Tagetes: Kukkia ja pihamaata (II)

Heeetkinen. Kyllä mää sen kirjoitin oikein, natriumglutamaatti. Eikö se muka oo oikein? On se.

Mun lipstikka on melkein hiekaksi muuttuneessa mullassa vailla hoitoa ja huitelee kyllä yrttitarhan komistuksena. Pitänee muistaa sitäkin uudella mullalla ja vaikka ruohokatteella…

Minäkin vuosia sitten ostin pienen lipstikkataimen ja luulin, että se on sellainen matala korkeintaan parikymmensenttinen puska. Heti ensimmäisenä kesänä se kasvoi parimetriseksi. Nyt niitä puskia on jo useampiakin, vaikka kyllä yksikin oikein hyvin riittäisi.

moi taas tagetes, toi kassikäpp ei kait tienny mitä tarkottaa toi natriumglutamaatti, koska sen sanan lopussa on kysymys merkki, joten voithan selittää sen hienon sanan hänelle ja mix te sitä välttelette, eiksjoo.

huomenta tagetes!

ihana aamu: aurinko paistaa ja kukkapöytä löyhkää tuhkakupilta.

kiitos taas hyvistä neuvoista.

No kyl kait kaik sen tiätää et tupakka tappaa! Mut ei noi ötökät oo oppinu viel lukemaan siit askin kyljest sitä.

apua! vähempikin rööki ois varmaan riittäny! kax kiinarii lurpottaa lehtiä ja nuppuja, toivottavasti toipuu.

Etkö laimentanu tarpeeks? No äkkiä vaan vettä perään, et laimenee mullasta. (Kato ny ettei lurpota kirvojen tai punkkien takia)

Kiitos ihanista ja innostavista kuvista. Olen eilen ja tänään käynyt koko ketjun huolellisesti läpi ja nauttinut kaikesta näkemästäni.Ja sain uutta voimaa itsekin ahertaa. Erityisesti minua ihastutti sivulla 28 (19. toukokuuta klo 1.47) kuva, jossa omenapuun alla rehevästi kasvoivat ja kukkivat mukulaleinikit. Niin keväistä ja kaunista! Jäin vielä miettimään, mahtaako omenapuun alla kasvaa vielä jotakin muuta myöhemmin, kun mukulaleinikit ovat hävinneet pitkälle tauolleen?

Minullakin kasvaa pihallani mukulaleinikkejä, mutta eivät ole noin edukseen kuin nuo olivat.

Kiva ku viihdyit virtuaalivierailulla mun ja mun äiteen pihoilla, Tuomipihlaja. Piti oikein muistella mitä siinä sitten kasvaa kun mukulaleinikit on hävinneet, vaan en muista. Pitääkin tarkistaa asia huomenna ku ajan ohi. Kyllä siinä jotain kasvaa, ei se kyl paljaana oo loppukesäähymy.

Jaaha, jos päivittäis taas vähän tätäkin galleriaa. Kauheesti ei oo tapahtunu, ku mä vaan rakennan (tai siis yritän rakentaa), nurtsikin on leikkaamatta ja mein äitin pihassa kasvu on melkein pysähtynyt kun on niin kylmää.



Ostin keväällä sellasen paketin, jossa oli kaikenmaailman sipuleita. Näitten kohdalla luki "Hollannin iiris". Eka kukka oli tavallinen sininen, mut seuraava oli kaksvärinen. Lisää ei oo vielä auennu, saas nähä minkälaisia niistä tulee. Enkä edes tiiä, onko Hollannin iiriksellä joku tietty väri?



Viimevuonna Sundae istutteli kaikenmaailman siemeniä kaupan kasveista. Kiivit iti vähän turhankin hyvin ja minäkin sain niistä osan. Hämmästys oli melkoinen ku kaks kiiviä oli talvehtinu kylmässä kasvihuoneessa! Tai sitten ne on jotain rikkaruohoja..... Ei, kyllä niitten on pakko olla kiivejä, just samassa kohtaa ovat, ku mihin olin ne sillo viimevuonna istuttanut.



Siinä kun mein äiteen piha on vatupassilla ja mittanauhalla rakennettu....ni mun piha on sekasin ku mikäkin ja jokapaikasta löytyy yllätyksiä. Arvatkaa vaan mikä paniikki iskee, ku mummu soittaa et tulee kohta käymään.....pomppivaa naurua



Just rajalla, kunnan omistama valtava pihlaja kukkii. Se on tosi upea, mut niin laho. Joku kaunis myrsky-yö siitä kaatuu puolet.



Onkohan tää sitä puna-ailakkia? Ensin on kaikki sinisenä lemmikeistä, sitten tämä väri valtaa kaikki....



Ainoan värinen akileija kukassa tällä hetkellä.



Isokurjenmiekka aloittelee kukintaansa. (toivottavasti nää nimet menee oikein...)




Niiden kukat ovat aivan uskomattoman upeita läheltä katsottuna.



Pikkukurjenmiekat lopettelevat loistoaan.


Ja sitten meiän äiteen pihalle:



Molemmin puolin ajotietä on rivit kuunliljoja. Tää alku tässä on pikkasen harvaa nyt, ku äiti kaivoi kaikki ylös taistelussa peuran- tai jonkun muun sinisen kelloa vastaan. Hävitä taitaa kyl kun se yrittää vallata koko pihan. Ja kuinka pienen pieni alku tuotiin joskus mun mummulan pihaan Vaasan saristosta, sitten sieltä se kulkeutui kasvien mukana mein äitin pihalle ja nyt, yli 20 vuoden kuluttua, sitä on jokapaikassa.