En tarkoittanut olla epäkohtelias, minua vain alkoi asia hymyilyttämään kun 3 kerroksen immeiset (siis he joiden kanssa olen mm naisten saunassa asiasta keskustellut) ovat niiden kavereiden kanssa helisemässä. Itseasiassa olin itse siinä uskossa että ovat vain alakerran "ongelma" mutta ainakin kerrostaloissa on hyvät kulkuyhteydet ylimpiinkin kerroksiin.
Ja vielä sekin, että 3 krs:n parvekkeella oli viime kesänä enemmän reikiä pelargoneissa kuin minulla maan tasalla. Meille ei oikein selvinnyt oliko asialla perhonen toukkineen...Ehkä se on niin, että asut ylhäällä tai alhaalla niin molemmissa omat "vaivansa".
Hehheh, Tanu, ehkä hommaankin. Tai suurennutan pari oikein säpäkkää kuvaa ja laitan ne uhkaavan näköisiksi murkkujen reiteille…
Pelkäänpä vain pahoin, että elukoista ei päästä hevillä eroon. Pitäisi varmaan kaivaa piha auki joka puolelta ja yrittää tuhota niitä sitä kautta. Tontilla niitä nimittäin riittää. Ehkä mä onnistun joskus sohaisemaan muurahaispesään (kirjaimellisesti) pihaa kaivellessani niin, että kaverit ottavat poispäin vievät jalat alleen.
Vuosia sitten, kun asuimme kerrostalossa, niin saman taloyhtiön eri rapussa missä itse asuimme oli mielenkiintoinen muurahaisongelma. Kerrostalossa on kolme kerrosta. Tuon portaikon toisen kerroksen asukasrouva kertoi, miten vapun aikaan oli heidän parvekkeeltaan nähtävissä ohimarssi, kun muurahaiset menivät määrätietoisesti ylimmän asunnon parvekkeelle ja naurua riitti , kun kuulimme mihin muurahaiset vaelsivat. Yläkerrassa oli rouvalla simapullot käymässä viileässä parvekkeella ja muurahaiset menivät siis vappusimalle. 
Kyllä nuo murkut reitit ja makupalat keksii.
Lapsena huoneeni oli rintamiestalon yläkerrassa, sinne yhtenä kauniina kesäpäivänä murkut löysivät reitin. Ensin ylös seinän viertä ja sitten sisään vintille oksanreiästä ja yläpohjasta huoneeseeni kattolampun juuresta. Ei ollut oikein mukavaa kun niitä vikelsi ympäri huonetta sadoittain.
Toisen kerran koin muurahaisten joukkovaelluksen talvella rivarissa asuessa. Hormin vierestä alapohjasta sisään olohuoneeseen ja sieltä jonomarssia keittiöön juuri leivotun kääretortun kimppuun. Ei se torttu sitten itselle enää maistunutkaan 
Eikä kyllä anopille ja apellekkaan, jotka olivat tulossa kylään.
Muurahaiset kyllä kokivat valitettavasti joukkokuoleman Raid-suihkeella.
Meillä sisääntulotunku näyttäisi olevan suurinta talon etelä- ja länsipuolella, jotka lämpimimpinä luultavasti ovat myös todennäköisimmät pesäalueet murkuille?
Metsäinen tontti, hiekkamaa, sokkelia reunustava (maahan upotettu) styrox-kerros ja laattaakin lämmittävä lattialämmitys = ihanteelliset olot muurahaisille pesiä talon alla ja ympärillä?
Mutta miten iso osuus arvelette, että on sokkelin kiveyksillä? Entäpä kivillä kukkapenkeissä talon lähettyvillä?
Anttipan kanssa en lähde vänkäämään kosteudesta: ainahan sekin mahdollisuus on olemassa. Itse työmaalla aikanaa paljon olleena muistelisin, että puuosia alettiin kiinnitellä vasta kaiken valutouhun jälkeen eli upoksiin mihinkään ei puuta jäänyt. Ja kosteat tilat on tehty kokonaisuudessaan harkoista (kattoa lukuunottamatta) ja lisäksi asianmukaisesti kosteuseritteellä ''kuorrutettu'', joten mahdollisuus on toivottavasti pieni. Mutta sellainenkin toki on. 
Muurahaiset löytävät kostuneen ja lahoavan puun tuoksun perusteella. Niinpä sokerimuurahainen voi pesiytyä jopa katon rakenteisiin, jos kate on vuotanut. Eivät muurahaiset välttämättä pyöri asunnossa siinä kohtaa, jossa lahoavaa puuta on. Ne suunnistavat sisällä sinne, missä on ruokaa. Kulkupaikkoja aina löytyy.
Kesällä kannattaa tutkia talon kivijalat. Sisällä talossa asustavalla muurahaisyhteisöllä on kesäisin yhteys ulos ja sisäänmenoreitin voi löytää kivijalasta. Siihen soi sitten ripotella jotakin muurahaissirotetta (esim. Baition).
Variksenmarja, mä luulen kanssa, että murkuilla on oikein helppo ja ihana siellä hiekkamaassa möyriskellä ja pesiä tehdä. Salaojitus kunnossa ja lämmityskin pelaa. Ruokaa lähistöllä riittämiin.
Kosteusvaurioita taas voi olla ilman muurhaisiakin ja murkkuja voi olla ilman kosteusvauriota. Ei ne mikää erottamaton parivaljakko ole.
Keksivät ne murkut reiti ja päivätkin oikein sopivasti: taannoisena keväänä leivoin kakkupohjaa myöhään illalla ja jätin sen sitten hellan viereen pyyhkeen alle jäähtymään yöksi. Oli tulossa muistaakseni pojan synttärit ja koltiaisia talo täyteen seuraavana päivänä. Aamulla heräsin ja nostin pyyhkeen pois kakun päältä ja sieltä alta paljastui sadoittain sokerimurkkuja.
Kakku oli aivan mustanaan niitä. Siitä kakkupinnasta ei ensin edes erottanut, että mitä ne on, se oli vaan musta ja ryömi. Säikähdinhän minä mokomaa yllätystä ja karjaisin. Isäntä heräsi, puki kiltisti vaatteet päälle ja lähti kaupasta hakemaan lisää kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja sillä välin kun minä aloin raivaamaan kakun ympäriltä muurahaisia ja itse kakkua imuriin ja ulkotiloihin.
Eiväthän muurahaiset sitä kakkua olisi pilanneet. Sokerimuurahaiset eivät ruiskuta happoa kuten kekomuurahaiset. Jos sinne jokunen basilisko niiden mukana meni, olisi se kuollut paiston yhteydessä. Olisi se kakku mielestäni paistaa kannattanut; tiedä mikä uusi resepti olisi syntynyt.
Jos siellä kakussa joku muurahainen sitten olisi ratissut hampaissa syötäessä, pojat olisivat olleet innoissaan, kun olisit kertonut, että aina miesten kakku on maustettu muurahaisilla.
Kiirehdin lisäämään, että tuo kirjoittamani on täyttä soopaa. Eihän kakkupohjaa enää uuniin laiteta, joten tuo roskikseen laittaminen oli luullakseni sellaiselle kakkupohjalle ihan oikein.
Ei varmastikaan, onhan murkut monessa maassa suorastaan herkkua. Anyway, tää kakku oli jo paistettu, odotti täytettä ja kuorrutusta. Olis se ollut varmaan eksoottinen liikennöivällä murkkutäytteellä. Sinänsä olisi kyllä teemaan sopinut, kun muistaakseni siitä piti autokakku tulla. Olis ollut matkustajat valmiina.
Poika muuten halusi vielä tuolloin olla pikkupoika. Kaikki viittaukset isoon (iso poika) tai mieheen (pikku mies) niin se alkoi murjottaan ja toi paheksuntansa julki. Vieläkin käy sääliksi sitä yhtä leipomokonsulenttia kun erehtyi kauppaamaan "isolle miehelle laskiaispullaa". Jäi ostamatta...
Minun lempipenkkini seisoo kahden vanhan ja paksun pöllinpätkän päällä. Se muhkurainen ja pitkä parrunpuolikas.
Olen siirtänyt noita jalkapöllejä nyt toiseen kertaan tälle kesälle, kääntänyt pöllit toisinpäin ja yhä vain pitävät muurahaiset toisessa pöllissä majaa.
Mahtaa niitä vähänkö ärsyttää, kun joutuvat huushollinsa järjestämään aina välillä ylösalaisin.
Äääähhh, kuusiaidan edustalla olevasta penkistä löytyi taas valtava keltiäisyhdyskunta. Jo aiemmin löysin keltiäisiä harmaakurjenpolven juurakosta kun sen nostin ja jaoin. Nyt pienensin sen takana olevaa poimulehtikasvustoa, ja keltiäisiä sielläkin… Alkaa kyllästyttää. Siinä penkissä kun on reunakasveilla ongelmia kuivuuden takia, kun murkut ja keltiäiset tekee pesänsä kukkien juuriin, ja ne kuivuu ihan kerrassa. Siinä on myös kaksi rantatädykettä jotka ei vaan kasva ja kukoista kunnolla, kun taas kolmas rehottaa hulluna. Onkohan niiden kahden alla pesä?
Kun levitin penkkiä takareunasta muutama viikko sitten, oli mansikkakangasta penkin takana mullankasauspaikkana pari päivää, niin johan oli keltiäiset sen alusen löytäneet! Nyt tulikin mieleeni, että pitäisiköhän ihan oikeesti kattaa se kuusiaidan alunen kankaalla ja hakkeella, jos ne keltiäiset ja murkut muuttaisivatkin kukkapenkistä sinne?
Poppius, eivät murkut kyllä herkästi pesäänsä muuta. Ne vaan sinnikkäästi korjaavat vauriot ja taas mentiin. Mansikkakangas lähti minulla kyllä aika haipakkaa pois käytöstä, kun hoksasin pienten mustien sekä keltiäisten rakentaneen heti kankaiden alle suurkaupungit liikennevaloineen.
No eivät varmaan huvikseen sinne muuta, ennemminkin sinne tulee vaan lisää murkkuja… Mutta jos niitä kukkapenkissä olevia myrkyttelen ja häiritsen vallan mahdottomasti, niin ehkä ne sitten muuttaa.
Äsken kävin tökkäsemässä pari kasvia keittiön ikkunalaudalta kasvihuoneen multiin ja ihan oikeasti hetken seisoin ja ihmettelin, kun pikkuinen heinänkorsi mennä tärisi keskikäytävän “kaiteen” alustaa kohti. Muurahainenhan se siinä kortta kuljetti. Aattelin, että menköön, en piittaa.
En jaksa muurahaisten kanssa kasvarilla kamppailla.
Murkut tykkää lämpöisestä. Sen olen havainnut. Ja mun kasvarin multa on melko tummaa, osittain vielä betonikaukaloissa ja sitten vielä kattopeltiä takareunalla. Lämpöistä on. Ja murkkuja myös.
Mutta viime viikonloppuna kun kastelin multaa, niin tein yllättävän havainnon. Murkut ei lähteneetkään sieltä vaellukselle ja pelastamaan yhdyskuntaansa niinkuin yleensä. Pitääköhän se heinäkate, joka on vaaleaa, niin paljon viileämpänä sen mullan, ettei murkut enää viihdy?
Kysynpä minäkin. Tietäiskö kukaan mistä johtuu että kesämökin sisään tulee hyvin pieniä mustia muurahaisia. Pienempiä kuin sokerimuurahaiset.Sirottelimme Baitionia kulkureitelle.Hävisivät kyllä heti.Saa nähdä pysyvätkö poissa lopullisesti.
Kannu, kannattaa ainakin tutkia löytyykö rakennuksesta märkää puuta, siihen ovat nuo pikkumurkut mieltyneet. Kai ne purevat kuivempaakin puuta, mutta olen havainnut että pahimmat purupöperöt löytyvät märästä puusta (Mökkinaapurilla oli kosteusvaurioita, joista muurahaiset nauttivat suuresti. Itsellä onneksi vasta kasvihuoneen koolingit menetetty).
Seurailin tuossa pari viikkoa sitten mökin seinustalla kahden eri muurahaislajin välisiä kamppailuja. Kekomuurahaiset ja ilmeisesti mauriaiset tms ottivat yhteen, kova oli kuhina. Kekomuurahaiset yrittivät kantaa mauriaisia yksitellen pois, mutta pikkuruiset lamannuttivat isompansa takertumalla niiden tuntosarviin. En oikein tiedä miten lopulta kävi, mutta kekomuurahaisia näkyi nyt vilisevän enemmän. Ovat kyllä ikäviä, kun nipistävät ihmistä, mutta en toisaalta ole nähnyt niiden tulevan rakennuksiin sisälle tai murustavan puurakenteita.
Vuosi sitten kyllä myllättiin mökin edustaa.Joitakin kiviä siirreltiinkin,mutta pääasiassa otettiin märkää sammalikkoa pois ja laitettiin lisää rannalta kerättyjä linttikiviä tilalle,jotta olis kuivempi paikka kulkea.Myrkytyksen jälkeen ei ole tullut enää muurahaisia sisälle.
nyt meni hermo. olen jostakin syystä elänyt siinä käsityksessä, ettei samalla reviirillä eläisi montaa eri muurahaislajia mutta näittenkin juttujen perusteella taidan olla ainakin osittain väärässä. Kekomuurahaiset vielä menettelee vaikka meillä kulkevatkin pääoven editse mutta käännäppä tontilla mikä tahansa kivi, niin eiköhän siellä ole sokerimurkku tai mauriainen tai mikä lie pikkumurkku valkoisine toukkineen. muutama varsinainen maapesäkin on mutta näyttäisi, että toukkiaan hyysäävät vähän joka paikassa. no, minun ongelmani tässä autuaassa luonnon monimuotoisuudessa on se, että pikkumuurahaiset majailevat kasvimaalla ja kasvihuoneessa. myös yhden erillispenkin kesäkurpitsat kituvat ilmeisten muurahaiskäytävien takia. erityisesti kaikki mustapintaiset eli lämpimät paikat ovat mieluisia joten saas nähdä milloin vastaperustetun mansikkamaankin saa uusia. kasvihuoneessa on paljon hämähäkkejä ja sammakkojakin silloin tällöin ja se on lisäksi maapohjainen, joten myrkkyjä pyrin välttämään viimeiseen asti. laventelia ja meiramia on, kanelia en ole vielä kokeillut. raparperivesi ei toimi. alkaa olla keinot vähissä, onko vinkkejä?
Perusteellinen kastelu, ei ne märässä viihdy.
Minen kyllä koe ongelmaksi noita murkkuja muuta kuin silloin kun osun keltiäispesään seisoskelemaan. Nytkin näyttää olevan sinisarjan ruukussa sokerimurkkuyhdyskunta, mutta sinisarja aikoo kuitenkin kukkelehtia, ihka ensimmäistä kertaa tällä pihalla.