Sinipiikkiputki, ensimmäiset lehdet ovat punertavia.
Hei! Otin syksyllä ostamastani sinipiikkiputkesta siemeniä ja ne itivät hyvin. Nyt ne kuitenkin ovat vielä pieniä ja kituliaita (vain 1 cm) ja täynnä pikkukärpäsiä.
Auttaako asiaa, jos pidän niitä ulkona? Ne olivat jo pari päivää ja ehkä jonkin yönkin ulkona, ja pysyivät ainakin hengissä.
Pienten taimien kanssa kannattaa kuitenkin varoa polttamasta niitä yllättävässä auringossa. Parivuotiaat sinipiikkiputket ovat hyvässä kasvussa jo minunkin pihassani, mutta katsele vähän hallavaroituksia jne.
Nyt sinipiikkiputki näyttää kirkkaassa auringonpaisteessa tällaiselta.
Ja taas sai yksi arvoitus nimen. Kiitos Raakki.
Sinipiikkiputken juurakot vielä jääkaapissa . En millään keksi, mihin sen laittaisin.
Kiitokset vain Raakille sinipiikkiputken kuvasta. Olen koko kevään ihmetellyt mitä ovat pienet taimet kukkapenkissäni, kun en kuollaksenikaan muistanut sellaisia sinne laittaneeni muuton yhteydessä. Illalla muistin että koko kesän oli ruukussa joitain taimia jotka jo pakkasten alettua lopulta tyrkkäsin penkkiini ja oikein aivojani kiusatessani juolahti mieleeni että saattaisivat olla viimekeväisiä sinipiikkiputken siementaimia, ihan itse kasvattamiani. Nyt asia selkesi, samalta näyttävät lehdet kuin Raakin kuvassakin, pienempiä vain ovat
Sinipiikkiputki on ihana kasvi paahteisellekin paikalle!
Ei kuki vielä aikoihin ainakaan meillä, nyt ovat vajaan puolen metrin korkuisia, se on siis loppukesän kukkija.
Kasvavat aika isoiksi, mutta hennoiksi - korkeutta toista metriä hyvässä paikassa ja tekee hirmuisesti siementaimia, ellei kerää siemeniä tarkkaan pois.
Kappas vaan, sinnehän se oli heittäytynyt ettoneelle koko kasvi
Vähän kunnollisempi kuva -ja minikokoinen mittarimatokin näemmä????
Minulla se on lähes metrin korkuinen. Kasvaa puolivarjossa. Kaunis, siro. Leviää siementämällä, mutta jos leikkaa varren vaikkapa kuivakukaksi niin ei leviä.
Korkea se oli mullakin, kunnes päätin hankkiutua siitä eroon, kun en jostain syystä siitä kuitenkaan tykännyt, mutta eroon ei meinaa päästä, joka kevät sitä nousee samasta paikasta, juuristo on kait niin hirveän syvällä. No odotetaan taas kun se kasvaa kunnolla ja yritetään saada kokonaan pois penkistä.
Kävin juuri kuvaamassa yhtä polun varrella kasvavaa kukkaa. Olkapäähän se ylettyi, eli lähes puolitoista metrinen on.
Ja joku vielä hävittää näin hienon ja helppohoitoisen kukan. ;)
Minä en hävitä. Tosi kaunis ja erikoinen. Sellaisiahan me haluamme, vai.
Minä olen tuota ainokaista juurakkoani koittanut helliä.. Oli ensin puolivarjossa eikä se tykännyt. Siirsin sitten sen tuohon aurinkoisempaan paikkaan vaan ei se tuon kummempi ole. Jos tuon pystyyn nostaa niin on se ehkä n.70 cm korkea mutta siinäpä se, tykkää näemmä makoilla tohvelikukkien kainalossa. Nättihän se olisi ja levitäkin saisi mutta kun ei niin ei.Minulla on kai joku käänteinen viherrys peukalossa kun homman nimi on se että jos jostain kasvista sanotaan että "varo tai se valtaa koko pihan" niin voin olla aika varma siitä että se on minun pihassa mallia "hyvä jos hengissä pysyy". Esimerkiksi väriminttu kuuluu tähän kastiin...
En vaan tykännyt, kun retkotti sinne ja tänne, eikä pysynyt pystyssä ilman tukemista, ottaa päähän, jos joka toinen kasvi pitää tukea, olenkin heitellyt sellaisia pois (paitsi oikein kauniin kauniita) ja koettanut hankkia omilla tolpillaan pystyssä pysyviä lajeja, ja toisekseen, sieltähän se taas nousee, penkistäni, jotenka laitetaan tuet kun on tarpeeksi iso.
Tontin kuivimpaan ja paahteisimpaan paikkaan kun laittaa, eikä kastele muuten kuin minkä taivaalta vettä tulee, niin ei kasva liian korkeaksi ja pysyy töpäkästi pystyssä. Ihana kasvi minusta! Kaveriksi sopii vaikkapa hopeamaruna…