tuli taas kerran mieleen kurpan aikoinaan antama rikkaruohon määritelmä: kasvi, jolle kukaan ei ole keksinyt hyötykäyttöä:-)
Kaikki sitten poimimaan näitä juhannuspäivän varalle 
: http://www.makuja.fi/artikkelit/3448254/tiesitko/tiesitko-ilmainen-krapulan-helpotus-loytyy-pihaltasi/
Kesänlapsi, ja noitahan piisaa, ei tarttis muuta syödäkkään - juuria vain ääntä kohti, jos vaikka pihamaakin siistiytyisi.
Tuolla ois mulla pelto täynnä lampaankakassa kasvaneita jättiyksilöitä. Ois iiiisot juuret. Niillä vois sitten pahemmankin kapulan nujertaa. 
Kesänlapsi, jos ne lähtee suht.helposti irti maasta juurineen niin kerää ihmeessä. Pesaise, pilko pieniksi palasiksi ja kuivaa. Sitten kuivuneet murut tehosekoittimella tai vast. jauhat vielä pienemmäksi. Tätä kuiva"jauhetta" syöt viikon-kahden viikon kuurin 1-2 rkl päivässä ja teet maksallesi (ja samalla itsellesi) suuren palveluksen.
Helppoa eikä vaadi kamalasti edes aikaa jos voikukkia on ja ne kasvaa sellaisessa maassa josta ne irtoaa ja jossa ne juuret on kasvaneet suuriksi.
Mille ne maistuu? Hyvin ne irti lähtee, kun lähinnä kasvavat vanhassa heinässä ja kakassa. Tuommosia polvenkorkuisia lehtiturppaita ja juuret porkkanan kokoisia. Enkä puhu mistään babyporkkanoista. Ovat saaneet rauhassa kasvaa, kun on vuoden lammastauko. Niitty saa rehottaa ja voikukat levitä miten haluavat. Ja hassu kysymys, että onko korjuuajalla väliä kukinnan suhteen? 
Voikukanjuuret kannattaa kerätä joko varhain keväällä, tai myöhään syksyllä. Silloin ravintoarvot ovat suurimmillaan. Paras juurihan on just sellaisesta voikukasta, joka on saanut kasvaa rauhassa, eikä ole tarvinnut kasvattaa aina uusia lehtiä kesän mittaan.
Ens syksynä ajattelin kysäistä yhdeltä työkaverilta, voinko käydä heillä kaivelemassa juuria. Heillä on iso tontti maalla ja paljon ihan käyttämätöntä maata luonnontilassa.
Joskus kuivasin ohkoisina siivuina ja pureskelin sitten sitä kuivaa siivua aikani . Ei maistu pahalle eikä hyvälle. Jauheenhan voi kipata vaan suuhun ja nielaista veden kanssa alas.
Jos tekee pirtelöitä, nin pieni määrä jauhetta ei varmaan maistu sieltä läpi. Ei ole mielestäni mikään voimakas maku.
Jos ootte laiskoja (kuten minä), ettekä jaksa kaivella juuria, niin syökääpä kumminkin lehtiä kesäsalaateissa. Syön joka päivä. Sellaisten isojen rehevännäköisten voikukkien lehdet ovat parhaan makuisia. Pieniksi paloiksi leikkaa ja salaattiin.
Vaikka ollaan kaksistaan, niin meidän salaattikulho on iso, ehkä kymmenelle aterioitsijalle mitoitettu :DD
Se voikukanjuuri kannattaa ottaa talteen oikeestaan mihin aikaan kesästä vaan jos sattuu olemaan aikaa sille hommalle. Keväisin yleensä ite nostan kuivattavaksi kun muutenkin tulee kitkettyä silloin, ja plussana saan sitten iiris-kukan mainitseman paremman ravinto-arvon niille myös. Jos mulla ei syksyllä ole tarpeeksi kuivattua jauhetta olemassa niin silloin teen myöhään syksylläkin nostokierroksen. Siinä vaan tahtoo sormet jäätyä, joten yritän saada paljon talteen jo keväällä ja sitten jos isoja juuria tulee eteen kesällä niin otan nekin tietty talteen ja kuivaan.
Niistä isoista kokonaisista juurijötiköistä tulee paljon materiaalia ja ne on helppo pestä ja pilkkoa veitsellä pikku palasiksi kuivumaan. Sellaisia aarteita mullakin täällä nousee sieltä täältä, ne tosiaan kannattaa ottaa talteen.
Syön sitä niin että otan lusikalla jonkin verran suuhun ja huuhtelen vedellä alas. En maistele sen kummemmin. Suunnilleen kokonaismääränä 2 rkl päivässä, kahden viikon kuurina. Kahden viikon kuuria suosittelen siksi koska siitä tiedän ihan labrakokeiden valossa että maksa-arvot laski.
Mitähän meinasit sillä kukinta-asialla, en ymmärtänyt kysymystä.
Siis sitä, että muuttuuko ravintoarvot jotenkin kukinnan jälkeen. Tai tuleeko niihin jotain haitallisia yhdisteitä tai vastaavaa? Vähän niinkuin nokkonenkin suositellaan poimittavaksi ennen kukintaa. Mutta tuossahan se tulikin esille, että ovat vitamiinipommeja keväällä aikaisin. Ilmeisesti ei kuitenkaan haittaa vaikka nytkin poimisi.
Kyllähän ne juuren ravintoarvot tietysti muuttuu keväästä kesään ja kesästä syksyyn, mutta rohtoa ne on kaikkina aikoina. Aikaisin keväällä ennen kasvuun lähtöä ravintoarvot juurissa on korkealla, koska kesän aikana yhteytettyä ravintoa on varastoitu juureen kasvuun lähtöä varten. Myöhään syksyllä kasvun loputtua on sama tilanne. Henriette Kress sanoo, että juuret ovat syksyllä makeimmillaan.
Inuliinia on juurissa syksyllä eniten, ja se on maksan vointiin vaikuttava aines. Tästä syystä kai tulee se keräämisaikaohje "syksyisin tai keväällä ennen kukintaa".
Muoks: siirtelin nää voikukka-jutut talteen tänne oikeampaan ketjuun.
Sain kuin sainkin otettua aikaa myös voikukanjuurien keräämiselle vaikka ei vissiin koskaan ole ollut näin runsassatoinen ja kiireinen sadonsäilöntäsyksy kuin nyt on. Ison sadon myös näistä sain ! Puolet on nyt putsattu ja rouhittu kuivumaan, puolet odottaa huomista.
On ollut tarkoitus käydä kaivamassa työkaverin tontilta juuria. Se kun on kaukana päätieltä ja hoitamatonta maata riittää.
Josko maanantaina ehtis, kun on vapaapäivä.
Toivottavasti siellä teilläpäin ei oo maa jäässä sillon jo. Täällä on ollut yöpakkasia, viime yönä -6…-7 luokkaa. Siks olin niin tyytyväinen kun kerkisin ne voikukat nostaa eilen ennenkuin maa jäätyi. Tosin noi lämpötilat taitaa nousta plussalle taas ens viikolla, joten ei peli olis kai ollut menetetty vaikken just nyt olis ehtinyt. Mutta nyt se on tehty kummiskin
Toivottavasti saat kerättyä ison sadon, peukkuja !
Ja hullun maine sen kun kasvaa:)
Lueskelin ketjun läpi ja tuli sellainen kysymys mieleen, että voiko sitä juurta syödä jatkuvasti vai pitääkö ottaa kuuriluonteisesti. Siis että tuleeko jotain haittavaikutuksia jos syö ihan päivittäin.
Kuhan mietin vaan
Ja onko kukaan syönyt ihan ruoanlisukkeena niitä juuria?
Onko kukaan kasvatellut sitä salaattivoikukkaa, eli sitä isolehtistä jota esim. hyötykasviyhdistys myy? Eroaako esim. maultaan paljon tuosta joka tuolla pihoilla kasvaa ihan riesaksi asti?
Pitääkin kokeilla keväällä kerätä juuria ja lehtiä. Naapuri ainakin luultavasti kiittää, ainakin hänen voikukattomasta tontistaan voisin näin kuvitella.
Jonain vuonna keräsin kasvimaasta lehtiä viherjauheen joukkoon, kasvoi niin komeasti hevonkakassa, jota tänne säkkikaupalla kannoin. Juuria en silloin tajunnut ottaa käyttöön. Onko lehdissä sama maksaa parantava vaikutus kun juurissa?
Ja onko kukaan ottnut juuria talvella hyötö-käyttöön, tai mitä se nyt olikaan? Herneenversoja tuossa kasvattelin kevään ensi vihreäksi ja mietin, että voisiko voikukan juuria säilöä vaikka kellariin ja sitten ottaa purkkiin kasvamaan salaattiaineeksi talven mittaan?
No olipas nyt kysymyksiä, mutta kun mietityttää vain
Musta sanko voikukan päällä kasvattaa lehdistä rapeampia ja miedompia. Nyt kun jo lumettomaan maahan purkit laittaa niin ei myöhästy.
Kopsasin osan tallentamastani jutusta:
100 grammassa tuoretta kasvia:
Valkuaisaineet 2,6 g
A-vitamiini 1320 µg
B1-vitamiini 0,19 mg
B2-vitamiini 0,17 mg
B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,8 mg
C-vitamiini 30-50 mg
fosfori 70 mg
kalium 440 mg
kalsium 158 mg
kupari 170 µg
magnesium 36 mg
mangaani 0,34 mg
rauta 3,1 mg
sinkki 1,20 mg
Toisen lähteen mukaan myös B6- vitamiinia ja betakaroteenia, joidenkin lähteiden mukaan myös B 12-vitamiinia.
Juurissa jopa 25% inuliini-nimistä tärkkelystä.
Voikukan lehdet sisältävät noin kolminkertaisen määrän miltei kaikkia ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna.
Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit, sillä se ei ole nitraattien kerääjä.
Voikukka puhdistaa ja hellii pitkän talven kuormittamaa kehoa
Voikukka tunnetaan sappirohtona ja nestettä poistavana rohtona.
Kasvin LEHTIEN sisältämät glykosidit, apigeniini ja luteoliini, vaikuttavat virtsaneritystä lisäävästi. Samoin vaikuttaa voikukan suuri kaliumpitoisuus (versoissa jopa 4,5%). Voikukalla aikaansaatu nesteen poistuminen kehosta ei verotakaan kaliumvarastoja, mikä on suuri etu nesteenpoistolääkkeisiin verrattuna.
Käytetään myös pernavaivoihin, kihtiin, reumaan ja vesipöhöön. Voikukka tunnetaan myös "verta puhdistavana" rohtona. Lehdet virkistävät, poistavat kuona-aineita, puhdistavat maksaa ja helpottavat munuaisten toimintaa.
Voikukan JUURI lisää sapeneritystä, edistää ruuansulatusta ja vahvistaa maksaa. Kasvin käyttöalueita ovat sappirakon toiminnalliset häiriöt, mahan ja suoliston vaivat sekä ruokahaluttomuus. Juuren vaikutus perustuu paljolti sen sisältämiin karvasaineisiin. Kasvin käyttö on turvallista suurinakin määrinä.
Voikukanjuuret myrkkyä syöpäsoluille
Onkologi Caroline Hammin työryhmän tekemien tutkimusten mukaan voikukanjuuri on mitä tehokkain syöpälääke. Hamm sai idean tutkimuksilleen kuultuaan kahdesta leukemiapotilaasta, jotka kieltäytyivät kemoterapiasta ja paranivat juomalla voikukanjuurista tehtyä teetä.
Myöhemmissä kokeissa selvisi, että voikukka tehoaa syöpäsoluihin hämmästyttävällä teholla, sillä se tappoi solut hyvin valikoivasti. Vain syöpäsolut saivat kyytiä kun “normaalit solut” jäivät rauhaan. Kemoterapian keskeinen ongelmahan on juuri siinä, että se tappaa matkallaan käytännössä kaiken ja heikentää näin ihmisen luontaista paranemismahdollisuutta.
Voikukka on avuksi mm. seuraavien vaivojen hoidossa:
reuma, anemia, rintasyöpä, hiiva, kysta, syöpä, virtsatientulehdus.
Lisäksi se vahvistaa mm.
munuaisia, maksaa, virtsarakkoa, haimaa ja pernaa.
Voikukassa on enemmän tai vähemmän kitkeryyttä, mikä rajoittaa sen käyttöä. Toisaalta taas näillä kitkerillä aineilla on terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja esim. juomien valmistuksessa kitkeryydestä on etua, sillä se parantaa juoman janonsammutuskykyä.
Jos haluaa syödä tuoreita voikukan lehtiä koko kesän, voi tehdä puutarhaan pienen voikukkaviljelmän.. Viljelyssä voikukka usein valkaistaan kasvattamalla se katteen alla. Näin saadaan rapeaa ja miedomman makuista mutta vastaavasti ravintoarvoltaan heikompaa salaattiainesta. Pimentämisellä on myös nitraattitasoa kohottava vaikutus.
Kressin kirjan mukaan voikukka ei sovellu niille, joilla on matala verenpaine. Mulla on normaalit paineet, mutta joskus laskee niin alas että hieman huippaa. Olen jonkun verran käyttänyt. Juurta kuivattuna ja lehtiä mehustan muiden vihreiden kanssa, sekä kuivaan viherjauheeseen.