Sinulla on sitä luovuutta. Minulta puuttuu suunnittelemisen taito, muuten kyllä teen ja puherran.
Usko, taiteellisuus on erittäin hyvä piirre yhdistettynä ruumiilliseen työhön, siis toteutukseenkin.
Olet isänä ja äitinä. 
Voi kiitos. Kyllä vaan samanhenkisten ihmisten kanssa kommunikointi on jotenkin antoisaa. Tänäänkin, kun istuin tunnin lasten harrastuksessa (vähän niinku vahtimassa), oli pakko kalenterin sivuille jo suunnitella valmiiksi mitä sitä tekis tänä vuonna. Pitkästä aikaa alkaa ajatus juoksemaan!
Minusta on kivaa yhdessä sun kansa rakentaa uutta kesää.
Kun mulla on lunta vielä jääksi asti, vain 4 kilsan päässä keisarinpikarililjat uhmaavat talven viimeistä otetta. Ikiaikaisen villiviinin juurella ne puskevat läpi lumen ja jään ja antavat meille ihmisille ihanan kevään toivon.
Ja siellä äitini pihalla kevään merkkejä ihmetellessäni silmiini osui....
Liljakukko!!!!! Helkkari niitten kanssa. Jaan nyt täs tosi hyvän vinkin kaikkien liljojen ystävien kesken:
Kun "vuoraa" liljojen maan sillä jauhemaisella muurahaismyrkyllä (jonka nimeä en muista, saa ihan tavis kaupasta kuka vaan, ohjeen mukaan pitäis sekoittaa veteen) ne liljakukot jotka onnistuvat karkaamaan, pudottautuessaan maahan, joutuvat sukeltamaan myrkyn läpi ja kuolevat.
Ja tuo kukko on jo vainaa.
tagetes, voisitko tehdä suuren palveluksen penttiläisille, ja laittaisit tuon ylläolevan viestisi sinne “taudit ja tuholaiset - puutarha - Liljakukko” -palstalle ? Sieltä moni etsii neuvoa, ja tuo sinun oli kyllä todella säilyttämisen arvoinen 
No tottakai voin! Oottakaa hetki ja kohta se siellä on… tai no kohta ja kohta…;DDD
miten ihmeessä voi olla jo noita tuholaisia?! toivottavasti äitis pääsee niistä eroon. vie terkkuja.
Männä viikolla oli mein äiteen synttärit. Mimo-san teki sen kunniaksi mummullensa voileipäkakun....
....ja mikäs muu malli olisikaan sopinut kuin kukkia! Ja oli todella herkullista.
Pari kesää sitten sain päähäni, että ikkunoiden alla pitää olla parvekelaatikot, joissa kukkia. Lappeen alle ei oikein sada, joten eka kesän yritykset olivat melkoisen kitukasvuisia ja kastelukin oli vaihtelevaa...
. Viimekeväänä otin mein äidin pelakuista pistokkaita. Ne ovat sellaista ikivanhaa kantaa, olleet jo mun mummun äidillä ja hän on saanut ne ties milloin, juurtuivatkin hetkessä. Ne menestyivät loistavasti siinä ja ovat melkein kaikki onneksi talvehtineet.
Noo, Täksi talveksi jätin muovilootat paikoilleen ja aattelin, et laitan siihen jouluksi havuja ja jouluvalot. 
Tässä kuva tammikuun alusta. Idea toimi sikäli, kun lunta tuli vaan sillain kivasti....Eka suojan jälkeen vielä jaksoin korjatakin asian, kun katolta tippui vaan vähän.
Ja sitten kävi niinkuin yleensä meikäläisen virityksille käy!
Ensin tuli lunta enemmän ku tarpeeks ja sitten suojaa. Valtava lumiseinämä tuli rytinällä alas ja vei mukanaan kaikki kolme parvekelaatikkosysteemiä. Olin kiinnittänyt laatikot rautalangalla telineisiin, muttei se mitään auttanut. Jouluvalot lähti kans ja hautautui lumivallien sisään. Siis jokaisen kolmen ikkunan kohdalla.
Siinä saivat helkkarin typerät muovilaatikkoviritykset olla viime torstaihin asti. Yht''äkkiä, kuin tyhjästä, päätin paitsi siistiä ympäristön, myös rakentaa itse uudet laatikot, jotka eivät (ehkä) olisi niin säikkyjä lumen voimalle.
Vanhasta laudasta sain kyhättyä kivasti kolme samanlaista laatikkoa. Jotta säänkestävyys olisi edes jonkunlainen, käytin ensin KAIKKI nuorison spray-maalit, paitsi oranssin värin. Sinne meni niin mustat ja valkoiset ja vannehopeat. Tosin niissä purkeissa ei paljoa ollut.
Laudoista tuli kyllä ihan kivan näköiset, kuin vanhaa harmaantunutta puuta, mutta valkoisesta seinästä se olisi loistanut kilometrien päähän. Metsänkin läpi.
Sitten löysin sisälateksia ja vielä kun irrotin kaksi vuotta ikkunoissa yläkappoina toimineet joulukoristeeksi tarkoitetut (muovi)verhot, niin johan alkoi tapahtua.
Etureuna sai kukkakuvion, ei kylläkään ihan tarkan sellaisen. Mutta kuitenkin elävän pinnan ja tieltä katsottuna ei pistä silmään, vaan sulautuu seinään. Käytin siis niitä "verhoja" sapluunoina.
Vuorasin laatikot turvesäkkien muovilla ja istuttelin pikkunarsissia ja sinistä helmililjaa (vai mikä se nyt oli) niihin ja pääsiäisen kunniaksi tökin sinne myös loput lasten keräämät ja tekemät pajunkissa- ja virpomisoksat, jotka jäi tänään yli.
Laatikot sulautuvat upeasti seiniin. Kuvio ikäänkuin toistaa homepilkkuja seinässä ja jos ensi talven lumet repivät nämä laatikot irti seinästä, tulevat varsinaiset seinälaudat mukana (mikä ei olisi ihan mahdottomuus tässä talossa!).
Multatilaa tuli rutkasti enemmän ja uskon ihanien pelakuitteni viihtyvän loistavasti näissä ensi kesänä.
Tulipa hieno! Oikein kiva idea
Wau, kun tuli hienot - olet varsinainen tekijä!
Kiitos. Sitä tää penttiriippuvaisuus näköjään teettää. Kun selailen toisten upeita pihakuvia, saan itse ideoita. Kiitos siis itseasiassa kuuluu muille, jotka ovat ennen minua tänne kuviansa laittaneet.
Tykkään kans, voit tulla meille tekeen samanlaiset =)
;DDD. Liian pitkä matka, taidan lähettää sulle, MoonRiver, vaan ajatuksen voimalla ohjeet ja kylkiäisenä kaikki loput varastamani energiat takaisin.
On tosi upea juttu. Silmälle täydellinen, eikä varmasti tule vastaan muualla.
Kiitos Tähdikki. Mistä tiesitkään, että minulla on melkein pakkomielle siitä, ettei muilla ole samanlaista! ;DD