Piti käydä vielä yöpällistelemässä majakkaa. Ihan huikea tunnelma, seisoa majakan alla, miljoonat sirkat sirittää, täysin kirkas tähtitaivas ja majakan valokiilat.
Aiemmin illalla majakan ympärillä suhahteli lepakoita iltahämärissä. 
Jos kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi, varsinkin näin syksyn pimetessä.
Täällä on ihan shortsikelit ja yhtä lämmin melkein yöllä ja päivällä.
Ja ne iltavärit, kun kaikki kalliot punertuu ja muutenkin alkavaa ruskaväriä ym. 
Just tultiin vähän aikaa sitten kotiin.
On ihan paahtunut olo, kun on saanut niin paljon lämpöä ja aurinkoa, ihokin oikein kuumii.
Ei ihan uskoisi kun tänne mantereen puolelle tuli takaisin. 
Kaikki siellä paineli t-paidoissa ja sortseissa.
Oudointa oli se, että yölläkin oli huikean lämmintä ja tajuton sirkkojen siritys, tuli jänskä olo siitä.
Ja nyt osui kyllä kovin vähätuuliset päivät, olin pakannut mukaan aivan liian lämpöistä vaatetta.
Minä painelin pari päivää lyhyessä olomekossa, otin sen onneksi mukaan iltaoleiluun suihkun jälkeen, no se pääsikin sitten ihan päiväkäyttöön, kun en lämpimiä vaatteita tarvinnut.
Työntekijöistä osa oli yötunnelmia katsomassa majakassa, en vaan mennyt mukaan, kun polvi on ollut kovin kipeä pitkään.
Mieli olisi kyllä kovasti tehnyt kiivetä sinne, varsinkin pimeällä.
Ja pisteenä I:n päälle, en nähnyt missään kulkemissani paikoissa ainoaakaan ihmisen jättämää roskaa maassa, harvinaista ja upeaa herkkua!!!
No ei kai tollaseen paikkaan sellasia ihmisiä osukaan jotka roskiaan tiputtelee minne sattuu
Joku kahjo eilen klo. 23.00 aikaan piti toimintahetken. Rytisi oikein kunnolla n. 5 minuuttia. Päätti räjäyttää ilotulitteensa kun tilaisuuden näki. Lemmikkien omistajat ei ainakaaan osanneet varautua tuohon paukkeeseen. Tämähän on omakotilaluetta, luulisi että päivän teema oli ilotulittaa rannoilla ja mökeillä, eikä keskellä asutusta.
Minua tämä pauke ei häirinnyt. Ja kun ei ole kissaa, eikä koiraakaan.
Tässä mielestäni hassu kuva. Verenpisarani marjoo. Pisara on tainnut traumatisoitua hoidostani. Alkukesästä keksin sen varjoisan paikan kasvina sijoittaa tosi varjoisaan nurkkaukseen. No… kesän mittaan näky oli surkea ja siirsin sen sitten puolivarjoon ja hieman elpymistä tapahtui ,mutta tämä kirsikan näköinen marja tuli yllätyksenä.
Näköjään. Itselläni ei ole aikaisemmin ollut kyseistä kasvia ja en ollut muuallakaan nähnyt.
Nuita tulee jatkuvasti,revin pois.
Kukkatalossa oli hajulaukkaa jo tullut jotenka kävin hakeen sen 10 kpl …ne yleensä loppuu heti mut nyt siellä näkyi olevan runsaasti ja sitten hieman sahramin sipulaa …tulppaanit jätin ostamatta. Nyt vien ne kellariin odottaan…
Pyöräreissulla Haparandan kirjastoon ajattelinkin, että uimaranta mahtanee olla tyhjä, mutta mitä vielä. Siellähän oli iso lauma valkoposkihanhia levähdyspysäkillä. Kuvan etuosassa osa hanhista pohtimassa lähtiskö uimaan. Väylän toisella puolen näkyy Suomi ja Alatornion kirkko.
Aahh…niin törsäsin ja kävin suomenojan plantsulla hakeen YHDEN pienen syysvuokon valkoisena versiona …hinta otti kipeetä ja siksi ostin yhden pienen …8,49.- …sydänmaa olisi edullisempi mut en osta siltä enää ruohon korttakaan.
Sitten on Pallo syysvuokko …olen nähnyt nyt kummassakin eli kukkatalossa ja plantsulla, törkeä hinta siis niin törkeä että silmään sattui.
Tuli mieleen siitä rannan myrkkykeisosta, kuinka tärkeää olisi tuntea kasveja. En minäkään sitä nähnyt kotiseudulla kasveja kerätessä, kun siellä oli kovapohjaisia ja/tai syviä vesistöjä. Silloin ennen ei myöskään vaadittu tiettyjä kasveja, kunhan oli yhteensä 80 kasvia kahtena kesänä, eli 40 + 40. Tunnistus tehtiin kirjasta, eikä kasveista ollut pitkiä selostuksia. Nyt, kun tyttärenpojan listassa oli myrkkykeiso, katsoin kuvan ja luin tiedot. Ei sitä aiemmin ollut rannassa, kun asuimme nykyisellä mökillä, nyt oli.
Jos siis jollain on mökki matalan, pehmeäpohjaisen vesistön suojaisessa poukamassa tai pienen lammen rannalla, kannattaisi katsoa, mitä siellä kasvaa. Jos ranta on kasvanut liian tukkoon erilaisia kasveja, saattaa mökkiläinen niittää rantaa avarammaksi. Jos joukossa katkeaa myrkkykeisoja, vesikin myrkyttyy. Siinä jos koira juo rannasta vettä, tai lapset pulikoidessaan saavat vettä suuhun, käy huonosti.
Nyt kun säilöntäkausi on parhaimmillaan olen ihmetellyt, miksei täällä myydä enää kaupoissa irrallisia metallikansia lasitölkkeihin. Ne tyhjät lasitölkit on aika kalliita, kun vertaa valmiisiin lasipurkeissa myytyihin säilykkeisiin. Kansiahan ei saisi esimerkiksi umpioidessa käyttää uudelleen, kun niiden tiivistyspinta on litistynyt ja monen käyttökerran jälkeen kansissa saattaa olla pinnoite rikki ja kannet ruostuu. Hyvänlaatuiset lasipurkit kuitenkin kestää käytössä monta säilöntäkertaa.Vielä muutama vuosi sitten löysin marketista irrallisia sillipurkkeihinkin sopivia kansia, joissa oli marjojen kuvia päällä, nykyään niitä ei enää näy missään kaupoissa.
Mulla on paljon lasisia umpiopurkkeja jotka toin jenkeistä ja osa niistä on tosi vanhoja ja vielä kuitenkin toimivat. Sain siellä itse ostamieni lisäksi yhden työkaverin tädin jäämistöstä löytyneitä purkkeja. Nyt löysin vinttiä tyhjätessämme laatikollisen niitä purkkeja ja huomasin muutaman erinäköisen. Netissä olevien ohjeiden avulla olen ajoittanut vanhimman niistä olleen tehdyn 1917-1925 ja muutama on jostain 50- ja 60-luvuilta. Näihin kaikkiin sopii kuitenkin standardi kannet, joita myydään vieläkin. Kansi on kaksiosainen ja niissä on kierrerinkula ja semmoinen pyöreä kansiläpyskä erikseen. Kannet on saman kokoisia kuin Bormioli Roccon purkeissa ja nykyään niitä läpysköitä löytyy Clas Ohlsonilta. Siinä 100-vuotta vanhan purkin lasissa on ilmakuplia, mutta muuten se on ihan ehjä, silti en enää viitsi käyttää sitä säilöntään, mutta ne kaikki muut vanhatkin täyttyy säilykkeillä ja kannet vaan uusin joka kerta kun täytän purkin. Toivottavasti niitä kansia saa vielä monta vuotta, koska mun uusina ostamat purkit on käyttökunnossa vielä pitkään, jos 70-vuotta vanhatkin on vielä pestynä kuin uusia.
Jonkinverran olen ostanut uusia kierrekannellisia säilöntätölkkejä, koska tapaan antaa hilloja ym. lahjana. Ainoastaan äidille voin antaa noita amerikkalaisia tölkkejä, koska hän palauttaa ne. Olen minä jotain säilönyt vanhoihin kaupan säilykepurkkeihinkin, mutta lahjaksi ei oikein viitsi antaa hilloa, jonka kannessa lukee Felix. Noihin purkkeihin olisi kiva laittaa uudet kannet, mutta on pakko sitten ostaa kokonaan uudet purkitkin ja heittää ehjiä käytettyjä lasinkierrätykseen. Ei ole oikein ekologista ja ympäristöystävällistä, mun mielestä.
Mie ostan kansia aina ulkomailla käydessäni.
Luulisi täälläkin jo pikkuhiljaa puutteen tajuttavan.
Sataa, sataa, sataa. Vaikka olisi välipäiviä, mikään ei kuivu. Sen vielä jotenkin siedän että omenoita mätänee puihin mutta kun luumupuissa on varmaan puolet hedelmistä mätiä. Voi myrkky.
Aamulla kävin hakemassa pari omenaa puusta ja pelästyin kuollakseni kun kanahaukka istui siinä puun alla ja söi varmaan jotain pikkulintua. Taidettiin kyllä pelästyä molemmat yhtä paljon. Se kirkaisi ja lähti niin vauhdilla että törmäsi naapurin pensasaitaan ennen kuin jatkoi matkaa. Ei tarvitse mennä metsään ihmettelemään luontoa.
Hankkijan herkku pensas muutti kaupasta meitin pihalle…ukkeli sen laittoi maahan vaikka minä pistin sen karanteeniin muovipussiin ulos – OLETTI kait sen voi maahan kaivaa ja olkoon nyt…kotimainenhan se on…
Hankkijan herkku on vanha suomalainen karviaislajike.
Pari viikkoa olen jo vahtinut, koska tulee uudet halvat bussiliput. Nyt onnisti. Otin samalla kolme menopaluuta Kotkasta Helsinkiin, että säästin toimituskuluissa. Yhteensä 7€:D