Anteeksi kauheesti kun terminologia meni vikaan. KAIKKI taimet leikataan mun koulun oppien mukaan 15-20 cm pitkiksi.
No vikahan oli tietenkin minun. Siis terminologia etc. En edes tiennyt että piiskataimi on termi. Minusta ne kanukan ylöspäin sojottavat punaiset varret näyttivät piiskoilta.
Joka tapauksessa, leikkasin kanukkani, n. 15 - 20 cm korkeudelta, tyyliin: yksi risu (piiska) pidempi, toinen hieman lyhempi.
Voiko niillä jäljellejääneillä risuilla tehdä mitään? Lykkäsin ne veteen, varmuuden vuoksi, vaan tuskin siitä on apua?
Niihin tulee juuret. Ellet sitten väkerrä post-pääsiäiskoristetta.
Kassi ja muut tietävät. Ei ole tullut kanukoihin juuria, lehtiä sitä enemmänkin. Siis niihin jotka ovat vesikannussa. Ja kun lehtiä pukkaa, niin siihenhän se kaikki voima menee? Ei taida tulla näistä pistokkaita?
Älä vielä luovu toivosta. Kokeile parin oksan kanssa niin, että törkkäät multaan. Camilla teeveessä laittoi pensaan oksat juurtumaan multaan ihan purkin reunoille. Sanoi, että tekevät jostain syystä silloin paremmin juurta, kun koskettavat reunaa.
Kiitos vinkistä, kokeillaan! Laitan purkit kasvariin hetkeksi niin eivät heti järkyty koleista öistä.
Miten monta oksaa se Camilla laittoi per purnukka ja kuinka suurta purnukkaa käyttöi?
Voi ku muistais. Olikohan sellanen vajaa 20-senttiä korkea, ja aika monta se sinne pisti, ehkä neljä. Vain osa juurtui.
Lupasin kertoa kuulumisista ja onhan täällä taas tapahtunut - pihalla - monenmoista.
Ensinnäkin, kaikki pikkuruiset havut ovat toistaiseksi hengissä talven jäljiltä. Lumi painoi joitain tuijia aika lysyyn, mutta uskoisin niiden siitä vielä tokeentuvan.
Pari pihakuvaa parin päivän takaa:
ja Latten puolelta:
Nyt on luvattu pitkiä tosi aurinkoisia kausia - pakko kai olisi alkaa kastella näitä. Mutta toisaalta, vesi on kallista ja näitä uusia viheriöitä meni maahan yli sata kappaletta, siinä sitä vettä kuluu...
Sitten on ollut mulla menossa tämä kasvihuoneprojekti. Eli olen kasvattanut sekä respan ikkunalla ja kasvariin viemässäni muovikasvihuoneessa yhtä sun toista, lähinnä hajuherneitä, krassia, sedumeita, kehäkukkaa, auringonkukkaa. Helppoja juttuja, ja osa jopa onnistunut.
Kiidättänyt niitä kasvarista toiseen, antanut vettä ja sympatiaa. Lisäksi istuttanut orvokkeja, daalioita, liljoja ja ties mitä ruukkuihin
Nyt krassit ja hajuherneet ovat jo suurissa ruukuissa, vaan kiipeilijöille piti kehittää teline. Tällaisen tein pari päivää sitten.
Tänään tein sille kaverin, vaan se jää kuvaamatta, ei tullut kovin ihmellistä häkkyrää.
Näistä ja muistakin viime päivien jutuista on enemmän juttua blogissani, klikkaa tästä, jos kiinnostaa.
Että tällaista kevään tohinaa tältä suunnalta.
Kylläpä näyttävät nuo alueet hirmu hienoilta, harkittu ja elegantti vaikutelma syntyy minulle.
Kiitos kevätterveisistä, niin toivotamme myös teille molemmille ja niille kahdelle ihanaiselle koiralle.
Uih kiitos Merlin. Harkittu ja elegantti. Kylläpä sulla on hyvä maku 
Heh.
Itse aina välillä yllätyn, että miten erinäköistä täällä on nyt verrattuna viime syyskuuhun. Kaikki tämä on siis syntynyt loppusyksystä ja nyt keväällä. Sitä ennen maa pukkasi vain rikkaruohoa ja sitten siellä oli vanhoja risuisia marjapensaita ja nokkosta ja vadelmaa.
Eilen istuttelin maksaruohoja (keltaisia ja punaisia) 19 kpl tuonne soran väleihin. Dalai Lama eli mies totesi, että nyt siellä on kyllä jo enemmän kasveja kuin soraa.
Ja sehän on ollutkin koko ajan tarkoitus.
Uusia ajatuksiakin on mulle tullut pihan suhteen - kun en tänä kesänä saa toivomaani huvimajaa sinne pihalle, teen sinne pienen puisen pation. Laatat on saatu joskus joltain sukulaiselta, alle vain sanomalehtiä ja soraa ja laatat päälle. Eli kyse siis vain väliaikaisesta ratkaisusta.
Tästä iloisesta sorankanto-operaatiosta en olekaan ehtinyt vielä Daltsulle kertoa.
Hieno rinne ja aivan tolkuton määrä työtä siihen on uponnut mutta se mitä mä mietin että eikö siellä etelässä
tarvitse suojata noita uusia havuja kevät paahteelta ? Ettei tulisi vaurioita kun myyrätkin on ilmeisesti teidän mäen kiertäneet.
Olisihan se ollut hyvä ne peittää paahteelta, mutta näitä on niiiin paljon, että en sitten ryhtynyt siihen hommaan.
Tähän mennessä on tienpuoleiset kaksi kartiokuusta näyttänyt kuivahtamisen merkkejä parista kohtaa. Muut ovat ihmeen siistissä kunnossa… vielä. Kartioille annoin sitten vettä ja ainakin hetkeksi on kuivahdus pysähtynyt.
Olen kyllä huolissani ilmojen puolesta - lämmintä, lämmintä ja aurinkoa on ollut 5 päivää putkeen, parhaimmillaan (vai pahimmillaan) reilut +25c. Ja samaa lämpöaaltoa luvataan seuraavaksi viideksi päiväksi - joskaan ei nyt enää tuollaisia lukemia vaan lähinnä 15 - 18 astetta.
Mutta ei tippaakaan vettä.
Miten muuten kuivahdus? Eikö jo pahin aika ole ohi? Tai näin yritän itselleni vakuuttaa. Jotenkin olen aiempina vuosina päätellyt kuivahtamisen tapahtuvan kun maa on roudassa, juuret eivät saa vettä mutta aurinko porottaa, eli helmi-maaliskuussa.
Katselin hetki sitten kivikkopenkkikuvia ja olisi kyllä tosi ihanaa saada tänne kiviä muuttamaan vielä hieman mäen mutkia, mutta mistä niitä kiviä tähän hätään saa… huokaus.
Ja vähän asiasta sivuun: HYVÄÄ VAPPUA kaikille! Piti ihan kalenterista tarkistaa, että onhan se nyt. Täällä kun ei ole minkäänmoista vapun tunnelmaa, ei näy ilmapalloja tai serpentiinejä eikä valkolakkeja, jos valkovuokkoja ei lasketa.
Kun mainitsin ne valkovuokot yllä, niin laitanpa joitain kevätkuvia teille näytiksi. Lisää voi katsoa vaikka valokuvagalleriasta: Otepään kevät
Metsät on nyt niin pullollaan valko- sini- ja keltavuokkoja että silmissä vilistää. Muutenkin kevät on aivan ihanasti lähtenyt käyntiin.
Ja näyttäisi Eräälläkin olevan kevättä rinnassa
Keväistä on jo Virossakin - poissa hillittömät lumikinokset. 
Punainen kevätpensas on näsiä. Nätti mutta myrkyllinen.
Samaan aikaan kun puoli Suomea on valmistautunut hankkimaan itselleen huomiseksi janon, horkan ja Nasse-sedän nenän, muistuttaa Otepään Suomalainen Siirtokunta vapun syvimmästä sanomasta: Työn Juhlasta.
Väärinkäsitysten välttämiseksi: tällä en tarkoita, että olisimme virittelemässä punalippuja pihalle. Ei. Me juhlistamme Työn Juhlaa tarttumalla talikkoon, haravaan ja Antsun vanhaan jakkaraan.
Tahtoo sanoa: aloitimme tänään nurmikkoprojektin. Ja Kimmo aloitti projektin Tanhulava, josta tulikin hänen sanastossaan Helikopterin Laskeutumiskenttä. Hyvin pienen helikopterin, arvioisin minä.
Tässä taustaa:
Viime syksynä, aivan viimeisinä töinämme käänsimme etupihan pahimmat viidakkoalueet hyvin kursoorisesti. Keväällä, lumien sulettua odotti meitä iso muhkurainen, ja täynnä rikkaruohoja oleva möykkymantere.
Sitä olemme nyt pari päivää siivonneet ja onhan sitä siivottavaa ollutkin. Tässä kuva rikkaruohokasasta, joka nousi tänään maasta. Samanmoisia kekoja on maasta kaivettu jo monen monta aiemmin.
Minä käänsin ehkä viidennen kerran aidanvieruspenkin tulevan pienen nurmikkoalueen ja lauloin huomaamattani Madonnan: Like a Virgin, touched for the very first time. Nimittäin, vielä viimeiselläkin kääntökeikalla maasta nousi yhä ja aina vaan vuohenputken juuria, niitä ärsyttäviä valkoisia makaronimatoja. Tuntui kuin maahan ei olisi koskaan aiemmin talikolla koskettu. Tästäkö se Madonna lauloi?
Vaan lopulta sain mielestäni alueen valmiiksi, ja Marja P:n ohjeiden mukaisesti harasin sen vielä kerran, levittelin ruohonsiemenet ja tamppasin.
Ja nyt astuu kuvaan tämän tarinan toisessa kappaleessa mainittu Antsun vanha jakkara, joka on tosiaan taipunut moneen. Istuimen lisäksi se on ollut milloin Kimmolla porauspenkkinä, milloin minulla kasvien istutuspöytänä – ja nyt siis nurmikkojyränä eli tampparina. Tuoli nurinnarin ja ei kun maata tamppaamaan.
Ja homma jatkuu. Alapihan maata möyritään ja muhennettaan, ja minä levittelen pienissä erissä nurmikonsiementä ja paukutan Antsun jakkaraa raivoisasti.
Linkama aloittaa operaation Tanssilava alias Helikopterin laskeutusmisalusta. Ja mieshän suorastaan tanhuaa multakekojen päällä!
Monen tunnin kuluttua näyttää jo tältä:
(Ja ennen kuin kukaan viisas ihminen huomauttaa – tässä on vasta mallattu levyt paikoilleen. Ei se tällaiseksi jää. Tanhulavan ympärille tulee laudat jotka pitävät mullat paikoillaan. Jotain muutakin on Linkama pohtinut, en ole pysynyt kärryillä. Lautojen alle tulee vielä kasa sanomalehteä ja iso kerros soraa ja siihen päälle sitten lopulta laudat, kuten nyt markkeeerattu.)
Minä olen tässä välissä, paitsi kylvänyt nurmensiementä ja paukuttanut Antsun jakkaraa pitkin pihamaata, istuttanut muutamaisenkin kasvin: tässä uudet rhodot:
Ja tällaisenkin pienen istutusalueen tein: paljon matalia havuja. Katteet loppuivat kesken, joten kesken jäi tämäkin penkki.
Ja tähän sitten päätänkin raporttini tältä päivältä.
Samalla toivotan kaikille vapun juhlijoille Suurenmoisen Hauskaa Iltaa ja Vielä Parempaa Vappupäivää.
Kiitos, aurinkoisesti samaa toivottelen ja ilahtuneena tarinoitasi luen
Vapunpäivä on oikein hyvä pihatyönpäivä
Nyt on Tanhulava valmis tai lähes valmis. Mies sitä väkersi pitkän päivän, välillä kirosi mutta lopulta intoutui jo tanhuamaan:
Kun hiekkalaatikon raamit on valmiit, peitetään pohja ensin sanomalehdillä ja sitten soralla, sillä samalla jota tilasimme ison vuoren viime syksynä, ja jota on käytetty nyt jo vaikka mihin.
Voilà! Tanhulava on valmis testattavaksi:
Ja vaikka lava näyttää kuvassa vinolta, ei se sitä vatupassin mukaan ole, eli on optinen harha.
Tästä ja siitä, mitä minä tein samaan aikaan saatuani neromaisen idean, löytyy lisää juttua blogistani.
Olen taitanut mähliä tämän oman otsikkoni. Laittamalla tänne liian suuria kuvia.
Kuka niiden aukeamista jaksaa odottaa, vai jaksaako kukaan?
Moderaattorit, voinko avata uuden otsikon, vaikka Tinden kuvia Otepäältä 2?
Olisi taas kuvia täältä monenmoista - laitoin sinne blogiini niitä tältä aamulta useamman. Ja osoitehan on: http://villaottilia.blogspot.com – ei ole aktiivinen linkki, sorry.
Tämä kysymys yhä ilmassa leijailee…
Ai… kyllä mulla kuvat aukeaa ihan suitsait.