Valkohäntäpeurat ainakin syö monipuolisesti. Ja rohkeasti. Tuttavalla syödään kukat ihan seinän vierestä. Piikkiset ruusut kelpaa ja alppiruusut ja mustat viinimarjapuskat vaikka ovat varmaan aika väkevän makuisia. Hyppäävät kaksi metrisen aidan yli helposti. Viinimarjoilla voisi yrittää marinoida niiden lihaa, voisi olla uusi makuelämys. Maiskis.
Tähtiputki, on nätti ja symppis vieras. Noita on meillä täällä paljon. Eri kokoisia ja värisiä. En jaksa enää stressata mitä ne syö ja mitä ei. Ihan hyvä että niittävät suurin osan rikkaruohoista meidän pihalta Onhan se vähän niinkin että maistelevat sitä mitä ihminen istuttaa, jostain tykkäävät tai sitten ei. Siellä missä on korkea koira-aita, sinne eivät pääse mutta muualle tontille kyllä. Ihme kyllä meidän riikunapuun ovat jättäneet rauhaan
Viime yönä oli taas etupihalla vieraita. Kello 1:15
Aamulla 6-maissa.
Kuva äsken terassin kaiteen yli, naapurin puolella. Äijät oli syömässä kaikessa rauhassa, kolme isoa hirveä. Kyllä ne huomasi minut ja koirat mutta ei ne välittäneet. En minäkään välitä, ne kuuluu jo ympäristön kuvaan. Minä välitän vaan jos olisi mamma-hirvi ja vasikat.
Poika näki eilen lumikon menevän navetanvinttiin. Vähän ajan päästä se tuli ulos, muttei yksin. Se kantoi isoa hiirtä, hyppäsi veneeseen vintinsillan vieressä, sieltä alas ja jatkoi matkaa tuvan seinustan kalliolle. Sitten se hävisi näkyvistä lähelle seinää. Vaivattoman näköisesti kantoi pikkupeto itsensä kokoista saalista lumessa ja pihatiellä. Kaunis eläin, lähimmillään näin sen parin metrin päästä.
Tänään työpaikan pihalla. Aamulla siivooja tuli koputtelemaan ovelle ja pyysi heti mukaansa. Mentiin ulkorapulle, siinä pitkä metallinen kengänpuhdistusralli ja se harjaosa. Harjaosan alla oli pieni karvainen mytty, pupupoikanen. Se oli niin pieni, pienempi kuin nyrkki. Mietittiin mitä sen kanssa tehtäisi. Eihän se siihen voinut jättää niin otin lempeään tukevaan otteeseen. Tämä pikku pupu huusi kuin pistetty sika ja rimpuili mutta pysyi kyllä otteessani. Vein pupsin kauemmaksi nurmikolle ison pensaan alle. Hetken kun katsottiin sen perään, pupsi alkoi liikkumaan ja meni yhä syvemmälle pensaaseen. Toivottavasti mamma pupu löytää poikasensa. Iltapäivällä ennen kuin lähdin töistä, kävin katsomassa pensaan alle. Ei näkynyt enää, toivottavasti on turvassa.
Ensin oli vähän rallia kaverin kanssa. Sitten hän haki omalta ruokintapaikalta kuivunutta sämpylää ja söi niitä. Ja sitten tulikin jo jano ja piti rientää lintujen vesikupille. Kyllä sitä vettäkin on hyvä pitää jo keväästä asti tarjolla, ahkerasti tuolla tiput ja oravat käy juomassa.
Noiden villieläinten vuoksi ostin miehelle punkkisukat, materiaalissa itsessään on jotain karkoitetta. Pitää ostaa toinenkin pari, leikata rannekkeet, kaulapanta ja hikinauha hänelle, ihme punkki-imuri koko ukko.