PikkuPioni, eihän ne ulkona taimelle kasvaneet tarvitse sisätiloihin tuontia. Pidät ulkona vaan koko ajan, ihan kuin ne olisi itse sinne kylväytyneet syksyllä. Aloittavat toki kasvunsa myöhemmin kuin sisätiloissa esikasvatetut, mutta tulevat myös tukeviksi ja tanakoiksi kun kasvavat luonnollisesti siellä säiden armoilla :) Muistat vaan keväällä katsoa ettei ne kylvölaatikot pääse kuivumaan - pienessä tilassa oleva multa kun kuivahtaa helpommin kuin kukkapenkin multa 
Muoks: Valtsu tuossa ylempänä jo samaa asiaa kertoikin aiemmin.
Juu niin ajattelin tämän homman menevän. Ajattelin vain, että joskus sattuu niitäkin keväitä, jolloin lämpötilat nousee viikoksi ja kahdeksikin suht korkealle, ja sitten ei tarvita kuin se yksi yö ja kaikki nuupahtaa. Tosin täytyy myöntää, ettei niitä keväitä ole nyt ollut hetkeen aikaan...ja se, että kasvattelee noita rannikkoseudulla, on varmaan myös hyvä asia. Ei ole niin suuria heittoja lämpötiloissa. Minä annan nyt luonnon tehdä tehtävänsä ja keväällä sitten katsotaan kuinka menestyksekästä sinivaleunikon kasvattelu on ollut.
Antaakapaas ohjeitä tähän tilanteeseen: sisälle kylvetty meconopsis cambrica ja ''sinivaleunikko'' , kaikki on itäneet ja osassa on jo ensimmäinen varsinainen lehti, pieniä ovat. Purkit vielä aika lämpimässä,mutta valoisassa. Mitä seuraavaksi - antaako vielä kasvaa? Joko koulitaan ja milloin siirto viileämpään?? Riittääkö 14C viileä??
Viime vuoden kylvöksestäni sain penkkiin asti yhden tirppanan jonka eloon jääminen selviää kunhan lumet sulavat päältä pois. Nyt on ikkunalla taas loota sinivaleunikoita - ei täällä pohjan perillä auta heti luovuttaa 
. Yritän tällä kertaa eri strategialla (jonka kuulin joltakin): annan vaan olla viileässä (n15C) ja valoisassa enkä vie ulos ollenkaan. Ehkä tulee pidettyä parempaa huolta kosteudesta, mennessä näkee.
Kohtahan meillä on IHAN kaikilla sisähuoneissa valoisaa ja +15 asteen lämpötiloja siementen itää ja taimien kasvaa - ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin energian kallistunisesta. Taidanpa laittaa itämään pikkulootaan lyijykynän pääkumilla muutaman siementiplun multaan ja kiikuttaa viileään. Ja kännykän piipittämään muistutuksia kastelukeikoista
Minä kaivoin tänään valeunikoitten siemenet valmiiksi esiin. Multiin lähtee M. betonicifolia, cambrica ja M x sheldonii. M x sheldoniin pussissa on vähän outo ohje; Saavat itää 2 viikkoa 20 asteessa, jatkossa 2 viikkoa 4 asteessa ja lopuksi 20 asteessa. Itämisaika 6-8 viikkoa.
Ajattelin kylvää kaikki ensin sisälle, sitten vien osan kuistille ( +6-7 astetta) ja osan yläkertaan (+10 astetta) ja osan kellariin (+2 astetta). Viime vuonna vein kaikki kylmään kellariin, yhtään tainta ei tullut. Nyt on kyllä tuoreemmat siemenet, saattaa olla että edelliset oli jo vanhentuneita.
Tiistaina laitoin miekin sinivaleunikot keitiön pöydälle parin viikon lämpökasittelyyn.
Heh Valtsu, jotakin hyvää myös siinä että poika lähti armeijaan:-) Hänen huoneessaan on kivat leveät ikkunalaudat ja kuinka ollakaan ne täyttyivät oitis kasvulaatikoista. Ja huoneen lämpötilaa saa nyt vapaasti vaihdella kasvien mieltymysten mukaiseksi.
Tuolla kylvöpuolella jo mainostin että Peukaloisen ohjeella sain nopeasti reippaita pikkualkuja valkoisesta sinivaleunikosta. Eli peittämättä mullan pinnalle, valoon ja viileään. Reilussa viikossa oli terhakoita pikkutaimia loota täynnä! Hyvin ovat pärjänneet, ovat nyt taimihyllykössä lähinnä vetoista ikkunaa eli viileimmässä paikassa. Pieniä ovat vielä, siksi kastelen spruittipullolla.
Liekö valkoisilla ja sinisillä eroa itämisessä?
Muistelen että samalla ohjeella Peukaloinen oli lisännyt myös sinistä valetta, ihan varma en ole muistanko oikein. Tein noista valkoisista kaksi kylvöstä, toinen on lumella peitettynä kasvihuoneessa, katsotaan vaikuttaako kylmäkäsittely suuntaan tai toiseen.
Olen vuosia sitten kokeillut sinivaleunikon kasvattamista kalliista kaupan ostosiemenistä kahtena keväänä. Yhtään taimea en niistä saanut tulemaan. Ajattelin luovuttaa. Sitten sain Toinilta itsekerättyjä sinivaleunikon siemeniä. Kylvin ne kostean mullan pinnalle ja vein kylvöksen hieman viileämpään huoneeseen. Astian päälle laitoin kevyesti läpinäkyvän muovinpalasen, että mullan pinta ei pääse kuivahtamaan niin helposti. En ehtinyt viedä kylvöstä kylmään, kun siihen alkoi ilmestymään taimia. Samoin tein seuraavana keväänä valkoisen sinivaleen siemenille, jotka sain Rudolfalta. Tänä talvena kylvin tammikuussa isovaleunikkoa ja sille tein taas samoin. Siemenet olivat itseltäni kerättyjä. Olen tullut siihen tulokseen, että itsekerätyistä siemenistä onnistuu kylvökset parhaiten ja ne eivät tarvitse mitään sen kummallisempaa kylmäkäsittelyä. Olen nyt koulannut jo pikkutaimet, koska ne oli kylvetty pintaan ja alkoivat kaatuilla. Vaati aika lailla sorminäppäryyttä, että sain istutettua ne pikkurikkiset taimet hieman syvempään. En osaa sanoa, olisiko taimia tullut runsaammin, jos olisin kylmäkäsitetellyt. Ihan riittävästi sain kuitenkin ilmankin. Olen joillekin lähettänyt valkoisen sinivaleen siemeniä ja saattaa tietenkin käydä niin, että kaikista jälkeläisistä ei tule valkoisia, koska aika lähellä kasvaa sinisiäkin valeita. Ne siemenet ovat vapaapölytteisiä ja ristetyminen on silloin mahdollista. Molemmat ovat ihan hienoja kasveja, joten varmaan ei haittaa, vaikka tulisi molempia värejä. Jatkokasvatus täytyy tapahtua mahdollisimman viileässä, jotta taimista tulisi tanakoita. Kukintaa on odotettavissa kesällä 2010, jos taimet istuttaa maahan keskikesän paikkeilla. Maassa ne kasvavat syksyyn mennessä jo aika isoiksi möykyiksi.
Arvokkaita vinkkejä, pitää kokeilla samantien Ketjukirjeestä myös otin siemeniä. Vaihtokaupoissa sain Titamiinilta valkoisen valeen taimia, joten kukkia odotellaan tänä vuonna.
Itsekerätyt siemenet itävät parhaiten, se on totinen tosi. Ja aikaisin kylvetyistä tulevat suuremmat taimet kasvukauden aikana...
Tää ulos laatikossa vieminen on mulla tapa - kun sisälle kylvän ja ikkunat on etelään olen saanut taimeni nuupahtamaan huhtikuun auringon paahteessa, ennenkuin lehdet tulee puihin ja varjostaa. Ja kun joskus olin lykännyt kylvämisen toukokuulle (ja tietty just sinä keväänä lupasin taimia lähipiireille) unohdin keväthuumassa koko koko kylvö jutun.... mutta näistä mie oon vaiti.
Olen itselleni merkannut ylös, että kylväminen onnistuu parhaiten hiekansekaiseen multaan. Sinivaleethan muuten kasvavat parhaiten hieman happamassa maassa. Olisikohan mitään konstia huolehtia siitä, että mullan happamuus on sopiva?
Ajattelin omani laittaa rodojen yms. kanssa. Valmiiksi hapanta. Sit on ne rodo lannoitteet, piimät, yms. =)
englantilaisessa vanhassa puutarhakirjassa ohjeistetaan käyttämään rikkiä maan happamuuden lisäämiseksi... vaikutti kovin epäluomulta enkä perehtynyt puuhaan sen kummemmin.
just, tulitikkuja multaan oli chilin kasvatusojeissa -> hapan maa parasta