Väinönputki on Lapissa ja Pohjois-Suomessa yleisenä kasvava ja sitä tavataan varsinkin tunturialueilta, pensaikoista ja puronvarsilta.Se on aikoinaan ollut lappalaisten tärkein vihannes, joskaan sitä ei ole vartavasten viljelty. Väinönputken juuria voi käyttää mausteena, lehtiä ja nuoria kukintoja vihanneksina, mehevästä ja makeasta varresta voi tehdä hilloa tai makeisia.
Lähde:Luontoportti.com (ks. linkki)
Eiks oo jännää, että englantilaiset osaavat käyttää angelikahilloa, mutta täällä sitä ei juuri tunneta, vaikka kasvi on täällä luonnonvarainen. Saattaa olla Skotlannissakin, mutta tuskin Etelä-Englannissa.
Sitten kun vielä tunnistaisi ja erottaisi kaikki putket tosistaan varmasti, voisi vaikka hillon keittoon ryhtyäkin.
Mulla kasvaa väinönputki, raparperikiisseliin tai raparperisimaan palanen antaa aromia. Nopeasti muuttuu ärhäkän aromiseksi kasvaessaan ja sillä voi pilata ruuan maun. Pitäisi kokeilla kandeerattyja/hillottuja väinönputkia tehdä…
Hyönteiskasvinakin hyvä, komean kukinnon vuoksi sitä kasvatan. Eräänä kesänä sain senkin kasvinesteestä palorakkuloita -leikkaan kukinnot pois, ettei leviä- rakkulat oli kipeitä pitkään, joten aurinkoisella säällä kannattaa varoa.
Tämä, “Väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella”, onkin minulle ihan uusi tieto. Tuolla tontin reunalla, vadelmaryteikössä kasvaa yksi väinönputki.
Väinönputken taimen hankin yrttiviljelijältä joskus -95, kestävä otus, olen kuitenkin varonut päästämästä luontoon.
Löysin äsken tiedon että sen siemenet itävät huonosti ja ne pitäisikin kerätä heti niiden kypsyttyä ja kylvää saman tien.
Pitäiskö panna omat kokemukset kasvattelusta tänne varoitukseksi, vaikka olen varmaan joskus aiemminkin tästä maininnut. Kolmen ekan kevään kylvöistäni kasvoi tasan yksi väinönputki - siis yhteensä. Neljäs kylvöskään ei näyttänyt itäneen ja kylvölaatikko jäi talveksi ulos johonkin levykasan päälle odottamaan kevättä ja uusia kylvöksiä. Ja kas kumma, heti lumien sulettua laatikosta piipotti kauniissa riveissä sirkkataimia,. En tietenkään muistanut, mitä siinä piti olla, mutta koulin kummiskin, kun eivät selvästikään olleet rikkaruohoja ja jossakin vaiheessa kesää totesin, että väinönputkiahan nämä. Laadin kesämaalle niille kasvupaikan, johon sitten keväällä saapas humpsahti. Myyrät olivat juhlineet ja juurten kohdalla oli vain iso onkalo. Seuraavan kasvatuserän jätinkin sitten kaupunkipihaan ja siellä kasvavat nytkin terhakkaasti. Näyttää hoitavan itse lisääntymisensä, kaksivuotinenhan se kai on, niinkuin muutkin suvun kasvit.
Eli opetus: väinönputki on arktinen kasvi ja haluaa ihan varmasti tietää, että talvi on tullut ja mennyt, ennenkuin suostuu itämään. Ehdottomasti syyskylvö, eikä tartte pelätä, että kuolee kylmyyteen.
Tästä siementen itävyydestä, eiks kaikkien sarjakukkaisten (vai mikä se Umbellifer-jotain on suomeksi) siemnten itävyys häviä aika nopeasti? Esim. palsternakat kylvän lokakuun alussa saman vuoden siemenestä ja itävät ja kasvavat tosi hyvin. Kun aikanaan kylvin kaupan lapusta keväällä, vasta juhannuksen aikaan uskalsi kitkeä, itäminen oli tosi hidasta ja epätasaista.
olet kertonut
yrtteihin olit juttusi laittanut. silloin valvoja siirsi sen luonnonkasveihin. nyt sitten tuplaset villiyrteissä…
Joskus kauan sitten kasvatin väinönputkea ja tein jonkun ohjeen mukaan varsista hilloa, mutta tuli kyllä jotenkin liian vahvaa, ei maistunut. Sitten se väinö katosi jatkamatta sukuaan. Tänään ostin uuden väinön taimen lähinnä sen komean kukinnan tähden. Toivottavasti se siementää ja lisääntyy.
Parasta syötävää ovat nuoret lehdet ja varret, jotka nousevat maasta varhain keväällä. Niitä voi kiehauttaa sokerin kanssa. Tästä hillokkeesta voi tehdä esimerkiksi jäädykettä kerman ja maitorahkan kanssa , näin kertoo Ahon alku.fi /kasvikuvaukset
Väinönputki on jännän värinen keväällä.
Enhän muistanut enkä raaskinutkaan käyttää väinönputkeani aikaisin keväällä. Mutta eilen lisäsin kukkia muiden yrttien lisäksi yrttiteeheni. Ei tullut liikaa, kun ihan hyvältä lopputulos maistui. Taidan ehkä siemeniä kuivata kuten saksankirvelistäkin.
Tähän aikaan vuodesta sopii Yrttitarha.fi:n resepti - väinönputkea ja raparperia:
Raparperi-väinönputkipiiras
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 dl maitoa, vettä tai piimää
100 g rasvaa
Pinnalle:
4 dl raparperipaloja
1 dl väinönputkipaloja
0,5 sokeria
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää nopeasti sekoittaen neste ja viimeksi sulatettu rasva. Levitä taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte pinnalle, sokeroi ja paista 225 asteessa 30 minuuttia.
Väinönputken voit käyttää tuoreena, pakastettuna tai kuivattuna. Kuivattu tuote pitää liottaa ennen käyttöä.
Lapin marttapiiriliiton julkaisu: Lapin mailta ruokapöytään.
Sain sellaisen neuvon, että väinönputkeen kannattaa vähän sitruunaa tirauttaa tai muuta happoa jos sitä valmistaa. Etenkin jos on ehtinyt ihan nuoruusvaiheesta pidemmälle.
Siementen itävyys tosiaan heikkenee vauhdilla, 3kk sanotaan. Tosin toissa keväänä kylvetyt siemenistä iti muutama jo viime vuonna ja tänä keväänä nousi jokunen lisää. Siemenet on hyvä säilyttää maassa ja ne haluavat kunnon talven itääkseen. Mä ihan vähän toivon näkeväni väiskin kukassa tänä vuonna.
Kuulemma jos leikkaa kukkavanat ajoissa, niin yksilö elää pidempään, mutta kauhean pitkäikäiseksi ei tälläkään tavalla elä. Vaan on se niin upea isona ryhmänä, että on vaivan väärti.
Olin Annalan puutarhassa ja ihailin upeaa väiskipöheikköä, korkeaa ja komeaa. Vieressäni seisoi pohjoisen asukas, joka katsoi minua säälivästi ja tuumasi että joo. Tuoltahan ne näyttävät huonolla paikalla. 
Väinönputkesta voi käyttää myös lehtiä yrttiteehen.
Väinönputken varsi on yllättävän paksu jo tässä vaiheessa, mielenkiinnolla odotan miltä kasvi näyttää myöhemmin kesällä
Aita takana on noin metrin korkuinen, ja kasvusto suunnilleen sen korkuinen myös.
Väinönputki on minusta komea kukkiessaan. Mulla oli viime kesänä kukkiva väinönputki. Nyt on maassa pikkuruisia taimia
Leikkasin äsken muutamia väinönputken kukintoja kuivumaan. Yrttitarha kertoo siemenkasvatuksesta että siemenet voi kylvää elo-syyskuussa avomaalle. Ne itävät keväällä touko-kesäkuussa. Siemenet voidaan myös kylvää syksyllä laatikoihin jotka säilytetään viileässä varastossa kevääseen asti ja nostetaan kevättalvella taimettumaan esim. kasvihuoneeseen. Kylvettäessä siemenet peitetään vain ohuelti, sillä ne itävät parhaiten valossa.
Yrttitarhan mukaan Väinönputki siementää ja kasvattaa taimia itse yleensä tehokkaasti, mutta meinaan varmuudeksi nyt siemenkasvatustakin harrastaa ettei käy niin että ei oliskaan tuota komeaa kasvia pihassa.
Lehtiä maistoin kesällä mutta maku oli minusta aika outo. Ehkä olisi pitänyt kerätä niitä aikaisemmin keväällä, tai ehkä makuun tottuminen vie hiukan aikaa. Joka tapauksessa, totuin sitten makuun tai en, kukkiva väinönputki on komea ilmestys jonka haluan pysyvän pihallani 
Väinönputken seuraksi voi teehen laittaa vaikka siankärsämön kukkaa, anista, sitruunamelissaa tai lippiaa, jotain pyöreää ehkä mukaan, poimulehteä? Yksinään maku ei oikein miellytä minuakaan. Ja toki jos raaskii, niin voihan lehdet kuivata viherjauheeseenkin. Minä en raaski.
Yrtti-iiso tai iisoppi, koreanyrtti-iiso voisi myös sopia.
Mie en tykkää väinönputken mausta, mutta viherjauheessa se menee muiden mukana, eikä maistu miltään.