Vinkki Paulastiinalle → kai tuolla Baltemikäseoli on ens vuonna käytävä hakemassa ne havut pois kuleksimasta? Tinde, niistä Latten operoimista (piti kirjoittaa ensin torpedoimista) tuijista tulee hienot varsisellaiset.
Heehehee, ikinä en kyllästy Tinden luovuuteen! Näköjään synnynnäistä. Onko sulla pohojalaiset sukujuuret, kuulostat ihan mun ihanan sisarusparven tyyliseltä?
Moon Hesasta. Isä ja äiti ovat Helsingissä syntyneet. Äidin puolelta on väki tullut tänne joskus ugrivaelluksen aikana, ja asettuneet heti Vantaanjoen suistoon. Siellä ovat siis oleilleet aikojen alusta. Pian asettuivat Tehtaankadun, Pietarinkadun ja Albertinkadun seuduille.
Isän puolelta löytyy väkeä Oulusta ja Tampereelta. Isosiäni lienee Oulusta, isoäitini Tampereelta.
Ja kuulin minä viime vuosina äidiltäni senkin uutisen, että iso-iso-äitini ei ollut veri-iso-iso-äiti vaan otto iso-iso-äiti. Ja se oikea iso-iso-äiti oli Karjalasta. Että on minussa jossain verenperinnössä karjalaistakin.
Mutta minä olen kyllä lähes paljasjalkainen stadilainen: lähes siksi, että synnyin Porissa, mikä oli vain olosuhteiden pakosta. Olin 2 kk kun lensin Porista Helsinkiin kaksipaikkaisella Fouga Magisterilla. Isä oli lentäjä, ja minähän olen melkein lentäjä itsekin. Ainakin ajatuksissani.
Mutta pitkän elämäni aikana olen oppinut suomalaisista, että hulluutta on jaettu tasapäisesti pitkin Suomi-neitoa. Ihan on turha mennä sormella osoittelemaan innovatiivisinta kansanosaa. Joka puolelta nousee ihania rakastettavia kusiaispesään istuvia.
Me nyt vaan ollaan tällainen kansa, ihana, rento ja riemastuva! Heitetään saapasta ja hypitään mäistä, leikitään puukkohippasta, ja rakastetaan armottomasti ja lujaa ja aidosti. Ja kun me sanotaan että me rakennetaan iso vuori, me se rakennetaan, vaikka tyrä rytkyisi.
Ei siinä tarvita heimoaatetta tai -tunnetta.
Me vaan ollaan niin erilaisia. Me suomalaiset. Omaa kansaa.
Olen tosi ylpeä olla suomalainen vieraalla maalla!
Tinde, tuo oli aikas kauniisti sanottu! Ja bee, me voitais kyllä tehdä kevätretki sinne Baltemikäseolille, vaikka kahdella pakulla peräkanaa. Kyllä siellä riittää autontäytettä meille molemmille.
Päiviä jälleen Otepäältä. Heräsin aamulla reippain mielin vakaana ajatuksenani myllätä maata eli poistaa rikkikset ainakin parista kohtaa pihaa.
Vaan tällainen näky kohtasi meitsin aamulla kello 08.30.
Aamun mittaan alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja hiljalleen sulatella kuuraa maasta.
Taidan silti jättää kohmeisen maan kuoputtelun tuonnemmaksi. Ehkä jopa kevääseen.
Taas on maisema palannut syksyiseen asuunsa. Eilen tehtiin Tartossa ilmeisesti historian lämpöennätys, lämpöä oli jotain +13 astetta.
Sen kunniaksi lähdinkin Tartu Puukoolille ostoksille… Ei kai näin hyvää istutussäätä voi jättää käyttämättä hyödyksi.
Lämpimät päivät vaan jatkuvat. Ja sitä myöten pihatyöt.
Viimeisimmät ponnistukset käsitti mm. kolme vuotta vanhojen pylvästuijien kattamisen. Apuna oli mulla Tuhkimo ja Tuhkimon mies. Jälkimmäinen viritti vielä uuden aidan tuijien ympärille että Eräs ei pääse nostamaan niille jalkaansa. Nyt alkaa alue näyttää jo yhtenäiseltä.
Aidantolpat jo pystyssä.
Kun ilmat vaan lämpenivät tein siis vielä yhden keikan Tartu Puukoolille. Mukaan lähti 4 pylvästuijaa ja maanpeittokasveja, rentoakankaalia neljä taimea ja erilaisia ajuruohosortteja 5 erilaista.
Tässä pienet pylvästuijat kanukkapenkin takana. Olivat hieman hankalia asetetltavia. Johtuen puiden omien runkojen vinkuraisuudesta, näyttävät ne olevan vinossa kuka mihin suuntaan. Ja aina eri tavoin, riippuen mistä suunnasta niitä katsotaan. Mutta toivon ja uskon että aika tekee tehtävänsä ja kaikki alkavat kasvaa ylös samaan suuntaan ja tuo vinoefekti häivää.
Eihän sitä puutarhapuuhastelua tähän voinut jättää. Kun kaikki mahdollinen oli istutettu tartuin talikkoon ja aloin kääntää maata tulevan kevään nurtsinistutusta varten.
Koko päivän käänsin ja käänsin. Ja auringon mentyä mailleen olin saanut tällaisen pläntin tehtyä.
Eilisen päivän lepasin, otti nääs voimille tuo kääntöpuuha, vaikka maa olikin pehmeää. Tänään pitäisi sitten jatkaa. Toivotaan että selkä kestää. On taas kropassa sellainen tunne kun olisi haloilla hakattu joka lihasta.
Ei ole Tinde-täti enää nuori. Eikä ole TInde-tädin ruotokaan ihan prima. Mutta uskotaan että jos henki on altis, liha(s) tulee perässä.
Hyvää Pääsiäistä Otepäältä!
Muistatteko vielä viimesyksyisen suomalais-virolaisen reality-puutarhasarjan Virosta: Kahjot ja Tohkeet Otepäällä?
Sarjahan jäi katkolle lumien saavuttua. Nyt on alkamassa uusi tuotantokausi.
Sarjan välijaksoja löytyy Tinden blogista
Nyt ohjelma alkaa taas nytkähtelevällä säännöllisyydellä esiintyä myös p-netti-kanavalla, ellei sitä äänestetä ulos, vähän Mikkosten tv-elämän tapaan.
Ja näin alkaa kevään ensimmäiset jaksot:
Kahjot ja Tohkeet Tinde ja Dalai Lama ovat kompuroineet talven läpi odottaen kevättä. Ja nyt se näyttäisi vihdoinkin koittavan:
Kuva otettu 5.4.2009
Sama kohta parin päivän päästä 8.4.2009:
Ja seuraavana päivänä eli 9.4.2009
Kahjo, ja ennen kaikkea tohkee Tinde loikkii lumesta pilkistävien pienten havujensa keskellä, tutkii talvivaurioita, ja tanssii riemuntanssia: ainakin toistaiseksi kaikki näyttää elävän, jääneen henkiin. Jiihaa. Jiihaa.
Kevät on saapunut Otepäälle, kevät ja uusi elämä. Jiihaa, jälleen. Nyt voisi keksiä jotain kivaa! Mitä se voisi olla?!!
Talvi on Kahjolan hotellissa ollut aika hiljainen ja Kahjola on päättänyt kaventaa kaikissa turhissa kuluissa, eli elää säästöliekillä. Mitään turhaa ei hankita.
Ja mitä keksii silloin (selkeästikin kahjo) Tinde, tohkeena: nyt voisi tehdä matkan vaikka Latviaan, Baltezersin puutarhaan, sillä siellähän on alennusmyynnit.
Siitä pidemmälti blogissa, otsikolla: Baltezers, Mon Amour.
Ja niin kahjot ja tohkeet tohottavat Baltezersille, Tinde hokien, että mopo ei karkaa käsistä, ei karkaa, ei keuli, ihan vaan rauhallisesti liikennöi, suorastaan majasteetillisen hitaasti Baltezersin taimitarhan käytävillä.
Näillä lupauksilla perhekunta siis matkaa Lativaan, ja yllä olevasta linkistä voi lukea kuinka kävi.
Kuvassa Dalai Lama hankintojen ääressä. Ihme ja kumma: miehen ilme ei ole lainkaan myrtynyt, vaikka koko taimitarhikierroksen aikana kuului Tinden vasemmasta kaiuttimesta rahisevaa jäpätystä: mihin tuo, mitä tuolla, miksi tuo?
Kotiin palataan siis auto täynnä rehuja, mutta, huomatkaa, VAIN tärkeitä rehuja, ei mitään turhaa. (Koska yksikään taimi voisi olla turha, miettii Tinde salaa itsekseen.)
Nyt alkaa uusi aika Kahjolan pihalla. Nämä kasvit menevät hetkeksi kasvihuoneeseen lepäilemään, kunnes ilmat lämpenevät ja kasvit pääsevät soralämpäreiä elävöittämään eli toimittamaan aluskasvillisuuden tärkeää tehtävää:
Siis tässä kevään pilottijakso Kahjot ja Tohkeet Otepäällä -reality-tv-sarjaan. Luuletteko, että jatko kiinnostaisi?
Tottakai kiinnostais.
Mitä kuuluu Rummukaisen elämään??
Varmasti kiinnostaa, samoin Rummukaisen tilanne.
Tinde, kukassa ei ole raha hukassa:D
OOOO tiästysti 
jatkoon! Onko tandem kottarit oikeesti keksitty?? vai valehteleeko taimifriikki silmäni?
Ehdottomasti jatkoon!
Jatkoon ja mä tahdon kans tietää mitä Rummukaisen kevääseen kuuluu?
Jatkoon, äänestän minäkin!
Jatkoon ehdottomasti, ja rummukaiskuulumiset jos ei viikottain niin ainakin kuukausittain!
Päätös on selvä, sarja jatkuu.
Tämän päivän osio tulee hieman myöhemmin. Alkumainoksessa kerrottakoon, että Tupalan perhe on meillä kylässä. Lähtivät hetki sitten ajelemaan Kanepiin ja sieltä Latviaan. Illaksi takaisin Otepäälle.
Ja minä ajattelin lähteä nyt kasvihuoneeseen istuttelemaan muutamaisen liljan ruukkuun + rakentamaan minikasvaria varsinaisen kasvarin sisään. Tarkoitus olisi siirtää sinne respan minikasvarissa nyt valoon kurottelevat pikkutaimet, josko pärjäisivät siellä yhtään paremmin. Respassa on niille liian pimeää ja liian lämmintä.
Sitten ajattelin leikata viime syksynä istuttamani kanukat. Jos ajankohta on väärä, niin kiljaiskaa äkkiä, ennenkuin lähden oksasaksien kanssa pihalle hillumaan.
Pitäisi vielä päättää miten ne leikkaan. Jos oikein muistan viimesyksyistä keskustua, niin Tartu puukoolilla neuvoivat leikkaamaan sellaisesta neljäpiiskaisesta taimesta pari vartta lyhemmäksi ja jättää pari pidemmäksi.
Siihen piti olla joku syy, mutta en nyt kuolemaksenikaan muista mikä. Oliko niin, että näin leikaten puskasta tulee tuuheampi? Itse olisin leikannut kaikki oksat lähes tapille. Kun tarkoituksena on, että ne muodostaisivat yhtenäisen ja tiiviin aidantapaisen näkösuojan.
Valtsu, tandemkärrit ovat liian kaunis ajatus tähän maailmaan. Ehkä paratiisissa sitten ajelemenne tandemkärryillä.
Tinde, aikoinaan opetettiin leikkaamaan piiskataimet kaikki oksat 15-20 -senttisiksi. Sillä tavassa saat pensaan haaromaan alhaalta asti ja tuuheat puskat. Jokainen piiska tekee jokaisesta silmustaan uuden oksan, ja vielä lisäksi mullan alle jääneet uinuvat silmutkin alkaa versoa.
Samoin vanhaa pensasta uusiessa leikkaus alhaalta asti - riippuen lajista. Esim. syreeniä ei saa leikata kokonaan, vain vanhimpia oksia.
Piiskataimessa ei ole nimensä mukaisesti kuin yksi piiska, mun ymmärrykselläni, eli sellainen taimi leikataan tapille. Tinden kanukoissa on jo ilmeisesti 4-5 “piiskaa” ja niitten leikkaamisesta en tiedä tuon taivaallista. Itse leikkaisin vaikka minkä pituisiksi, oksan kunnosta ja silmujen määrästä/suunnasta riippuen.