Tämmöistä voiskin tehdä, mutta mitähän öljyä käyttäis?
Esim. aprikoosinkiviöljyä. Hyvin säilyvää saa jojobaöljyllä.
Tuosta voikukkaöljystä sen verran, itse teen uuttamisen vesihauteessa, Mutta. Voikukkaöljy pitää tehdä tuoreesta kukasta, joten siivilöinnin jälkeen antaisin myös linkin ohjeen mukaan tehdyn öljyn tasaantua viikon verran ja kaataisin sitten pinnalta öljyn talteen ja pohjalta sakat ja vesi hävitykseen mahdollisimman tarkoin.
Öljyt säilyvät yleensä muuten hyvin, mutta jos seassa on vettä, niin ongelmia tulee. Kannattaa myös tsekata öljyn parasta ennen -päivä ja valita mahdollisimman pitkään säilyvää.
Voikukkaöljy tai öljystä tehty salva on mannaa stressikireille hartioille.
Edit: luin vasta nyt ketjun alusta asti.
Voikukkasimasta: En ole enää vuosiin nyppinyt pelkkiä terälehtiä simaan, laitan koko kukinnon. Tarkkana pitää olla siitä, että kukkavarsi on mahdollisimman tarkoin nypätty pois, se on karvas.
Voikukkaviinistä: Hyvää, sitä on tarjottu myös sofistikoituneille viini-ihmisille eivätkä ole olleet uskoa maistaneensa kotiviiniä. Tosin saattaa johtua siitäkin, että se on tavattoman salakavalaa 
Legendat voikukkaviinin arvaamattomuudesta ovat minun kokemukseni perusteella vähintäänkin tosia 
Pilaantumisen vaara on kyllä suuri. Helposti jää tosiaan voikukkaa ja vettä öljyyn ja silloin alkaa pilaantuminen. Ruusunterälehdistä olen pari kertaa tehnyt. Muistaakseni toinen kerta ei onnistunut. Luulen, että voikukka on vaikeampi kuin ruusun terälehdet.
Jojoban hyllyikä on pitkä, koska se oikeastaan ei ole öljyä, vaan vahaa. Jääkaapissa hyytyy kovaksi.
Isoäidin voikukkaviiniä muistellaan vieläkin ;)
Huom! Tuoreissa yrteissä on aina vettä, kun yrtit laittaa öljyyn syntyy hapeton tila, jossa on myös vettä. Tällainen on hyvä kasvupaikka anaerobisille bakteereille, kuten botuliinia erittävälle tappavalle bakteerille. Eli tuoreista kasveista öljyyn tehty uutos ei sovi syötäväksi!! (Pari päivää jääkaapissa säilyy syötävänä, koska tässä ajassa bakteeri ei vielä ehdi kehittyä itiöistä).
Eli linkin reseptinmukainen öljy vain ulkoiseen käyttöön.
Ihan ulkoisesti oli kyllä tarkoituskin käyttää.
Iiris-kukka, en epäillyt sinun tarkoituksiasi 
Kirjoitin varoituksen ihan yleisesti ottaen, kun täällä kumminkin on ollut paljon puhe myös voikukan ja muidenkin villivihannesten syömisestä, jotta ei tapahtuisi vahinkoja. Mielestäni varoitus olisi ollut paikallaan jo tuolla blogissa. Hyvin voin kuvitella tilanteen, jossa joku tekee tuorreista kasveista uutettua öljyä ja kyllästyy sivelemään sitä ihollensa ja ajattelee, että laitanpa loput salaatinkastikkeeseen. Clostridium botulinum-bakteerin erittämä botuliini on erittäin voimakas hermomyrkky ja se ei haise, eikä maistu, joten sitä ei pysty havaitsemaan.
Hyvä oli Tuomipihlaja, että varoitit! eipä ole minulla ainakaan tuollaisesta mitään tietoa ollut. Ja hyvin voisin itseni kuvitella juurikin tuohon tilanteeseen, jossa huitaisen loput öljyt sinne salaattiin. =:0
Jos tekis hieman halvemman version vehnänalkioöljystä? Eikös siinä ole E-vitamiinia ja säilyis sitten paremmin. Mitenkähän kauan eri öljyillä säilyy? Siinä Käytännön lääkekasvit kirjassahan on myös öljyjen ja niistä tehtyjen voiteiden teosta ohjeita. Ostin sen toisenkin kirjan. Pitää vaan jatkuvasti kiirettä, ettei ehdi siihen paremmin perehtymään.
Ai niin, Höyrähtänyt, kiva kun saatiin tänne uusi tietoviisas ihminen:)
Tuomipihlaja ehdottoman aiheellinen varoitus! Ja tosiaan olisi ollut hyvä tuonne blogiinkin laittaa.
Voikukannupuista voi tehdä myös kapriksia, täytyykin muistaa se ohje kaivaa.
Voikukan kukista tulee hyvä munakas, laita aukinaiset voikukat kasvot edellä kuumahkolle pannulle, jolla on hiukan jotakin rasvaa. Rutista päälle hiukan sitruunamehua ja kaada munaseos päälle. Kansi päälle ja lämpö miedoksi, anna hyytyä 10-15 min.
Vehnänalkioöljyssä on oma melko voimakas tuoksunsa, josta kaikki ei pidä. Siinä pitäisi olla enemmän E-vitamiinia kuin monissa muissa öljyissä, mutta sen pari kertaa, kun olen sitä ostanut, niin se on tosi pian alkanut haista hieman härskiltä. Taitaa Henriette Kresskin suosittaa kirjassaan E-vitamiinin lisäämistä kapseleista ihoöljyihin, jotta säilyisivät pidempään (ei ole nyt kirja käsillä, niin en pysty tarkastamaan).
Joissain isoimmissa ruokakaupoissa saatetaan myydä rypäleenkiviöljyä. Se ei koskaan ole kylmäpuristettua, koska sitä ei pysty niin valmistamaan, mutta se onkin sitten tosi säilyvää ja mukavan ohuen tuntuista. Hierojat käyttävät sitä paljon. Siinä ei myöskään ole omaa tuoksua. Se on edullista. Ainakin aikaisemmin Aduki toi sitä maahan. Heiltä minäkin sitä ostin ison kanisterin monta kertaa. Adukin tuotteita löytää myös vähittäismyynnissä monissa eri (luontaistuote)kaupoissa.
Henriette ehdottaa tosiaan E-vitamiinia, mutta käytännössä aika harvoin tulee käyttäneeksi. Vain voikukka ja kuisma pitää uuttaa tuoreesta kasvista, joten niiden säilyvyys on oikeastaan ainoa ongelma, kaikkea muuta voi tehdä pitkin vuotta. Ja tottahan niin voikukkaa kuin kuismaakin voi pakastaa ja tehdä pakasteesta sitten talvella.
Kosmetiikkalaatuista E-vitamiinia saa ostaa pullossa, mutta se on kauheaa tahmatätinää, jäi kokeilun jälkeen käyttämättä minultakin. Teen voikukkaöljyn kesällä mahdollisimman tuoreeseen öljyyn ja toisinaan pakastan pari litraa kukkia talven varalle.
Nyt kun maa alkaa olla sulanut niin voikukat lähtevät tosi hyvin juurineen, ja juuren maku on mieto näin keväällä. Kitkin vähäsen penkkiä ja oli ihanaa nostella sieltä paksujuurisia voikukkia pois. Harmittaa ettei niitä ole enempää, syksyllä keräsin ne niin tarkkaan pois hyötykäytttöön.
Mutta kannatti kerätä, maksa-arvot sen kertoivat
Nuu,kerrohan lisää tuosta voikukan juuren käytöstä ja mitä hyötyä siitä on,esim,sille maksalle?Voikukkaa on keväästä alkaen vaikka kuinka joutomaalla ja muuallakin.Oliskohan se syötävä pois.
Voikukka puhdistaa ja tehostaa maksan toimintaa. Kuivaan voikukanjuurta, murskaan sen jauheeksi ja syön kuuriluonteisesti viikon, parin ajan muutaman kerran vuodessa. Kyllä se tosiaan kannattaa syödä pois
Tässäpä sitä sitten on, eilen illalla kerätty satsi. Ylinnä oleva oli kuin iso porkkana, muutkin pääosin tuhteja ja pitkäjuurisia.Nämä keräsin kompostimullasta jota lapioin ja vein penkkeihin parannukseksi.
Uunipellillinen satoa pilkottuna kuivumaan menossa
Pitääkin opetella käyttämään voikukkaa,se on kyllä kumma,kun ikänsä on sitä nähnyt ja kitkenyt,niin päähän on iskostunut vain ajatus,että,rikkaruoho,riesa,jokapaikkaan ehtivä harminkappale.Onkohan se vanhaa opetusta,ainakin on mennyt hyvin perille.Oppia ikä kaikki,jos alkaisi opiskella uusia tuulia.
Pesitkö vain Nuu nuo juurakot vai kuoritko?
Pesin ja vetelin juoksevan veden alla kynnellä pintaa pitkin pituussuunnassa vähäsen. Siinä irtosi niitä haivenia joita juurissa on. Viime vuonna kuorin kuorimaveitsellä ensimmäisen satsin mutta totesin että aivan turhaa työtä se on.
Tää nyt ei liity voikukan hyötykäyttöön kuin katsojan silmissä.
Sain viime syksynä oulunseudulta rusovoikukkaa ja tälläsin sen uuteen kukkapenkkiin. Arvatkaapa kuinka monta kertaa olen ollut kaivamassa sitä pois! Pitää varmaan laittaa värikäs keppi tms. voikukan viereen, etten oikeasti joku päivä nyhdä sitä.