Ennen mankelointia:
SEURAAVANA ON LAINATTU TEKSTI
Lakananveto on pohjoiseurooppalainen tapa – näin me luterilaiset vedämme lakanan
Ilkka Malmberg HS
7.5.2016 6:00 | Päivitetty 7.5.2016 19:24
Heitäpä suomalaiselle lakananpää, ja hän alkaa tehdä samoja liikkeitä kuin sinä, lihasmuistista.
Ne on äidiltä opittu.
Lakanaa vetäessämme kannamme hienoa perinnettä, sukupolvien takaa, vaikka mankelointi onkin jyrkästi vähentynyt.
Lakananveto ja mankelointi ovat pohjoiseurooppalaisia ilmiöitä. Termi ”lakanan vetäminen” puuttuu muista kielistä. ”Vetää lakanoita” kertoo, mikä siinä on oleellisinta. Muissa kielissä ”taitellaan”.
Yliopistonlehtori Sari Kivilehto muistuttaa, että ennen vanhaan ei mitään tehty turhaan. Lakananvedossa käytetyssä M-taitoksessa jokainen sivu venyy mankeloidessa vapaasti joka suuntaan. Mankeloinnissa ja lakananvedossa näkyykin protestanttinen funktionalismi: Näin lakana menee pieneen tilaan ja mahtuu hyvin kaappiin. Mankeloitu puuvilla tai pellava hylkii likaa, se on jämpti ja siisti.
Entinen Helsingin yliopiston kotitaloustieteen lehtori Merja Huovinen kertoo, että saksalaiset tekevät samanlaisen M-taitoksen kuin me. Hän onkin nimittänyt sitä ”luterilaiseksi”.
Soittokierros katoliseen Italiaan, Ranskaan ja Portugaliin kertoi, ettei tätä jämptiä tapaa tunneta. Ei myöskään ortodoksisella Venäjällä. Asiaa kysyttiin tätä kirjoitusta varten myös suomensukuisilta kansoilta: nenetsiltä, marilta, karjalaiselta sekä kahdelta udmurtilta. Kukaan ei ollut kuullut lakananvedosta.
Mutta inkerinsuomalainenpa oli vetänyt Venäjällä lakanoita. He ovatkin luterilaisia. Lakananvetoa ei tunnettu Sveitsissä eikä toisessa protestanttisen kalvinismin kehdossa Hollannissa – vain luterilaisilla alueilla. Tapa noudattaa siis uskontorajaa.
Lakananveto on perheen yhteinen toimi. Siinä dominoi äiti.
Lapset auttavat. Siksi monilla on lakananvedosta lapsuusmuistoja. Jotkut ovat riemuinneet, kun on saanut olla ilmavirrassa lakanan alla. Toiset taas muistavat, miten tylsää mankelihuoneessa istuminen oli ja kuinka piti vähän väliä panna Aku Ankka pois ja vääntäytyä vetämään. Nitisevä pärekori ei tuntunut täyttyvän ikinä.
Lakananvedossa informaatio siirtyy sukupolvelta toiselle. Huomaamatta siinä kulkee mukana myös reformaation sanomaa.
Ja miten helppoa on heittää M-taitettu lakana sijatessa sängylle. Se aukenee heti. Siinä se makaa sileänä, terävin taittein. Hyvä sillä on saunapuhtaan luterilaisen siunata itsensä ja nukahtaa.
Kuva: Grafiikka Jukka Pylväs ja Ea Vasko, teksti Ilkka Malmberg
Artikkeliin liittyviä aiheita
Kuukausiliite
Sanoma Pro
En oo osannut asiaa noin syvällisesti miettiä. Lähinnä vaan siltä kannalta, että saan helpommin lakanat sileeksi, kun en yhtään tykkää silitysraudalla silittää. 
Toki kakruna tykkäsin katsoo vieressä, kun äiti mankelilla silitteli pyykkejä.
Oskarin oksaan ainakin aiemmin kuului myös muoviset putket.
Oskarin pihdillä saa yksinkin vedettyä lakanat ja sitten kierretään putkien ympärille oksiin.
Mie taittelen lakanat neljään osaan ja silitän molemmin puolin.
Asiakkailla näkyy silittämättöminä rullattuja lakanoita:(
Huonolaatuisia lakanoita on lähes mahdoton saada siisteiksi. Vetelevät niin.
Viikon eväät valmistumassa.
Uunissa smetenalohta, lohikiusaus ja uunijuurekset. Hellalla occo buccoa.
Eilen nostettiin porkkanat ja tänään olen niistä tehny raastetta vielä 7l (eilen 4l) ja paahtanu uunissa 8 pellillistä uunijuureksia varten.
Kaurakurpitsasämpylät tein ennen tuota paahtamista ja nyt on uunissa kauraomenapaistos jälkkäriksi.
Porkkanakakku pitää vielä tehdä, sen vien pojalleni viemisiks.
Olkkarin lasien pesu on jo alulla, siirrelty pois roinat että mahtuvat aukeaamaan.
Sittä olis tuokin lasienpesu urakka tältä syksyltä lopussa. Voi mikä onni.
Siirsin tästä ketjusta muutaman mankelointiin liittyneen viestin “Puutarhuri muistelee” -ketjuun talteen 
Tekosyyt siirtää ikkunoidenpesua myöhemmäksi loppuivat, joten eilen pesin ne. Muutaman tunnin työ, mutta jotenkin löytyy aina mukavampaa työtä.
Minä tykkään silittämistä, melkein kaikki silitän, paitsi alushousut. Tytär tuo lakanansa mulle silitettäväksi, kun ei tykkää siitä hommasta. Samalla kuuntelen klassista musiikki Spotifystä.
Avasin eilen 20 kiloisen marrowin (jättiläiskesäkurpitsan) ja tänään oon valmistanut kurpitsatzatsikia ja tzatsikisämpylöitä.
Tzatsikin innostuin tekemään kun ystävä maistatti viikolla kesäkurpitsatzatsikia jonka hän oli tehnyt ja pakastanut jossain vaiheessa. Sulatettuna ei huomannut mistään että olisi ollut pakastettuna, koostumus ja maku täydellinen, raikas ja hyvän makuinen. Etsiessäni netistä reseptiä siihen tzatsikiin törmäsin myös tzatsikisämpylöiden ohjeeseen ja koska niihinkin upposi kurpitsaraastetta niin innostuin tekemään samalla niitäkin. Kohoamassa ovat vielä mutta toivon mukaan noista tulee herkullinen pari.
Jos sämpylät onnistuvat niin vien satsin molempia yllätyksenä yhdelle tai kahdelle ystävälle. Itelleni teen sitten uudet satsit.
Ulkona näyttäis paistavan aurinko, paras siirtyä vähäks aikaa nyt sinne.
Pyykkikoneen uurastaessa paistelin pari lankkua, vihannes piirakan ja sharlotkan.
Välillä työstin pakastimeen paprikoita.
Kiitos Nuu,tuota tzatsikia pitää tehä.
Koko päivä meni liikuntahallilla lipunmyynnissä crosfitkisoissa.Onneksi sai välillä kattoa upeita urheilusuorituksia.
Olipa mahtava päivä.
Keittelin eilen tomaattiketsuppia 4.5 kg tomaatteja. Miltei kaikki oli oikeaa laatua, eli kiinteitä Roma tomaatteja. Alkuvaiheessa kauhoin n. litran verran nestettä keitoksesta, että olisi joku kohtuus keittoajassa. Olen huomannut, että maku heikkenee oleellisesti, kun keittelee koko päivän, ja nesteen poistolla ehkäisee tätä.
Tosin pitkään keittämällä kai sen tomaattipyreekin tehdään ja youtubesta löytyy videoita, miten Italian mammat häärii patojensa ääressä päivänkin.
Toivon että loput tomaatit mahtuisi pakastimeen lohkottuina.
Srirachaa tulossa
Yks kurppa taas vähempänä, kolme isointa vielä kokonaisina. Hyvin ovat säilyneet, ei mitään kiirettä työstää. Ei kyllä pakastimeen toistaiseksi taas enempää mahdukkaan.
n. 7 litraa tuli raastetta.
Siemenet paahdan uunissa taas herkkunaposteluun.
Kokeilin nyt toimiiko sähköinen kiireetön asiointi terkkarissa ? Vuosi sitten kävin verikokeessa ja vein pissinäytteen niin oisha kiva tietää mitä kuuluu niille ? Ja mitenkä sappikivikohtaus vaikuttaa esim.kipulääkitykseen kun on munuaisten ja sydämmen vajaatoimintaa. Luulen että sitä samaa vaan eli ei mitään.
Sisäpuuhina pitää myllyttää syysloman likavaatteet ja lakanat ja tyynyliinat pesukoneen kautta talvisäilöön.
Näin ankeana, harmaana, sateisena päivänä yritin hyödyntää uunin lämpöä.
Tein klpannarin, kaurakurpitsasämpylöitä, vihannespiirakan, kurpitsa piirakan ja sharlotkan.
Sämpylät mahtu vain pakastimeen muut pitäis saada sopimaan jääkaappiin.
Isäntä ollu kokoajan sisällä ja kaikkea maistellu hyvä että uunista kerkes ottaa.
Muisteli kun lapset olivat pieniä ja ulkoa tulivat sisään niin kuistilla olivat nenä kiinni keittiön ikkunassa kahtomassa mitä herkkua äitee oli tehny.
Muistanekko lapset enää mutta isä sentään vielä muisti.
Mummin tekemä tuore ohraleipä eli kakko oli suurta herkkua ja sain leikata itelle kaikki kannikkaat ja pyöreestä leivästä sain neljä…
Parhaan ystäväni äiti leipoi aina joskus ihania sämpylöitä ja munavoita päälle oli hävikkiä aika paljon kun ahmittiin minkä napaan sai mahtumaan
Kyllä lapset näin aikuisinakin muistaa … toivon et kummipoikamme ja tukityttömmekin jotain muistaa vaik meidät on unhoitettu.
Aamupäivällä suikaloin parikymmentä makeaa suippopaprikaa pakastimeen ja Iltamassa loput 16 kpl.
Pienimmät suikaloin jo aikaisemmin.
Vähän yrittivät punastua sisällä mutta en enää jääny odottelemaan.
Ihan hyviä ovat ruokiin laittaa tuommoisenaankin.
Vihannespiiras maistuu meillä iltapalana vähän liiankin hyvin.
Keittiöpäivä aika pitkälle, sopivaa puuhaa sateisena päivänä. Kuivurillinen suppiksia. Pannullinen suppiksia. Pellillinen siemensämpylöitä. Pannullinen ja pellillinen punajuuri-kikhernepihvejä. Vähän päällekkäin niin että lähes kaikki valmistui suht. samaan aikaan illansuussa.
Pihvit oli vähän pettymys. Siihen punajuuret paahdettiin ensin uunissa ja sitten tehtiin massaksi kikherneiden kanssa. Harmittaa että ihanan makuiset paahdetut punajuuret meni hukkaan maullisesti, mutta eipä noista resepteistä tiiä ennenkuin on kokeillut. No tulee ne syödyksi.
Sämpylät oli mukava yllätys. Käytin niihin siemennäkkileipäjauhopussin, hyvin soveltui.
Tein tänään ruisleipää, lehtikaalipannarin ja uunijuureksia pellillisen. Paistettuja kananfileleikkeitä sulattelin pakastimesta niin päästiin syömään.
Äsken viipaloin leivät pakastimeen ja siinä sivussa lähti vähän peukalosta nahkaa, ei onneks pahemmin käyny. Laastarilla sai paikattua.