Juuri noin kuin Ramses sanokin, ei missään tapauksessa liikakastelua, mieluummin liian vähän.
Mulla on toinen huonekasveista traakki. Se on 9 vuotta kulkenut mun matkassa ja on paljon sitä vanhempi.. Onkohan sille nyt tullut vanhuus kun se on pötkähtänyt lähes vaakasuoraan? Vai mikähän sillä vois olla vaivana? Ikinä ennen se ei ole mitään oireillut mistään. Talvella tiputtanut muutamia alimpia lehtiä ja siinä on ollut vaivat tuolla kasvilla.
Varren päästä kasvaa koko ajan uutta, samalla kuvasta näkee miten varsi on ihan vääntynyt. Ruukku on tuosta mutkasta noin metrin päässä sivulla.
Olen suunnittelut että leikkaan puun poikki, mutta en ole saanut vielä aikaseksi. Nyt kun otin saksetkin että leikkaan, niin huomasin että se kasvattaa uutta oksaa tuonne ruukun lähelle. Jos nyt tuota leikkaan niin pitääkö se tehdä ennen tuota oksaa vai vasta sen yläpuolelta? Vai mitä te tekisitte tuollaiselle väsyneelle traakille?
Minä katkaisisin tuosta uuden alun yläpuolelta ja tekisin varulta latvasta pistokkaan. Pitikös traakkipuun leikkauskohta mönjätä jollain, ettei vuoda kuiviin?
Eli katkasen tuosta yläpuolelta ja laitan latvan viereen multaan vai pitääkö tuo latva ensin juurruttaa vesilasissa? Kiitos Sarg!
Mitä tuossa töissä googlettelin niin jotku oli ilmeisesti käyttäneet mitä ihmeellisempiä tuppoja (sinitarraa ja purkkaa) leikkauspintaan, toiset ei mitään.
Joskus olen laittanut multaa siihen leikkauspintaan, yleensä en mitään.
Mä en ole käsitellyt leikkauspintaa koskaan mitenkään, eikä ole ollut ongelmia, mutta mun taraakkini on tricolori. Olen sen joutunut uusimaan ties kuinka usein, koska kasvaa nopesti kiemuraksi holjakkeeksi. Ei taida meillä olla sille kaikkein parhaimmat olot.
Eli ei vissiin ole täysin välttämätöntä tuo leikkauspinnan suojaaminen. Toisaalta jos sen voi suojata mullallakin niin se ei tuntuis liian vaivalloiselta.
Kiitoksia teillekin! 
Nappasen varren poikki ja sittenpä sen näkee saanko tapettua koko kasvin. 
Löysinpä erillaisen traakkipuun. Oli niin edullinen, niin ostin pois kuleksimasta ja säästin taas varmaan!
Tässä on keskusosa lehdissä puhtaan tummanvihreä ja reunat raikkaan limenvihreät. Lienee jokin juovatraakkipuu. Tuskin on semmoista tuoksutraakkipuuta? Taimi tämä on vasta, puutumaton latvus.
Viime talvena eka vuosiin ja kevättalven mittaan tottakai lisää. Nyt näitä on oikein eri sortteja. Pitääkö ne kaikki tosiaan saada.. 
Mopo keulii, mutta ei hätää, kun ovat vielä niin pieniä.
Tuoksutraakkipuu Dracaena fragrans 'Lemon Lime'? :)
Löysin eräästä kirjasta Juovatraakkipuustakin keltareunaisen vaihtoehdon; Dracaena deremensis 'Yellow Stripe'.
Enpä luota enää Lohikäärmepuidenkaan tunnistuksessa kuukkeliin, koska vahvasti siellä näyttää että, Lohikäärmepuista on kuvat ja nimistöt menneet (ehkäpä jo kauppapuutarha viljelmillä) useissakin kuvissa sekaisin.
Missähän ovat kaupoista Sirotraakkipuut ja Ruokotraakkipuut? Ehkä, niitä kuitenkin suomessakin myydään, ehkä useammin Juovatraakipuu, että Verililjapuu nimikkeillä. Taikka sitten vihermix rullakoissa, joissa kasvit saa tunnistaa tai olla tunnistamatta.
Toivottavasti ei kuitenkaan verililjapuun nimellä. Se kun on ihan eri kasvi, kuin traakkipuut. :)
Toivotaan. Monet mm. Sirotraakipuut ovat vain väritykseltään niin kauniita mm.punaraitaisia. Tuli vaan mieleeni että, voisi periaatteessa "jossain vaiheessa" oikein helpostikin tulla sekaannusta.
Vaikka loppujen lopuksi pääasiahan on kasvin tuottama kukoistamisen ilo isännälleen. Jokuhan saattaa olla viherpeukalo syntyjään ja osaa ihan vaistonvaraisesti hoitaa juuri oikein.
Minulle taas on henk.koht. ilo ja piristysruiske aina selvitellä tämmöisiä kasvatuksellisia seikkoja ja perehtyä uuteen kasviin ja sen vaatimuksiin.
Taisinpa sitten bongata Sirotraakkipuun. Se on malliltaan ja hienoine lehtiraidoituksineen harvinaisen sievä muiden traakkipuideni joukossa. Jännä nähdä millainen siitä toivottavasti, ajanmyötä tulee. Jos vaan viihtyy.
Laitan kuvan Baukkarin tuoksutraakkipuusta, se kun siellä niin kivasti kukkii. Onnesta soikeena katsoin ja nuuskuttelin tuota. Ei kai kuki helposti kotioloissa?
Ostin eilen traakkipuun, joka näkyisi olevan reunustraakkipuu, vanhan palmuni seuraksi, joka lienee jukkapalmu. Jäin tuota ihmettelemään, että mistä se on kotoisin. Sen mitä olen luontofilmejä muualta päin maailmaa nähnyt, on näyttänyt siltä, että joka kulttuurillaan on hassulla tavalla omannäköisensä kasvi- ja eläinlajisto, siis villi luonto.
Tässä kun mietin traakkipuun ehkä olevan Argentiinasta ja Chilestä, niin se näytti tenhoavalta ja ihan sikäläiseltä tyyliltä ja jukkapalmuksi olettamani siinä vieressä näytti guatemalalaiselta ja yhtäkkiä sen tyyli toi mieleen mayat ajanlaskuineen, ja tunsin löytäneeni toimivan arvauksen siitä, mistä ne ovat peräisin.
Mutta sitten kun äsken katsoin netistä tietoja, niin traakkipuu olisi Aasiasta tai Afrikasta, mutta siitä näkökulmasta se ei näytä luonnonkasvilta vaan jotenkin kärsineeltä vihersisustuksen osalta ja jotenkin hengettömämmltä. Voiko olla, että monen viherkasvin alkuperämaa on väärin ja että viherkasvien myötä voisi oppia ymmärtämään maailmaa ja kulttuureja, jos sosiaalisella silmällään etsisi maan, jonka henki on sama kuin kasvin tyylin erikoispiirteet? Näin tunnen nyt oppineeni noista kahdesta palmuntapaisesta ja jotenkin tunnen viisastuneeni siitä, vähän samaan tapaan kuin maalaamista harrastaessani luontokuvien hengen maalaamaan opettelusta.
Hei, täytenä kasvinoviisina kaipaisin hieman käsittelyneuvoja reunustraakkipuilleni.
Puolitoista vuotta sitten nappasin näitä kaksin kappalein Ikeasta, kun olivat pieniä ja helpon näköisiä. Tätä nykyä ne nököttävät tämmöisinä ikkunan alla:
Ei lainkaan niin kompakteja enää. Lehdet ovat kasvaneet ihan jäätävän pitkiksi, enkä tiedä onko se kiitollisuutta vai jotain päinvastaista. Olen näköjään kaikkien ohjeiden vastaisesti seisottanut niitä altakasteluruukuissa joihin olen heittänyt vettä noin kerran kuussa, tai aina tarvittaessa silloin kun kasvit ovat näyttäneet nuupahtaneilta. Lehdet ovat pysyneet raikkaan vihreinä ja terveinä ja uusia pukkaa kokoajan. Keväällä revin (terveitä) alimpia lehtiä senttikaupalla varsista, koska ne nuolivat pöytää ja kasvit olivat niin raskaan tuuheita että eivät tahtoneet mahtua enää sulassa sovussa pöytätasolle keskenään. Seurassa oli aikaisemmin muita pienempiä kasveja, kunnes ne oli pakko siirtää pois traakkien lehtien alta.
Koen kasvien leveyden suhteessa korkeuteen ongelmallisena niin paljon että olen harkinnut pienemmässä ruukussa olevan heittämistä jorpakkoon, mutta se tuntuisi kauhealta haaskaukselta :/ Siitä herää kysymys että onko tämänmallisista mahdollista alkaa väkertämään puuta joka kasvaisi nätisti korkeammaksi, eikä vain leveämmäksi... En itse oikein tiedä miten asiaa lähestyä kun lehtien pituudet ovat niin massiiviset varsiin nähden ja rungon ensimmäiset alkuperäiset katkaisut ovat niin matalalla. Niksejä tai ideoita? Kyse on ensimmäisestä kerrasta kun minun pitäisi tehdä kasveille muuta kuin kastella tai vaihtaa multaa niin pelkään toheloivani molemmat hengiltä.;;
Kyllä tuosta voi poistaa haarat ja jättää vain yhden kasvamaan. Jos katkaiset senkin, se tekee alkuun vain pieniä lehtiä. Uusia haaroja se yrittää tietysti tehdä myös, mutta ne voi poistaa sitä mukaa. Eipä siinä kai paljon haittaa, jos kaikenlaista kokeilee, jos muuten heittäisit heti pois :) Toisaalta joku voisi tykätä antaa hyvävointisille kasveille uuden kodin, ja saisit tilalle jotain mieleisempää.
No, tässä kävi nyt niin että leikattu raukka otti ja kuoli kuukautta operaation jälkeen. :C
Leikkasin kolmesta haarasta kaksi siististi irti ja lätkäisin ne multaan. Toinen leikattu latva otti kutakuinkin heti nokkiinsa ja kuivahti, mutta toinen oli sitkeämpi tapaus ja tottui muutokseen. Yksihaaraiseksi kevennetty emokasvikin voi kuukauden ajan oikein hyvin (ainakin omaan silmään) kunnes viimeviikolla huomasin alimpien lehtien yhtäkkiä nuupahtaneen ja lähemmän tutkailun tuloksena huomasin että koko runko oli pehmennyt, latvaa lukuunottamatta. Sain pelastettua jäljellä olevan osan vielä vesilasiin.
Kovasti on jäänyt mietityttämään mikähän kasvin tuupersi kun kohtelin sitä aivan samalla tavoin kuin aikasemminkin ja vaurio tuli näkyväksi näinkin myöhään. Ehkä kyse oli sitten juuri siitä. Kastelin sitä yhtä paljon kuin kolmihaaraisena, jos vanha vesimäärä oli sitten liikaa yksihaaraiselle jossa on paljon vähemmän vihreää? Jälkiviisaus... Rungonruhoa pois heittäessäni olin vähän utelias että oliko kyse juurimädästä, mutta loppupeleissä minulla ei ole hajuakaan miltä se näyttää. Multa oli jokseenkin kosteaa ja juuret olivat käyneet.. ontoiksi.
Aikaisemmin multaan tuikattu haara alkoi tällä viikolla voimaan latvoista huonosti, niin siirsin senkin vesilasiin ja totesin että jonkinsortin juurenalku siihen on ehtinyt kehittyä. Nyt tuntuu ehkä vähän pöhköltä että operaatio jonka tarkoitus oli tehdä lisää tilaa, jätti minulle kaksi leveää latvaa pöydälle viemään tuplasti tilaa. :DD
Luin toisesta ketjusta (vai oliko toinen foorumi) että pelkän latvan "tupsun" lyöminen vesilasiin riittäisi myös? Tosin, kummassakaan näistä ei ole kovin lyhytlehtisiä latvoja kärjessä.
Tällä kertaa kävi tälleen. Katsotaan miten nämä latvat pärjäävät. Onneksi en toiseen lohariin koskenut veitsellä, koska se kukoistaa yhä runsaudessaan. :P
Tetra, jos lehdet makaa pöydällä haitaksi asti, laita joku korotus ruukun alle. Esim. lasipurkki tai ruukku. Tässä kuvassa ei ole traakkipuu, vaan pullojukka, mutta siitä näkyy mitä tarkoitan.
Korotuksia kannatan tässä myös minä. Tuommoiset ryöppyävälehtiset kasvit joilla on pitkät lehdet eivät yleensä näytä miltään, jos lehdet roikkuvat pitkin pöytää tai vielä pahempaa muiden kasvien päällä.
Ne tulevat ehdottomasti paremmin oikeuksiinsa yksittäiskasveina. Liian lähelle sijoitetut muut kasvit saattavat haitata koristeellista vaikutelmaa. Minä ainakin mietin aika tarkkaan kasvieni sijoittelua. Yritän saada kaikkien kasvieni koristearvot parhaiten oikeuksiinsa, vaikka niitä on aika paljon.
Minusta reunustraakkipuu ainakin on sitä kauniimpi mitä tuuheampi ja sankempi latvus on. Semmoista vaikutelmaa tulisi sille mielestäni tavoitella. Olen nähnyt kyllä tässäkin huikeita eroja. Ylipäätään kuvittelisin, että mitä tuuheampi latvus on sitä paremmin reunustraakkipuu viihtyykin ja sitä terveempi se on. Terve kasvi on yleensä kaunis. Varren kasvuvauhti sinänsä on aika hidasta.
Ylipäätään hyvinvoivat traakipuut eivät välttämättä ole niin kalju vartisia, kuin yleinen mielikuva antaa ymmärtää. Lähinnä kaljuuntuva varsi vain kielii kasvin sitkeydestä puutteellisissakin olosuhteissa esim. julkiset tilat.
Traakkipuille (kaikenlaisille) on aivan luontaista, että vanhimmat, alimmat lehdet vähitellen ruskettuvat, kuivuvat ja putoavat. Näin kasveille tulee vähitellen runkoa ja pituutta. Näin on luonnossakin. Joissakin tapauksissa lehdet pysyvät rungossa kiinni lyhyemmän ja toisissa kauemman aikaa.