Kommentti kultatuijien ETANANMUNISTA.
Erotan kyllä lannoiterakeet etananmunista.
Se miksi niitä MUNIA on syvällä mullassa johtuu siitä että vesisuihkulla puhdistettaessa ne menee yhä syvemmälle multaan. Menetelmä saattoi olla väärä, mutta nopea.
Empä usko että Kukkatori on ainut taimisto jossa kotiloita on, tällä kertaa vain sattui olemaan kyseinen liike. Ihan sama juttu oli Minimanin pihassa olevassa liikkeessä, sehän on sellaisen ekolepikon vieressä ettei muuta voi odottaakaan.
Ei elä etana hiekkakankaalla päivää kauempaa, ei elä eikä lisäänny.
Ei olla aikaisemmin koitettu etikkaa, mutta voidaan kyllä koittaa seuraavaksi.
Nyt olen alkanut epäilemään, että etanat karttaa kyllästettyä puuta, koska ne ei tule koskaan terassille. Täytyy kokeilla laittaa joku puukehikko kyllästetystä puusta nurmikolle ja sinne keskelle sitten mun koiran kakkaa, jota ne todella rakastaa. Jolleivat silloin ylitä sitä kyllästettyä puuta, niin pyydän miestä tekemään jotkut puukehikot joidenkin pikkupenkkejen ympärille. Ei meinaa auta minun etanaverkkoaita, juuri sain itseteosta eteanan kiinni, kun kiipesi aidan yli.
Koiran kakka on kyllä mainio syötti, kun kakkakasa tulee pihalle, niin jo on oikee etana-armeija tulossa sitä syömään.
Jep, jotain hyötyä etanoistakin: naapuruston kissojen (onneksi satunnaiset) kakkakasat häviävät nopeasti puutarhasta, kun etanat syövät ne. Mutta ajatus salaatin kasvattamisesta ei innosta, jos kakka on etanan alkuruoka ja salaatinlehden reuna pääruoka.
Kasvien ympäröiminen karkealla aineksella kuten hiekalla tai munankuorimurskeella voi yrittää estää etanoita, mutta laitan kuitenkin varmuuden vuoksi sekaan syöttejä. Näkymä tältä aamulta punahattupenkistä. Munankuoret ovat kyllä hölmön näköisiä penkissä, mutta sinnepä ne uppoavat aika pian.
En vetäisi pihasta kerättyjä etanoita vessanpöntöstä alas jätelaitoksen vaivoiksi, niin kuin en mitään muutakaan kuin "sitä itseään". Ruumiit voisi haudata kompostiin, mutta mikä olisi paras tapponeste siihen tarkoitukseen? Suolahan tappaa kasvitkin (ainakin isompina määrinä): Etikka on hapanta, mutta varmaan parempaa kompostille kuin suola. Enimmän osan nesteestä kaataisin kuitenkin muualle kuin kompostiin. 
Zipuli voi miten tuttu näky! Ei auta hiekka yhtään, tuota munankuorijuttua voisi kokeilla! Mä nyt odottelen täällä, että koira paskoo, niin voin testata niitä kyllästettyjä puita, että meneekö ne siitä yli. Ei siis ainakaan terassille tuu, vaikka siellä herkullisia kukkia tarjolla.
Minulla ihana uusi Bellis Perennis penkki ja sinne nuo löllöt hyökii ja yritän varjella penkkiä henkeen ja vereen.
Zipuli, millaista kuparia sulla siellä penkissä on, vai oliko se joku muu, kun sanoi, että penkkiä reunustaa kupari?
En ole itse kokeillut kuparia. Sitä käytetään kai lähinnä ruukuissa - isojen kukkapenkkien reunustaminen saattaisi tulla aika kalliiksi (jollei sitten käy nyysimässä yön pimeydessä ikkunalautoja jostain julkisesta rakennuksesta, heh).
En tiedä, maistuuko niille bellis, mutta ei vara venettä kaada. Nurmibellis ainakin rehottaa minulla hyvin, vaikka nuo lötköt hiihtelevät nurmikolla öisin (hmm… saisikohan ne jotenkin koulutettua syömään ruohoa tasaisesti niin, ettei sitä tarvitsisi leikata?).
Puutarhassa tuoksuu ruoka -ohjelmassa testattiin yhtä omatekoista etanankartotin reseptiä. Ensin sekotettiin mäntysuovasta ja hienosta suolasta tahna. Etanat, montaa ei sorttia - laitettiin levyn keskelle ja niiden ympärille siveltiin mäntysuopa-suola mössöllä rengas. Renkaan ulkopuolelle laitettiin kurkunviipaleita houkuttimeksi.
Seos toimi: yksikään etanoista ei ylittänyt mäntysuopa-suolamössö rengasta.
- Aika tehokas.
Voisihan tuollaista mäntysuopasuola mössöä kokeilla, mutta ei varmaan kauan toimi, kun sade tulee.
Zipuli me ollaan nyt vakavasti harkittu sitä robottinurmikon leikkaajaa. Täällä on muutamilla naapureilla sellaiset ja etanat ovat heiltä hävinneet sen myötä. Etanat ei vissiin ylitä sitä sähkökaapelia joka kietää tonttia. Sikakallis se on mutta sitten varmaan pääsisi noista etanoista. Ja kun on kaapelit paikoillaan, niin sitten kunnon myrkyt kehiin. On tämä kyllä aika epätoivoista!
Jos esimerkiksi lavakauluksen yläreunaan laittaisi laudasta tai rimasta kauluksen, sellasen lipan, ja kauluksen alapuolelle sivelisi tuota mäntysuopa-suola mömmöä, niin luulisi etanoiden pysyvän poissa ja mömmökin olisi sateelta suojassa.
On ihan pakko päästää sisäinen olematon insinööri valloilleen ja kirjoittaa, mitä olen miettinyt puolenpäivää.
Meinaan etana-ansoista ja tosta Värmlandin kertomasta, että etanat rakastavat koirankakkaa…hmmm…
Otetaan tarpeeksi syvä pesuvati tai muu sopiva laakea astia ja kaivetaan se maahan niin, että reunat ovat ihan maan tasalla. Syvyyden tulee olla ainakin 20 cm, mielellään enemmän.
Asetetaan ihan keskelle jalallinen painava esine, esim tiili pystyasennossa, rautaputkenpätkä tms. jolle sopii metallinen kansi tai vastaava. Kelluva stryroksi on myös sopiva, kunhan tekee sille ankkurin niin, ettei vesi pääse syöttiin ja että se pysyy mahdollisimman keskellä. Keskilautasen ja vadin reunojen väliin pitää mahtua min. 20 cm tyhjää tilaa.
Keskilautaselle laitetaan hyvää haisevaa kakkaa kunnon kökkö. Vati täytetään ääriään myöden vedellä. Keskiastian ja vedenpinnan pitää olla just ja just suhteessa.
Min. 20 sentin suoja-alue vadin ja keskiastian välillä on tarpeen, ettei etanat ylety venymään ikäänkuin veden yli saalilleen.
En ole satavarma, että hukkuvat, mutta tyttärelläni on akaattikotiloita ja kerran katsoin, kun yksi meni suht syvään kapeaan terraarion kosteutuskippoon pää edellä ja sinne jäi. Soitin tyttärelleni, et onginko sen sieltä ylös vai tuleeko se itte. Tytär, joka näistä vähän enemmän tiesi, sanoi et ongi ylos, kun ne menevät veteen ihan sulavasti (akaatit oletettavasti "juomaan") mut hukkuvat, koska se lima joka auttaa liikkumaan liukenee veteen.
Testaisin tätä itse, mutta olen toistaiseksi säästynyt etana/kotilo-ongelmalta.
Eikä sen tarvi välttämättä olla vati, voishan se olla vettä pidättävä muovi, vähän niinkuin allas maassa, vuorattuna valmiiksi vaikka jätesäkillä. Sen vois sit nostaa kuolleiden etanoiden kera roskiin. Ja eiku uus vesi ja syötti ja niin edelleen.
Siis ehkä.
Tuota vettähän voi terästää etikalla tai astiapesuaineella - sitten ei etanaiset ainakaan nouse.
Mä laitan aina keräämäni etanat saippuaveteen, ne hukkuu kun puuttuu pintajännitys.Otan mitä tahansa tiskiainetta tai nestesaippuaa nyt ensinnä käsiin sattuu ja ruikkaan veteen, vien sitten kipon ulos ja kerään siihen etanat, onneksi meillä on ollut vain tavallisia peltoetanoita tähän mennessä.
Tuo tagetsin idea on hyvä ja toimii kyllä, kun ne kaljatölkitkin toimii. Ainoo vaan, että täällä se ei auta paljoa, kun pitäisi niitä pesovateja olla sitten satoja. Mun kyllästetyt puut kakkakasan ympärilla ei toiminut, kun sitä eilen kokeilin, niin meni etanat sontaläjään. Eihän niitä mikään haittaa, kun kiipeävät tuota mun kanaverkkoakin pitkin.
Aivan uskomaton määrä täällä noita löllöjä. Tarvii varmaan ottaa kuva tuossa illalla, kun ne armeijat rupee hyökkäämään, että näette millaiseksi tilanne voi mennä.
Mua harmittaa, ettei täällä ole mitään yhteishenkeä naapureiden välillä. Jos kaikki naapurit myrkyttäisi, niin kyllä se ainakin parantaisi tilannetta. Muttakun nuo naapurit ei välitä mitään löllöistä.
Tällaisen tietopaketin löysin, tuossa on monta eri kikkaa etanoiden torjumiseen!
Etanatko vaivana puutarhassasi? | Kasviksena Belgiassa
Zibuli oletko koettanut kahvinporoja? Mä aijon kokeilla, se ei ainakaan näytä rumalta penkissä! Ei kuin kahvia keittämään!
"Paras keino on muuttaa kerrostaloon." Heh.
Kahvinporojen tuotto omassa taloudessa on minimaalista. Olen kyllä ajatellut, että poroja voisi pyytää työpaikan kuppilasta, mutten ole kehdannut. Ei kylläkään erityisesti etanoiden torjuntaan, vaan rodoille ym. happaman maan kasveille.
Robottileikkuri ei sopisi minulle etanankarkoitukseen, koska kaikki kukkapenkkini ovat kiinni tontin rajoissa.
juu muakin huvitti tu että muuta kerrostaloon! Minullakin on muutama penkki kiinni tontin rajalla, mutta aion pienentää penkkejä, josko raaskitaan ostaa se robotti. Mä kerään nyt noita kahvin poroja ja laitan tuohon pieneen penkkiin, jossa on kaikki mun bellikset!
Yritin hukuttaa lehtokotiloita ja etanoita pelkkään veteen - kiipesivät ruojat sujuvasti ylös ainakin 10 cm:n syvyydestä monta kertaa ennen kuin uupuivat. Maitokahvistakin (aamukahvin loput) selvisivät.
Sittemmin olen kerännyt ne tyhjään kippoon ja kaatanut lopuksi kuumaa vettä päälle - siitä ei ole pelastunut yksikään.
Minä olen laittanut mehukanisteriin (1.5 litraa) merisuolaa n. puoli desiä ja kuumaa vettä ehkä 5-7 dl. Sinne nakkelin kaikki löytyneet kotilot, ravistelin kangsteria (oma nimitys pikku kanisterille) korkki kiinni, sitten raotin korkkia niin, että sain ylimääräisen ilman pois, korkki kiinni ja roskiin. Murhat ja ruumiiden hävitys 
Meillä ei ole ennen tätä vuotta etanoita ollut, nyt on jonkin verran sellaisia pieniä. Niitä on kuulemma yleisemminkin ollut tänä vuonna. Koska kokemusta ei ole hävittämisestä niin ensimmäisen kerran nappasin astian, laitoin siihen vettä, ruiskaisin mäntysuopaa perään kun sitä oli siinä käden ulottuvilla, ja tiputin etanat sinne. Liikkuivat siellä aikansa mutteivät kiivenneet reunoja ylöspäin. Sinne olivat kuolleet.
Toisen kerran elikkäs eilen laitoin vaan vettä astiaan ja tiputin löytämäni etanan sinne. No sehän kiipesi koko ajan vaan ylös. Tökin sitä aikani pohjalle takaisin ja luulin että sinne lopulta jäi. Tänään kiposta löytyi pelkkää vettä, oli kummiskin kiivennyt sieltä pois.
Tänään löysin niitä pikkuetanoita reilusti kun nostelin maassa olleita laatikoita pois. Siellähän niiden alla niitä oli vaikka huru mykket. Nyt taas astiaan vettä, etanat sinne ja kipitin hakemaan keittiöstä etikkaa ja mäntysuopaa. Kun kippasin sen etikan sinne vesiastiaan niin siihen loppui kiipeily. Turskautin vielä perään varmuudeksi sitä mäntysuopaa mutta ei sitä varmaan olis tarvinnut. Tavallinen etikka teki niistä lopun. Monipuolinen aine.
Etikkaan minäkin olen siirtynyt. Mulla on pihalla aina yksi kannellinen lasipurkki, jossa on etikkaa pohjalla. Sinne sitten heittelen löytämäni etanat/lehtokotilot ja kansi kiinni. Kun purkki tulee täyteen, heitän sen roskiin ja otan uuden. Helppoa.
Minulla on kannellinen muovipurkki, jonka pohjalle olen laittanut parin sentin kerroksen karkeaa merisuolaa. Pudotettani elikon purkkiin ravistan purkkia. Kun etanat tai kotilot joutuvat kosketuksiin suolan kanssa ne kuolevat välittömästi ja kuivuvat niin, että vain tyhjä kuori jää jäljelle. Nopeaa ja siistiä.