Irsa, minä luulin myös ettei nilviäiset voi elää metsäpuutarhassa, mullakin on osin kuivaa kangasmetsää. Kyllä sultakin löytyy joku vehmas nurkkaus jossa nilviäisen elellä. Nilviäisvapaa vyöhyke on toiveajattelua 
Viippu, voit olla varma että käyn läpi etana-aluetta ahkerasti. Se ei ole läheskään niin helppoa kuin liljakukkojen nitistely kun tää "penkki" on usean neliön lehtoalue, itse varta vasten sellaiseksi luotu.
Tähtiputkia, varjoliljoja, kuunliljoja, kultatyräkkiä, akilleijaa ja tiuhaan maanpeitekasveja kuten peippiä ja pikkutalviota. Luonnostaan siellä kasvaa vielä sananjalkaa ynnä kaikki kylväytyneet siementaimet, ynnä viisi atsaleaa ja alppiruusu. Välipaikkoja ei tosiaankaan ole.
Ihana puolivarjoisa lehto espanjansiru etanalle - eikä siellä ennen ole ollut mitään nilviäisiä, ainakaan haitaksi asti. Ferramolia hankin huomenna kylvän ympäriinsä, ei pitäisi olla vahingoksi madoille eikä hyönteisille.
Täytyy kait kylmästi harventaa kasvustoja, ei siellä jalansijaa ole, muutama kivi joilla hyppelen kastellessa.
Paisuu nyt vähä tää mun etanatragedia, helpottaa kun saa valittaa täällä ihmisilli jotka tajuaa, ettei ole mikään pikkujuttu - huomenna tositoimiin 
Meilläkin on parin sadan metrin päässä metsikkö, jossa on lehtokotiloita. Naapurirakas vielä käy sieltä samaisesta metsästä pöllimässä milloin mitäkin kasvia, saniaisia, mustikoita, puolukoita, jäkälääkin näytti talvikoristeeena olevan runsain määrin (mä en vaan kehtaa, varkaus se mun mielestä on…) Mutta pointti oli siis, että viime kesänä löysin yhden kotilon omalta pihalta >:( Meillä on aika kuiva ja paahteinen tontti, tai toisella reunalla on kyllä varjoisaa, mutta juuri sieltä paahteesta tämän bongasin yhden kasvin juurelta. Ja kaikki siinä penkissä olevat on vanhoja tän pihan kasveja, joten ei pitäisi olla mikään salamatkustaja… En haluaisi ajatella, että niitä ois enemmänkin, mutta onhan se aika selvää, tuskin se yhteen jää…
Voi kauhia ja minä jo hermostuin muutamasta lehtikotilosta, ei ole enään näkyny ja vain yhtenä vuonna oli liljankukkoja, sen jälkeen ei ole näkyny niitäkään. Tarkkana silti pitää olla koko ajan, ja tänä kesänä saan ylivallan vuohenkellostakin, toivon ainakin!
Täällä etelämpänä espanjansiruetanat ja lehto- ym. kotilot ovat puutarhan vakioasukkaita. Voihan niitä kerätä ja myrkyttää, mutta aina niitä tulee jostain lisää. Mielenrauhani pyrin säilyttämän välttämällä sellaisia kasveja, joita ne eivät syö (tai ainakaan eivät saa tuhottua - muutama pikku reikä lehdissä ei minua haittaa).
Annujoelle voin todeta, että ainakin tähtiputket, akileijat, peipit, pikkutalviot, atsaleat ja alppiruusut saavat olla rauhassa (varjoliljoissani on reikiä, mutta ne lienevät enimmäkseen liljakukkojen tekosia). Kuunliljat ovat kyllä lötköjen ykkösherkkua, enkä edes vilkaise niihin kaupassa. Joitakin arkoja suosikkeja kuten punahattua yritän vaalia keväällä rakeiden avulla. Kun kasvit saa suojeltua kasvun alkuun, ei myöhemmin kesällä tarvitse enää myrkyttää. (Edit. Rakeita kannattaa sirotella lähinnä vain etananarkojen kasvien ympärille.)
Ei maanpeittokasveja tai katteiden käyttöä ainakaan etanoiden takia kannata välttää. Parempi etanat kuin rikkaruohot.
Tapettuja etanoita tai kotiloita ei kannata jättää siihen sijoilleen, mihin ne on tallattu. Ehkä linnut syövät osan, mutta espanjansiruetanat syövät kuolleita kavereitaan.
Pitääkö säikähtää, tällaisia löysin sattumalta ruskoliljan lehdiltä. Ei kai nämä ole niitä, NIITÄ
Yks kotiloitten suosikkikasvi mulla on veratrum nigrum,tumma pärskäjuuri, sitä olen tänä keväänä vaalinut ja iiastellut koko lailla ahkerasti,ettei mene kotiloiden kitaan. Parina aiempana keväänä se syötiin ihan putipuhtaaksi, nyt olen ottanut tosi tarkan linjan…
Aviron: Ei ole, nuo on tavallisia kotiloita, ei hätää!
Kiitos Värmland 
, kyllä helpotti, huh huh
Tervetuloa ällötykset aterialle; alkuruoaksi pieniä sinisiä rakeita
Kiitos Zibuli tiedoista; lohduttavaa kuulla ettei atsaleat ja alppiruusut ole espanjansiruetanan ruokalistalla. Kuunliljoista ne tosiaan tykkää, kuten kuvasta näkyy. Kylvin Ferramolia koko alueelle kun haluan niistä kertakaikkiaan eroon. Jostain luin, että alkavat munimishommiin vasta heinäkuussa - jos näin on, voisin onnistua hävittämään koko lötjäkkeet!!
Onni on ettei täällä päin yleisesti näitä vielä ole, ei tarvitse kuin hävittää oman tontin tuholaiset!
Tuttuja rakeita, ihan täällä Lapissakin niitä näkyy minun pihassa. Jo monta vuotta meillä on ollut peltoetanoita. En niitä mitenkään saa pois tuhottua, kun koko kaupunki on niiden vallassa. Ferramolilla olen kyllä saanut omat kasvit pelastettua tuhoilta jopa kiitettävän hyvin.
Eikös nuo ole nyt samanlaisia, kuin Annujoen etanat? Istutin tuollaiset uudet matalat kukat josko ne rupeaisi peittoamaan tuota pirun ruohoa ja…mitä näinkään…juu heti oli tuollaiset pienet yksilöt hyökänneet niiden kimppuun juu. No tänään sitten rupesin itsekkin paniikissa keräilemään noita ällöjä mein etanolikannuun ja nyt sitten näin kyllä todella paljon tuollaisia vaaleempia ihan pieniä yksilöitä! Aikaisemmin olen sysännyt keräämishomman miehen niskoille, kun nuo minua oikeesti ällöttää, mutta tänään paniikki iski, nyt täytyy myös itse kerätä. YÖK!
Tummapärskäjuuresta keräilinkin etanoita tänään, jokunen pikkukotilokin löytyi. Nyt etsin lopultakin kuparisen vesijohdonpätkäni ja laitan sen Pärskiksen vyötärölle
Odottelin tänään mökillä että mies tulee ja tuo avaimet jolla pääsen hakemaan kottikärryt. Siinä odotellessa törmäsin tähän söpöläiseen ja kädet umpikurassa otin kännykällä kuvan. Aurinko häikäisi enkä ollut varma otinko oikeasta kohdastakaan. Tässä tämä nyt on, sain melkein sydärin ensin. Saanko esitellä, Eino-etana:
Kun saan purettua kuvat toiselta kameralta laitan söötimmän kuvan. Kun tämä venytteli kätösessäni, sen peppu oli keskisormen kynnen päässä, vyötärö peukalonhangassa ja tuntosarvet pikkurillin ja ranteen välissä. Netissä luki että voi kasvaa 16-senttiseksi mutta tämäkin oli pitempi. Nuorempana kun kerättiin kantsuja tukkilanssin takaa, ne samanlaiset etanat oli saappaanmittaisia. Enkä ole pikkukätinen enkä -jalkainen. Eikös olekin virtaviivaiset vauhtiraidat!
Meidän pihasta on tavalliset peltoetanat hävineet lähes tyystin sen jälkeen kun kotilot ilmaantuivat.
Hih, eilen juur mutisin, et miksi noita vanhoja kupariputken pätkiäkin säästetään, enää en mutise vaan alan kerätä niitä putken pätkiä… 
Siis onkos sellainen iso täysin musta etana osa suomen luontoa vai joku tulokas mitä vastaan pitäis taistella? Meillä on mökillä niitä metsässä aikas paljon, ja oon luullut ukkoetanoiksi. Mutta eihän ne sit olekaan, kun ei niillä ole vauhtiraitoja.
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää viimeistään olla kiitollinen oman tontin tilanteesta; tähän mennessä kesää on löytynyt kolme tavallista peltoetanaa. Eikä muuta.
Yksi pääsi karkuun! Löysin äsken lehtokotiloiden päivälepopaikan, ne köllöttelivät alhaalla päivänliljan lehtien kouruissa.
Tämä on ensimmäinen kesä, kun lehtokotiloita on, eikä niitä ole kahtakymmentäkään vielä löytynyt. Tuo karkuun päässyt, joka putosi käsistäni liljojen, kevätkaihonkukan, pikkutalvion, lemmikkien jne. muodostamaan kasvipeitteeseen, sekin varmaan kipuaa kohta takaisin ja minä olen sitä vastassa silloin, illoin…
Annujoki ei ole epätoivossaan yksin. Näin eilen illalla siivotessani 5 kpl jätelautakasan alle kätkeytynyttä oranssia limanuljaskaa. Järkytys oli valtava, kun Ruotsista lähtöisin oleva siippani tunnisti yksilöt "suurella varmuudella" espanjansiruetanoiksi. Ensi shokista toivuttuani viidestä etanasta tuli nopeasti kymmenen puolikasta ja sitten heti tänne palstalle asiaa tutkimaan. Ikäväkseni voin todeta Annujoen kuvien täsmäävän erinomaisesti omaan löydökseeni. Kooltaan ne meilläkin olivat vain 3 cm luokkaa olevia pullukoita, poikasia vasta. Nyt alkaa hirveä taistelu! Koko kompostin kasvijätteet juhannuksena polttoon ja ympäröivä maa nurin. Sitten maa turkoosiksi Ferramolilla ja toivotaan että kanta ei olisi päässyt leviämään…
Luontaista vihollista tällä kannibaalilla ei tunnetusti ole, mutta tietääkö kukaan onko muurahaisten läsnäololla hillitsevää vaikutusta näihin hirviöihin? Meillä perusmaa on erittäin hiekkapitoinen ja muurahaisia löytyy ympäristöstä valtavasti; metsämuurahaisia, keltiäisiä ja mustia montaa eri sorttia kaikki pihan kivenalustat täynnä ja viereisessä "puistossa" kekojakin.