Eikä? Viime vuonna mulla oli rodomultaa mutta nyt ei oo sitä. Rodo lannoite kai tekee veddestä ainakin sopivaa…
Emäksiseksi maan tekee esim liika kalkki, jota vesijohtovedessä on. Happoa saa just tulitikuista, piimästä(oikein luomua) ja esim apteekista saatavalla sitruunahapolla. Jos on mittarit ph:lle voi kokeilla vaiks etikkaa, jos ei ole, tl litraan lienee sopiva määrä, omalla vastuulla. Esim. petuniat suosii hapanta maata ja olen onnistuneesti saanut hyviä tuloksia just maan happamoittamisella.
Saako kylvää seokseen, jossa on seassa turvetta? Minulla on lannoittamatonta ja kalkitsematonta, sillä ainakin saisi happamuutta kylvöseokseen.
"Meconopsis germ. quicker in a peat-based soilless compost" - en luota englannin taitooni täysin, mutta turvepohjaisesta tuossa minusta puhutaan. kääntäkää te paremmin osaavat... ja lähde taas kylvöraamattu. tuo on lisättynä muun litanian jälkeen punaisella tekstillä.
Kiitos mai-lee! Minä olenkin näköjään kopsannut tuosta kylvöraamatusta tiedostoihini vain tuota lausetta edeltävän osuuden, täytyykin kopsata koko juttu.
No niin, huomenna siis kylvöhommia tiedossa!
Näin lonkalta heittäisin, että noiden sinivaleunikon siementen itäminen olisi nopeampaa tuevepohjaisessa kasvualustassa.
vanha puutarha.net pelasti taas. en pystynyt ymmärtämään soilless-sanaa ->"soilless compost", joka tarkoittaa turvetta tai jotain muuta "maatonta" - siinä on loppujen lopuksi sanottuna turve tuplaten. kertakin olisi riittänyt...
Jostakin satuin lukaisemaan, että pikkunen loraus omenaviinietikkaa kasteluveteen happamoittaa kasvualustaa.
Onkos kahvinporot tähän tarkoitukseen sopivia? Jostakin kuulut että ne olisivat happamia.
kahvinporo hapattaa kyllä… taitaa olla sinivaleunikon kanssa aina hankalinta se jatkokasvatus… =(… itävät yleensä hyvin , vaan sitten taimen kasvatus yleensä menee pieleen sitten kun pitää koulia ja kasvattaa istutuskuntoon…
Mikä niissä sinivaleissa on erilaista, että tuo koulimis-&kasvatusvaihe on niin haasteellinen?
Sitä miekin olen vähän ihmetellyt, mutta toivottavasti tänä keväänä sen voi taruksi havaita.
Ainakin niissä pikkutaimissa on ihan olemattomat juuret. Sunnuntaina harvensin valkoisen svu:n siementaimia kun kylvin ne aivan liian tiuhaan (kun eihän näistä idä kun vaan osa-ajatuksella). Pinseteillä nypin ylimääräisiä pois ja totesin että ne on mullassa kiinni pelkällä pyhällä hengellä, ei juurikaan juuria. Taimet on vasta sellaisia sentin korkuisia, mutta nyt on paremmin tilaa tuuhistua ja vankistua.
Tällä menolla tosin ei ainakaan mulle taida suurta rylläkkää tulla edes koulimisista:-) Kylvölaatikossa on yksi ainokainen, hiuksenohut, sentin mittainen varsi pystyssä. No, ehkä ne muut vaan on hitaampia.
Samaa olen ihmetellyt minäkin että miten sinivaleunikon kasvatus voi olla noin vaikeaa. Minulla on ollut 16v, kasvaa paahteisimmalla paikalla, ja savessa. Kalkkiakin on saanut korvilleen, ja tuhkaa. Sama hoito on ollut isovaleellakin, ja hyvin ovat pärjänneet.
Ei käynyt mielessäkään, että toki itävät taimetkin haluavat happamassa asustella. Suunnittelin vaan lopullisen kasvupaikan happamoittamista. Onneksi tuli vilkaistua tänne. Kavinporot on tuttu ja hyväksi havaittu happamoittaja, joten sillä mennään. Sinivaleunikot kylvin syksyllä ulos purkkeihin ja isovaleunikot eilen. Siellä saavat lumipeitteen alla odotella kevättä. Ekaa kertaa molemmat kokeilussa.
Vanhan pentin puolella varoiteltiin liiasta happamuudesta, kuulemma joskus kalkin niskaan heittäminen voisi piristää?
Jutitalta saamani siemenet itivät viime keväänä mukavasti (olivat talven kylmäkäsittelyssä ulkona). Taimet kasvoivat hitaasti, mutta syksyllä istuttelin ne maahan ja nyt ovat Luojan huomassa hangen alla. Kevät näyttää mitä sieltä löytyy.
En tiedä, näkyykö tässä pienennetyssä kuvassa mitään, mutta tässä on sinivaleiden taimia koulattuina harvempaan. Ne ovat todella pieniä vielä, mutta kasvavat kevääseen mennessä jo ihan kunnon kokoisiksi. taimet kannattaa melko pian itämisen jälkeen koulia ja istuttaa syvempään, koska tahtovat kaatuilla muuten ja saavat helposti taimipoltetta eli näivettyvät. Olen kasvattanut aina sinivaleiden taimet aivan tavallisessa kylvöseoksessa. Vasta istutuspaikan olen jättänyt kalkitsematta, mutta en ole sitäkään erityisemmin happamoittanut millään.
Kiitos Peukaloinen tuosta tiedosta, haluan vain onnistua oikein hyvin ja jäin mietiskelemään mullaan osuutta aiemmissa ´puolittain onnistuneissa´ sinivaleen kylvöissäni.
Minun valeunikot nöksähti lattialle ruukussaan, saa nähä miten itää kun kääntyivät ehkä mullan alle. Jos ei tapahdu mitää ni sirottelen mullan kesällä johonkin ohuelti…