Minä olen kasvattanut purjoa seuraavasti:
Kylvö 15-18 asteessa maaliskuun alkupuolella maitopurkin pinnalle, peitetään itämisen jälkeen siivilöimällä turvetta siihen pinnalle, kasvatus vähintään 1 kk purkissa. Viime aikoina koulittu dynoon 3 riviin levittämällä paakkua pitkäksi riviksi, typistys 5 cm pituisiksi, jolloin tukevoituvat tosi hyvin. Aikaisemmin tein myös noin kuin Kaisaliisa, koulinta muovisuikaleeseen, mutta inhosin sitä yksittäisten rimpuloiden kanssa nypräämistä.
Kesäkuun alussa kun ilmat lämpenee (ei saa olla yöpakkasia, muuten innostuvat kukkimaan eivätkä kasva kokoa) istutan taimet 5 kpl ryhminä vahvaan maahan (revitään vaan irti siitä dynon rivipaakusta). Viime kesänä meni vähän myöhempään tuo istutus, eli eivät kasvaneet niin isoiksi, mutta näin purjosta on saanut mielestäni mukavasti satoa pieneltä alalta, noin 30 ryhmätainta yleensä on riittänyt pitkälle, vaikka eivät kasvakaan ´normaalin´ kokoisiksi. Aikaisemmin käytin katteena rei´itettyä mansikkakangasta, nykyään käytän ruohosilppua. Maahan runsaasti vahvaa kompostia istutusvaiheessa. Säilön purjot halkaisemalla, viruttamalla ja viipaloimalla pakastepusseihin raakana.
Tuossa heinäkuun 2012 kuvassa uudella ruutukasvimaalla ruohosilppu on vielä laittamatta. Lisään sitä pari-kolme kertaa kesässä.
Tuossa alempana kasvimaata 2004, odottamassa vielä toukokuun lopun-kesäkuun alun istutuksia. Istukassipulit on jo tuossa ruohosilpun suojassa.
…kai te leikkaatte saksilla noita kasvattamianne purjon taimia? Sehän suoraan yhteydessä siihen miten ‘komeita’ teidän purjoista kasvaa!! Ammattimaisessa kasvatuksessa taimien kasvatukseen kuuluu aina tuo saksiminen - ainakin sen kolme kertaa leikataan pitkiksi kasvavia lehtien kärkiä. Stimuloi silloin tainta vahvistumaan jo alkuunsa!!
minä istutan purjon taimet valkosipuleitten väliin.sittenkun valkkarit on nostettu jää purjoille aikaa kasvaa koko loppukesä ja pitkä syksy!
Ostan kesänalussa muutaman taimenen torilta, eivät maksa paljoa, käytän kuitenkin enemmän ruohosipulia kuin purjoa,on jotenkin paremman makuista.
Ihania olette. Kyllä nyt näillä kaikilla ohjeilla (ja etenkin koukuttavia kuvia ohjeiden oheen liittämällä) ihan himottaa kokeilla purjon istutusta.
PS: Saan sit ite kuva-aineistoa sille osastolle ‘näitä kuvia en näyttäisi’. 
Hullun yllytystäkös täällä taas on Mun piti myös hylätä koko ajatus ihanista purjoista, mutta kun ohjeet on nyt selvät, on kai kuitenkin pakko vielä jonkun kerran kokeilla. Mua kiinnostaa tuo Kaisaliisan konsti, koska liikoja tiloja ei taimikasvatukselle ole, mutta tosiaan arveluttaa myös se kastelu. Sittenpä sen näkee, kun kokeilee.
Minulla oli taimivaiheen muovina pakastusletkusta avattu muovinpala. Pakastusletkua saa hyvinvarustetuista tavarataloista. Se on suhteellisen vahvaa muovia.
Muovin taitteenhan voi reijittää. Toinen vaihtoehto on käyttää muovia vain yksinkertaisena, siis puolet kapeampana suikaleena. Silloin purjorulla kääritään kuten kääretorttu. Rulla laitetaan varovasti ruukkuun. Klorofyllin purjoketjussa neuvottiin tällainen tapa, ja siitä kehittelin oman konstini.
Mielestäni tuosta rullasta pikkutaimet on helppo erottaa. Juuret eivät ole sekoittuneet toisiinsa.
En tiedä onnistuinko vahingossa viime kesänä niin hyvin Maa on kyllä ravinteikasta ja vettäkin tuli riittävästi. Ja tosiaan leikkelin saksilla versoja.
Pitää vielä yrittää lisätä taimien leikkaaminen ohjelmaan. Mielessä on ollut monta kertaa sitä koittaa, mutta aina se on jäänyt jonkun muun hössötyksen jalkoihin :)) . Kivalta kuulosti myös tuo valkosipulien väliin istuttaminen. Pitää varmaan kokeilla muutamalla taimella sitäkin. Ja mielenkiintoistahan oli tuo purjonippujen kasvattaminen annawin tapaan. Tapa sopii varmasti paremmin pakastamiseen kuin kellarissa säilömiseen.
Ja purjoa vielä mainostaakseni 
jatkan juttua. Purjojen kylväminen konstilla tai toisella ei kuitenkaan ole kovin tilaa vievää ja siksi kyllä kannattaa! Katselin tuota omaa kylvöalustaani, jossa on siis kymmenen pottia. Jokaisessa potissa mahtuisi varmaankin aika hyvin neljäkin purjoa kasvamaan ilman juurten haitallista sotkeentumista. Purjojen juuret istutuskokoisilla taimilla eivät mielestäni ole ollenkaan kovin sotkeentuvaa eikä katkeavaa sorttia, helposti irtoavat toisistaan, vaikka vähän lomittain menisivätkin. Nyt olen kasvattanut vain kahta tainta per potti, jotta saadaan syötyä ennen pilaantumista. Kasvualustan mitat ovat 30 cm x 13 cm. Ajatelkaa jos tästä saisi 40 kpl läpimitaltaan vaikka 5 cm:ä purjoja, niin oikein urakalla saa syödä isompikin perhe, varmasti monelle perheelle aivan liikaa. Innostuin nyt minäkin taas kerran uudestaan ja kasvatan keväällä 30 tainta - 20 kellarissa säilymään ja 10 pakastimeen kevättalvea varten.
Ruohosipuli on kanssa herkkua, mutta ruohosipulilla en voi korvata purjoa. Ruohosipulia ei voi syödä samoja määriä kuin purjoa, purjo on ruokaa ja ruohosipuli on yrtti.
Tässä vielä ohje syyspurjoihin:
2-3 isoa purjoa
kourallinen rouhittuja pähkinöitä
n. 300 g juustoraastetta
sinihomejuustoa
Purjon uloimmat lehdet poistetaan ja purjot paloitellaan 2-3 cm:n pätkiksi, jotka kiehautetaan pehmeiksi (veteen hieman suolaa). Palaset kaadetaan voideltuun uunivuokaan ja päälle ripotellaan pähkinät. Ja päällimmäiseksi juustoraaste. Ripaus sinihomejuustoa antaa pirteän makulisän. Vuoka kuumaan uuniin 5-10 min:ksi.
Olen kyllä ihan mahdoton hyötykasvisaarnaaja 
.
Sipulit itää parhaiten +15 asteessa (kuten myös tekevät mielellään kukkavanaa kylmällä ilmalla), ja kun mun kuistilla nyt sattuu olemaan tuollainen sopivan viileä tila, niin itäminen on nopeaa.
Ja vielä sellainen lisäys, että kuten muillakin sipuleilla, purjolla kasvaa juuret tuosta tyvestä eikä haaromalla, joten juurien leikkaaminen muutaman sentin pituuteen koulintavaiheessa ei haittaa ollenkaan, päinvastoin kiihottaa juurten kasvua.
Ennen aikoinaan kasvattelin myös erikoissipulit samalla tavoin kuin purjontaimet, eikä jääneet koossa paljon jälkeen istukassipulisadosta. Eli punasipuli, hopeasipuli, jättisipuli ja siemensalottisipuli (ryvässipuli).
Siemenet hankin yleensä Thompson&Morganilta, koska kasvatus piti aloittaa jo helmikuussa.
Purjon kasvatukseen liittyy myös lajikevalinta, eli pakastetaanko ja käytetään tuoreena (Kööpenhaminan tori) vai ämpärisäilytetäänkö tuoreena kellarissa (isommat lajikkeet, esim. Titan, Regius tullut kokeiltua). Kasvu on aivan erimoista.
Katselin netistä vähän noita eri purjolajikkeita, niitähän on aika paljon. EG:n sivuilla oli kylvöohjeessa maininta että siemeniä pitäisi liottaa vuorokauden ajan ennen kylvöä. Oletteko liotelleet vai kylväneet suoraan ?
suoraan kylvö, mutta päivittäinen suihkutus. Ehkä liottaminenkin on hyvä, mutta vaikeampi rapistella niitä siihen mullan pinnalle.
Ai niin, sinä teet kylvön pintakylvönä eli et peitä siemeniä ? Nähtävästi ne voi myös peittää mullalla kylvön yhteydessä. Itääkö siemenet paremmin pinnalla vai peitettynä, onko siinä eroja ?
Ihanan paljon purjotietoa! Annaw varsinkin on aivan ilmiömäinen tiedonlähde kasvista kuin kasvista!
Mun purjolajikkeeni on laiskaan tapaani muistaakseni aina ollut sama Hannibal (pitäisi olla voimakaskasvuinen ja kuiva-ainepitoisuudeltaan korkea, joka lisää kylmänkestävyyttä ja säilyvyyttä). Nykyään sitä saa luomusiemenenä.
Mä olen kanssa kylvänyt ilman liotuksia, siementen päälle varovasti hiekkaa ja sitten vähän lusikalla painanut pintaa. Tuolla jo aiemmin selitinkin laittavani kylvöalustan päälle tuorekelmua. Poistan kelmun, kun ovat itäneet, en siis kastele ollenkaan kylvön jälkeen, kunnes ovat itäneet. Näin teen kyllä kaikilla kylvöksilläni, koska en luota itseeni jokapäiväisenä suihkijana. Luulen, että purjonsiemeniä ei kannata peittää liian syvälle.
Purjointoa vaan kaikille!
Vuonna -11 olivat vähän liian laihassa maassa. Muilta vuosilta ei ole kuvia.
Mitä on ämpärisäilytys? (Kellari löytyy.) Onko ne vaan ämpärissä nipussa vai onko ämpärissä jotain muuta lisäksi (hiekkaa, turvetta tjms.)?
Juu, sipulit itää valossa. Siksi peitän vasta itämisen jälkeen.
Siihen purjoon jää tuollainen iso paakku, jota voi vähän leikata veitsellä pois sadonkorjuun yhteydessä. Ne olen laittanut vieri viereen sellaiseen korkeaan astiaan/ämpäriin, pystyyn. Niitä voi joskus kastella jos on kuiva tila. Itse en aina just ehdi pilkkoa niitä sadonkorjuun yhteydessä pakastimeen, vaan teen sitä vähän kerrassaan, koska eivät nuudu ihan heti. Sadonkorjuu tietenkin pakkasettomalla ilmalla, vaikkakin purjo kestää pakkasta, jopa kevääseen asti ulkona. Mutta ei siis kestä koskettelua jäisenä.
Tuossa kuvassa ovat juuri menossa ämpärisäilytykseen kellariin. Juurista sekä latvoista ollaan typistetty. Olemme kokeilleet turpeen kanssa ja ilman, nykyään ovat ilman, koska ei tainnut olla suurta eroa. Meillä säilyvät kellarissa tammikuulle, mutta viimeisistä täytyy enemmän kerroksia kuoria pois. Alkavat mädäntyä päältä. Meillä eivät nuudu, ongelma on toisinpäinen, joten ikinä en kastele. Tuli nyt sekin mieleen, että pitäisi koittaa osaa niistä säilyttää juureskellarin “eteisessä”, joka on kuivempi, mutta myös kylmempi ja menee pakkasellekin. Siellä voi kyllä hiiristä tulla ongelma. Kuvittelen, että voisivat säilyä vaikka maaliskuulle kellarissa, jos kellari olisi niiden suhteen optimaalinen.
Voih, kadehdin oikein noita Tuomipihlajan isoja purjoja! Kuivan tuulisella rannikolla asuessamme kaikki jäi pieneksi, kun ei raatsittu kauheasti kastella hinnakkaalla vesijohtovedellä. Nyt taas lannoittaminen on ruohosilpun ja kompostin varassa, eikä vieläkään ihan kovin isoja tule, kuten mun kuvastakin näkyi. Pitääpä oikein terästäytyä ens kesänä.
Niin, vaihdan muuten kasvupaikkaa vuosittain, eli EI SIPULEJA peräkkäisinä vuosina samaan paikkaan.
Huomasin, että tuossa kuvan kohdassa purjot ovat aika tiheässä, eivät kaikki ole noin tiheässä.
Kiitos kehuista, noihin purjoihin verrattuna ollaan kyllä joskus korjattu ihan jättiläispurjojakin. Hevonpeellä kasvavat kummasti 