi kilo männynsuomuorakkaita, lisää olisi mytyhyttynään männikössä. Ne pitäs kuivata, jotta sais kunnolla väriä. Haju on vastenmielinen eikä voi kuivattaa lötköjä lankaan pujotettuna, saati sisällä kuivata🤮Korvaiko määrä laadun?
Värjäsin kärpässienillä ja keltaisella verilipeäsuolalla hempeää sinistä. Punaisella verilipeäsuolalla tuli tummaa (=kemiallinen värjäys). Kuivatut seitikit odottaa vuoroaan.
,Jestas mikä ihana väri 
Ihanan lempeitä värejä
Naapurimies kertoi käyneensä suppismetsässä. Oli löytänyt 12 tai ehkä 10, mutta ne oli olleet vielä pieniä. Kysyin oliko löytänyt hirvikätpäsiä. Ei, kun ne oli löytäneet hänet ja olisi saanut murekkeen.
